Hoi­vas­ta kes­kus­tel­laan usein eu­ro­jen, hen­ki­lös­tö­pu­lan ja pal­ve­lu­ra­ken­tei­den kaut­ta. Lii­an har­voin ky­sym­me, mil­lai­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä ih­mi­nen voi elää tur­val­lis­ta, mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja ih­mi­sar­vois­ta ar­kea. Per­he­hoi­to tar­jo­aa tä­hän yh­den vas­tauk­sen, jota Sa­ta­kun­nas­sa oli­si syy­tä hyö­dyn­tää ny­kyis­tä enem­män.

Per­he­hoi­to on ko­di­no­mai­nen ja yh­tei­söl­li­nen hoi­van muo­to, jos­sa ih­mi­nen koh­da­taan en­si­si­jai­ses­ti ih­mi­se­nä. Se tar­jo­aa tur­val­li­suut­ta, jat­ku­vuut­ta ja lä­hei­siä ih­mis­suh­tei­ta.

Per­he­hoi­toa voi­daan to­teut­taa mo­nel­la ta­val­la. Ih­mi­nen voi asua per­he­hoi­ta­jan ko­dis­sa joko ly­hy­tai­kai­ses­ti tai pi­dem­pään, mut­ta per­he­hoi­toa voi­daan jär­jes­tää myös ko­tiin an­net­ta­va­na per­he­hoi­to­na. Täl­löin per­he­hoi­ta­ja tu­lee asi­ak­kaan omaan ko­tiin ja tar­jo­aa siel­lä hoi­vaa, huo­len­pi­toa ja tu­kea. Ko­tiin an­net­ta­va per­he­hoi­to on tär­keä vaih­to­eh­to esi­mer­kik­si sil­loin, kun ih­mi­nen tar­vit­see sään­nöl­lis­tä tu­kea, mut­ta pys­tyy vie­lä asu­maan omas­sa ko­dis­saan. Se tu­kee myös omais­hoi­ta­jan jak­sa­mis­ta ja mah­dol­lis­taa omais­hoi­det­ta­van ko­to­na asu­mi­sen pi­dem­pään.

Per­he­hoi­to ei kui­ten­kaan kos­ke vain ikäih­mi­siä. Sitä voi­daan hyö­dyn­tää las­ten, vam­mais­ten, mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jien ja mui­den tu­kea tar­vit­se­vien hen­ki­löi­den hoi­dos­sa ja huo­len­pi­dos­sa. Se ei kor­vaa ko­ti­hoi­toa tai pal­ve­lu­a­su­mis­ta, vaan täy­den­tää pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää ja oi­kea-ai­kai­ses­ti to­teu­tet­tu­na vä­hen­tää ras­kaam­pien pal­ve­lu­jen tar­vet­ta.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den vä­lil­lä on kui­ten­kin suu­ria ero­ja sii­nä, kuin­ka ak­tii­vi­ses­ti per­he­hoi­toa hyö­dyn­ne­tään. Esi­mer­kik­si Ete­lä-Sa­vos­sa ikäih­mis­ten per­he­hoi­dos­ta on saa­tu hy­viä ko­ke­muk­sia. Sa­maan ai­kaan val­ta­kun­nal­li­ses­ti vain noin 4 500 ikäih­mis­tä on per­he­hoi­dos­sa. On pe­rus­tel­tua ky­syä, hyö­dyn­näm­me­kö me tääl­lä Sa­ta­kun­nas­sa tä­män hoi­va­muo­don mah­dol­li­suuk­sia riit­tä­väs­ti.

Van­hus­pal­ve­lut ovat mo­nin pai­koin ko­vien pai­nei­den al­la. Hen­ki­lös­tön saa­ta­vuus on haas­te, vä­es­tö ikään­tyy no­pe­as­ti ja ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­nen oh­jaa pää­tök­sen­te­koa. Juu­ri täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa tar­vi­taan roh­keut­ta ar­vi­oi­da kaik­kia vai­kut­ta­via ja in­hi­mil­li­siä vaih­to­eh­to­ja. Per­he­hoi­don ke­hit­tä­mi­ses­sä ei ole kyse vain kus­tan­nuk­sis­ta, vaan en­nen kaik­kea elä­män­laa­dus­ta, osal­li­suu­des­ta ja sii­tä, et­tä jo­kai­nen saa tar­vit­se­man­sa hoi­van mah­dol­li­sim­man ko­di­no­mai­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä.

Tä­män vuok­si al­le­kir­joit­ta­nut ja Kes­kus­tan alu­e­val­tuus­to­ryh­mä on teh­nyt ke­sä­kuun Sa­ta­kun­nan alu­e­val­tuus­ton ko­kouk­ses­sa val­tuus­to­a­loit­teen per­he­hoi­don vah­vis­ta­mi­ses­ta. Aloit­tees­sa esi­te­tään, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lue sel­vit­tää per­he­hoi­don ny­kyi­sen käy­tön, ver­tai­lee sen vai­kut­ta­vuut­ta ja kus­tan­nuk­sia mui­hin hoi­va­muo­toi­hin sekä hyö­dyn­tää mui­den hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den hy­viä käy­tän­tö­jä. Sel­vi­tyk­ses­sä tu­lee huo­mi­oi­da myös ko­tiin an­net­ta­van per­he­hoi­don mah­dol­li­suu­det ja se, mi­ten sitä voi­tai­siin ke­hit­tää osak­si Sa­ta­kun­nan pal­ve­lu­ko­ko­nai­suut­ta.

Sel­vi­tyk­sen poh­jal­ta tu­lee val­mis­tel­la suun­ni­tel­ma per­he­hoi­don li­sää­mi­sek­si hal­li­tus­ti ja suun­ni­tel­mal­li­ses­ti. Ta­voit­tee­na tu­lee ol­la pal­ve­lu, joka tu­kee ih­mi­sen mah­dol­li­suut­ta elää oman­nä­köis­tä elä­mää, säi­lyt­tää ar­jen jat­ku­vuus ja saa­da tar­vit­ta­va tuki mah­dol­li­sim­man lä­hel­lä omaa eli­nym­pä­ris­töä.

Per­he­hoi­don ke­hit­tä­mi­nen on ar­vo­va­lin­ta. Se ker­too, ha­lu­am­me­ko ra­ken­taa hy­vin­voin­ti­a­lu­et­ta, jos­sa hoi­vaa tar­kas­tel­laan en­si­si­jai­ses­ti ih­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta. Sa­ta­kun­nas­sa kan­nat­taa hyö­dyn­tää kaik­ki toi­mi­vat ja laa­duk­kaat hoi­va­muo­dot. Myös ko­tiin an­net­ta­val­la per­he­hoi­dol­la on täs­sä ko­ko­nai­suu­des­sa pal­jon ny­kyis­tä suu­rem­pi mah­dol­li­suus.

Maa­rit Vii­ki­lä (kesk.)

Me­ri­kar­via