Jou­ni Pöl­lä­nen on sil­min­näh­den hy­väl­lä tuu­lel­la. Ja mik­si­pä ei, sil­lä au­rin­ko pais­taa, ja mies on tul­lut nou­ta­maan uut­ta ve­net­tään Ve­ne­po­ris­ta. Sa­los­ta Po­riin ajel­leen Pöl­lä­sen uu­si vene on Rön­nq­vist 495.

– Sii­hen saa hy­vin kuor­maa, ja ve­neen pi­täi­si ol­la ko­ko­luok­kan­sa tur­val­li­sin. Se on me­ri­kel­poi­nen ja suo­ma­lai­nen, Pöl­lä­nen pe­rus­te­lee va­lin­taan­sa.

Rön­nq­vis­tin pe­räs­sä hu­ri­see 40 hv pe­rä­moot­to­ri. Se on te­hok­kain, mitä mal­liin oli saa­ta­vis­sa. Uu­si omis­ta­ja ar­ve­lee, et­tä ai­na­kin heti vii­kon­lop­pu­na on pääs­tä­vä las­ke­maan ve­net­tä ve­sil­le.

Ve­ne­po­rin yrit­tä­jä Mik­ko Haa­pa­tie an­toi Pöl­lä­sel­le vii­me het­ken oh­jei­ta. Lo­puk­si hoi­det­tiin vie­lä muu­ta­ma pa­pe­ri­a­sia kun­toon, ja sit­ten Rön­nq­vist 495 läh­ti trai­le­rin kyy­dis­sä koh­ti Sa­loa.

Jouni Pölläsen uusi vene on kotimainen Rönnqvist. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Haa­pa­tie to­te­aa, et­tä ve­nei­ly on elä­män­ta­pa. Hän muis­tut­taa, et­tä pel­käs­tään Po­rin ja Rau­man edus­tan saa­ris­sa on tu­han­sia ja tu­han­sia mök­ke­jä, joi­hin ei pää­se kuin ve­neel­lä. Haa­pa­tie on it­se­kin yk­si saa­ris­ton mök­ki­läi­sis­tä.

– Ei ole kyl­lä kos­kaan mie­leen tul­lut, et­tä os­tai­sin mö­kin man­te­reel­ta. Saa­ri­mök­kei­ly on pal­kit­se­vaa, kos­ka saa­res­sa ei saa mi­tään val­mii­na. Sa­mal­la se vaa­tii sel­lais­ta tiet­tyä hul­luut­ta, hän to­te­aa.

Ve­nei­ly pe­riy­tyy su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le sii­nä mis­sä saa­ris­to­mök­kei­ly­kin. Ve­ne­po­ris­sa­kin pal­vel­laan asi­ak­kai­ta use­as­sa su­ku­pol­ves­sa. Yri­tys täyt­ti pyö­re­ät 40 vuot­ta 18. huh­ti­kuu­ta.

Mik­ko Haa­pa­tien isä Simo Haa­pa­tie pe­rus­ti ai­koi­naan Ve­ne­po­rin Jou­ko Vil­ja­maan kans­sa. Mik­ko Haa­pa­tie on toi­mi­nut Ve­ne­po­rin yrit­tä­jä­nä li­ki­pi­tä­en kym­me­nen vuo­den ajan.

Haa­pa­tie tuli en­sim­mäi­siä ker­to­ja ke­sä­töi­hin isän­sä yri­tyk­seen jo tei­ni-ikäi­se­nä. Hän on teh­nyt fir­mas­sa kai­ken­lais­ta: pit­kään myös huol­to­hom­mia. Nois­ta vuo­sis­ta on hyö­tyä vie­lä tänä päi­vä­nä­kin, sil­lä huol­to­töi­tä teh­des­sä mie­hel­le on ker­ty­nyt vank­ka tuo­te­tun­te­mus.

– Jos oi­kein sitä sai­si teh­dä mitä ha­lu­aa, niin oli­sin tuol­la kyl­lä kä­det ras­vas­sa joka päi­vä jo­tain te­ke­mäs­sä. Mut­ta toi­men­ku­va on vä­hän muut­tu­nut, Haa­pa­tie to­te­aa.

Mikko Haapatie antoi Jouni Pölläselle viimeiset ohjeet. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Myös ve­ne­kaup­pa on muut­tu­nut niis­tä ajois­ta, kun Haa­pa­tie nuo­re­na poi­ka­na ras­sa­si ja asen­si ve­nei­tä isän­sä yri­tyk­ses­sä. Suu­rin muu­tos on se, et­tä en­nen ih­mi­set te­ki­vät kai­ken it­se.

– Ha­et­tiin tyn­ny­ri hart­sia ja la­si­kui­tu­mat­toa. Joka ky­läs­sä oli joku, joka teki ve­nei­tä. Ja jos ei ha­lun­nut teh­dä koko ve­net­tä it­se, niin vä­hin­tään­kin vene os­tet­tiin tyh­jä­nä run­ko­na, puo­li­val­mii­na, ja sii­hen asen­net­tiin it­se kaik­ki ik­ku­nois­ta moot­to­riin, Haa­pa­tie ku­vai­lee.

Ny­ky­ään vene os­te­taan useim­mi­ten val­mii­na, unoh­ta­mat­ta kul­je­tus- ja säi­ly­tys­pal­ve­lua. Ih­mi­sil­lä ei ole enää ai­kaa ra­ken­nel­la, ei­kä ti­lo­ja säi­ly­tel­lä ve­net­tä. Ve­ne­po­ris­sa­kin li­sä­pal­ve­lut ovat osa bis­nes­tä. Au­rin­koi­sel­la haas­tat­te­lu­vii­kol­la huh­ti­kuun puo­li­vä­lis­sä jo tois­ta­kym­men­tä ve­net­tä on läh­dös­sä Kar­ja­ran­nan­tien tal­vi­säi­ly­tyk­ses­tä ve­sil­le las­ket­ta­vak­si.

Joh­ta­vat ve­ne­val­mis­ta­jat sen si­jaan ei­vät ole juu­ri­kaan vaih­tu­neet. Ve­ne­po­ris­sa myy­tiin esi­mer­kik­si Bus­te­rei­ta jo 80-lu­vul­la, ja 90-lu­vul­la mu­kaan tu­li­vat Ya­ma­ha ja Ya­ma­rin.

Ny­ky­a­jan ve­neen os­ta­jaa Haa­pa­tie ku­vai­lee jär­ke­väk­si ja mal­til­li­sek­si. Ve­ne­han­kin­taa mie­ti­tään huo­lel­li­ses­ti ja mo­neen ker­taan. Yleen­sä os­ta­ja on et­si­nyt ne­tis­tä tie­toa ja käyt­tö­ko­ke­muk­sia, ja on ve­ne­kau­poil­le tul­les­saan jo hy­vin tie­toi­nen sii­tä, mil­lais­ta ve­net­tä on ha­ke­mas­sa. Suo­si­tuim­mis­sa pe­rä­moot­to­reis­sa jyl­lää noin 30 – 50 he­vos­voi­maa, ja niil­lä pää­see 25-30 sol­mun vauh­tia, eli noin 50 km/h.

Per­heet ja pa­ris­kun­nat ha­lu­a­vat ve­neel­tä lä­hes poik­keuk­set­ta en­si­si­jai­ses­ti me­ri­kel­poi­suut­ta ja tur­val­li­suut­ta.

– Tur­val­li­suu­den tun­net­ta luo esi­mer­kik­si se, et­tä jos on vä­hän aal­lok­koa, niin mat­kus­ta­mos­sa py­sy­tään sil­ti kui­va­na. Myös lai­ta­kor­keus on sel­lai­nen asia.

Ve­ne­kau­poil­la se­son­ki on ly­hyt ja in­ten­sii­vi­nen. Ve­ne­os­tok­sil­le suun­na­taan, kun vesi al­kaa välk­kyä ja lo­kit kir­kua. Se­son­ki hii­puu jo ju­han­nuk­sen lä­hes­ty­es­sä. Ko­ro­na­vuo­sien saa­ta­vuus­pu­la al­kaa on­nek­si ol­la ohit­se. Osa asi­ak­kais­ta jou­tui odot­ta­maan esi­mer­kik­si uut­ta pe­rä­moot­to­ria ko­ro­nak­rii­sin ai­ka­na 2-3 vuot­ta­kin. Tänä ke­vää­nä nii­tä on vii­mein ol­lut tar­jol­la.

Toi­mit­ta­ja: Pau­lii­na Vil­pak­ka