Onko kristinusko lopulta miesten vai naisten juttu?
Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana on tapahtunut muutos siinä, miten nuoret suhtautuvat kristinuskoon. Kristinusko kiinnostaa aivan uudella tavalla erityisesti poikia ja nuoria miehiä. Tämä onkin tietyssä mielessä kaivattua vastapainoa, sillä monesti menneinä vuosikymmeninä ja -satoinakin naiset ovat olleet niitä, jotka ovat perheissä kantaneet vastuun kirkollisesta aktiivisuudesta.
Tulevana sunnuntaina kirkkovuoden Vanhan testamentin raamatunkohta on kertomus Daavidista ja Goljatista. Vaikka oma kirkollinen harrastuneisuus olisi kuinka pientä, valtaosa varmasti tietää tämän kertomuksen. Heiveröinen paimenpoika Daavid kukistaa valtavan kookkaan ja kokeneen vihollissotilas Goljatin. Kristinuskossa on siis selkeästi sellaista, joka on helppoa luokitella perinteisesti miehiseksi. Mutta jo sen pohtimisessa, onko kristinusko enemmän miehekästä vai naisellista, miehille vai naisille sopivaa, mennään vikaan.
Kristinusko on niin laaja kokonaisuus, että sen typistäminen vain miehekkääksi tai vain naisille sopivaksi olisi virhe. Meillä on yksi Jumala, joka on miehekkäältä kuulostavasti Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Kuitenkin Raamattu kertoo meille, miten tämä Jumala lohduttaa meitä kuin äiti lastaan, ja Nikean uskontunnustuksessa taas sanotaan, että Jeesus on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua. Niin kuin Jumalaa ei voida typistää mieheksi eikä naiseksi, niin myös usko on riittävän rikas sekä miehekästä että naisellista näkökulmaa ja lähestymistapaa etsivälle.
Jussi Kärmeranta
Nakkilan seurakunnan kirkkoherra

