"Veneily on elämäntapa", toteaa 40-vuotiaan Veneporin yrittäjä, joka on itsekin saariston mökkiläisiä
Jouni Pöllänen on silminnähden hyvällä tuulella. Ja miksipä ei, sillä aurinko paistaa, ja mies on tullut noutamaan uutta venettään Veneporista. Salosta Poriin ajelleen Pölläsen uusi vene on Rönnqvist 495.
– Siihen saa hyvin kuormaa, ja veneen pitäisi olla kokoluokkansa turvallisin. Se on merikelpoinen ja suomalainen, Pöllänen perustelee valintaansa.
Rönnqvistin perässä hurisee 40 hv perämoottori. Se on tehokkain, mitä malliin oli saatavissa. Uusi omistaja arvelee, että ainakin heti viikonloppuna on päästävä laskemaan venettä vesille.
Veneporin yrittäjä Mikko Haapatie antoi Pölläselle viime hetken ohjeita. Lopuksi hoidettiin vielä muutama paperiasia kuntoon, ja sitten Rönnqvist 495 lähti trailerin kyydissä kohti Saloa.
Jouni Pölläsen uusi vene on kotimainen Rönnqvist. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Haapatie toteaa, että veneily on elämäntapa. Hän muistuttaa, että pelkästään Porin ja Rauman edustan saarissa on tuhansia ja tuhansia mökkejä, joihin ei pääse kuin veneellä. Haapatie on itsekin yksi saariston mökkiläisistä.
– Ei ole kyllä koskaan mieleen tullut, että ostaisin mökin mantereelta. Saarimökkeily on palkitsevaa, koska saaressa ei saa mitään valmiina. Samalla se vaatii sellaista tiettyä hulluutta, hän toteaa.
Veneily periytyy sukupolvelta toiselle siinä missä saaristomökkeilykin. Veneporissakin palvellaan asiakkaita useassa sukupolvessa. Yritys täytti pyöreät 40 vuotta 18. huhtikuuta.
Mikko Haapatien isä Simo Haapatie perusti aikoinaan Veneporin Jouko Viljamaan kanssa. Mikko Haapatie on toiminut Veneporin yrittäjänä likipitäen kymmenen vuoden ajan.
Haapatie tuli ensimmäisiä kertoja kesätöihin isänsä yritykseen jo teini-ikäisenä. Hän on tehnyt firmassa kaikenlaista: pitkään myös huoltohommia. Noista vuosista on hyötyä vielä tänä päivänäkin, sillä huoltotöitä tehdessä miehelle on kertynyt vankka tuotetuntemus.
– Jos oikein sitä saisi tehdä mitä haluaa, niin olisin tuolla kyllä kädet rasvassa joka päivä jotain tekemässä. Mutta toimenkuva on vähän muuttunut, Haapatie toteaa.
Mikko Haapatie antoi Jouni Pölläselle viimeiset ohjeet. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Myös venekauppa on muuttunut niistä ajoista, kun Haapatie nuorena poikana rassasi ja asensi veneitä isänsä yrityksessä. Suurin muutos on se, että ennen ihmiset tekivät kaiken itse.
– Haettiin tynnyri hartsia ja lasikuitumattoa. Joka kylässä oli joku, joka teki veneitä. Ja jos ei halunnut tehdä koko venettä itse, niin vähintäänkin vene ostettiin tyhjänä runkona, puolivalmiina, ja siihen asennettiin itse kaikki ikkunoista moottoriin, Haapatie kuvailee.
Nykyään vene ostetaan useimmiten valmiina, unohtamatta kuljetus- ja säilytyspalvelua. Ihmisillä ei ole enää aikaa rakennella, eikä tiloja säilytellä venettä. Veneporissakin lisäpalvelut ovat osa bisnestä. Aurinkoisella haastatteluviikolla huhtikuun puolivälissä jo toistakymmentä venettä on lähdössä Karjarannantien talvisäilytyksestä vesille laskettavaksi.
Johtavat venevalmistajat sen sijaan eivät ole juurikaan vaihtuneet. Veneporissa myytiin esimerkiksi Bustereita jo 80-luvulla, ja 90-luvulla mukaan tulivat Yamaha ja Yamarin.
Nykyajan veneen ostajaa Haapatie kuvailee järkeväksi ja maltilliseksi. Venehankintaa mietitään huolellisesti ja moneen kertaan. Yleensä ostaja on etsinyt netistä tietoa ja käyttökokemuksia, ja on venekaupoille tullessaan jo hyvin tietoinen siitä, millaista venettä on hakemassa. Suosituimmissa perämoottoreissa jyllää noin 30 – 50 hevosvoimaa, ja niillä pääsee 25-30 solmun vauhtia, eli noin 50 km/h.
Perheet ja pariskunnat haluavat veneeltä lähes poikkeuksetta ensisijaisesti merikelpoisuutta ja turvallisuutta.
– Turvallisuuden tunnetta luo esimerkiksi se, että jos on vähän aallokkoa, niin matkustamossa pysytään silti kuivana. Myös laitakorkeus on sellainen asia.
Venekaupoilla sesonki on lyhyt ja intensiivinen. Veneostoksille suunnataan, kun vesi alkaa välkkyä ja lokit kirkua. Sesonki hiipuu jo juhannuksen lähestyessä. Koronavuosien saatavuuspula alkaa onneksi olla ohitse. Osa asiakkaista joutui odottamaan esimerkiksi uutta perämoottoria koronakriisin aikana 2-3 vuottakin. Tänä keväänä niitä on viimein ollut tarjolla.
Toimittaja: Pauliina Vilpakka

