PÄÄKIRJOITUS: Kokoomus kulkee Porissa eritahtisesti
Viime vaalikautta Porin politiikassa leimasi Sdp:n ja kokoomuksen eritahtisuus. Tämän kauden alkua kokoomuksen sisäinen eritahtisuus.
Näinä aikoina tietää, mistä kaksi porilaista kokoomuslaista puhuvat, kun kaupungilla tapaavat. Sen verran paljon puolueen Porin valtuustoryhmä on viime viikkoina saanut julkisuutta. On kyse ollut sitten vaalien jälkeisistä Porin luottamuspaikkajaoista, valtuustoryhmän johtajuudesta tai ryhmän hajoamisesta valtuustossa palloiluhalliäänestyksessä, niin kannattajat kysyvät, missä puolue menee.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleihin kokoomus lähti kovin odotuksin niin koko maassa kuin Satakunnassakin. Ennen vaaleja kokoomusministereitä vieraili Satakunnassa ahkerasti. Vaalien alla Porissakin vieraillutta kokoomuksen puheenjohtajaa ja silloista valtiovarainministeri Petteri Orpoa esiteltiin tilaisuuksiin saapuessaan seuraavana pääministerinä. Pääministeritaistossa jokainen kansanedustajan paikka oli tärkeä. Satakunnasta puolue haki kahden kansanedustajan paikkaa. Jaana Laitinen-Pesola oli kertonut jättävänsä paikan, mutta Porin talousalueelta kokoomus sai houkuteltua ehdolle kovan nimijoukon. Mukana olivat Anne Holmlund, Sampsa Kataja, Kari Hannus, Juha Vasama ja Mari Kaunistola. Puhuttiin Dream Teamistä. Kokoomus ei kuitenkaan saanut Satakunnassa kahta paikkaa, vaan yhden. Senkin vei porilaisten edestä raumalainen Matias Marttinen, joka otti Poristakin yli tuhat ääntä. Se oli kolmanneksi eniten kokoomuslaisista karhukaupungissa.
Viime kuntavaalikaudella kokoomus edusti Porissa vaihtoehtoa. Se ei lähtenyt mukaan Sdp-vetoiseen valtuustosopimukseen. Tämä taasen johtui siitä, etteivät kokoomus ja Sdp saaneet aikaan perinteistä teknistä vaaliliittoa. Tarinoita on monta, miksei liitto onnistunut. Vaalikauden aikana kokoomuksen linja kuitenkin erottui valtuustossa. Tiukasta taloudenpidosta tuli sille profiilikysymys. Kokoomus oli kamreeripuolue.
Viime kesän kuntavaaleihin kokoomus lähti uudella asennolla. Se halusi päättää kuntapolitiikassa oppositiotaipaleensa ja olla mukana päättämässä. Vaalikauden aikana suhteet Sdp:henkin olivat normalisoituneet. Sdp ja kokoomus huomasivat myös neljän vuoden aikana, mikä merkitys niiden keskinäisellä yhteistyöllä on. Sdp oli kyllästynyt epävarmaan enemmistöön, jonka se oli teknisessä vaaliliitossa rakentanut Vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Erityisesti vihreiden poukkoilu harmitti Sdp:ssä. Kokoomukselle Porin paikallispolitiikassa oppositiossa istuminen oli taasen ollut yhtä luontaista kuin Petteri Orpolle valtakunnan politiikassa.
Tekninen vaaliliitto ja valtuustosopimus olivat kokoomukselle tärkeitä strategisia tavoitteita. Ne avaisivat ovet sekä valtuuston että kaupunginhallituksen puheenjohtajistoon, valtuustosopimus lisäksi antoi raamit uuden valtuustokauden päätöksille ja samalla puolueen asema neuvottelupöydässä vahvistui. Kaiken piti siis olla hyvin. Ryhmässä oli ollut edellisilläkin valtuustokausilla erilaisia ryhmittymiä, mutta ne oli saatu pidettyä suht hyvin poissa julkisuudesta. Vaalien jälkeen valtuustoryhmän sisäiset ryhmittymät osin uusiutuivat ja sitä myötä jaettiin keskeisimmät luottamuspaikat. Paikkajaot ovat kuitenkin jättäneet ryhmään avoimia ja julkisia haavoja. Erilaiset klikit ovat astuneet varjoista näyttämölle.
Politiikka on vallan käyttämistä. Mitä yhtenäisempi puolue on, sitä paremmat neuvotteluasetelmat sillä on muiden kanssa. Mitä hajanaisempi puolue on, sitä enemmän muut puolueet tilanteesta hyötyvät. Viime vaalikautta Porin politiikassa leimasi Sdp:n ja kokoomuksen eritahtisuus. Tämä vaalikauden alussa kokoomus ei ole pysynyt itse omassa tahdissaan. Tilanteen se voi korjata vain itse.
Kim Huovinlahti
päätoimittaja