Yh­teis­kun­nan tar­jo­a­mia so­si­aa­li­tur­va­pal­ve­lui­ta voi­daan tar­kas­tel­la mo­nes­ta eri nä­kö­kul­mas­ta. Yh­tääl­tä ne ovat vält­tä­mät­tö­miä, jot­ta var­si­nai­sen työ­e­lä­män ul­ko­puo­lel­la ole­vat tu­le­vat toi­meen. Toi­saal­ta ne ovat yh­teis­kun­nal­li­sen ku­rin ja kont­rol­lin vä­li­nei­tä, jot­ka myös tuot­ta­vat tie­tyn­lai­sia roo­le­ja tar­vit­si­joil­leen, ku­ten tut­ki­ja Ee­tu Vi­ren to­te­aa Tut­ki­ja­lii­ton jul­kai­se­mas­sa kir­jas­saan Raha ja työ­voi­ma (2018).

Mitä vä­hem­män hen­ki­lö an­sait­see, sitä tar­kem­pi on kont­rol­li. Vii­me­si­jais­ta etuut­ta saa­vat toi­meen­tu­lo­tu­ki­a­si­ak­kaat, joil­la ei ole muu­ta tu­loa, jou­tu­vat joka kuu­kau­si luo­vut­ta­maan ti­li­ot­teen­sa saa­dak­seen ra­haa. Li­säk­si on tie­ten­kin ol­ta­va val­mii­na osal­lis­tu­maan työ­voi­ma­vi­ra­no­mais­ten ak­ti­voin­ti­toi­men­pi­tei­siin, ku­ten kun­tout­ta­vaan työ­toi­min­taan. Vi­re­nin mu­kaan on­gel­ma syn­tyy sii­tä, et­tä toi­meen­tu­lo­tu­ki­a­si­a­kas al­tis­tuu myös mo­ra­lis­ti­sil­le kont­rol­li­toi­mil­le, jot­ka ulot­tu­vat hä­nen elä­män­ta­paan­sa. Kun­tout­ta­van työ­toi­min­nan yh­tey­des­sä ni­me­no­maan pu­hu­taan ”elä­män­hal­lin­nan pa­ran­ta­mi­ses­ta”, siis tuo­te­taan tie­tyn­lais­ta ”kun­nol­lis­ta”, työ­mark­ki­noi­den käy­tös­sä ole­vaa iden­ti­teet­tiä.

Suo­mes­sa työ­voi­ma­po­li­tii­kan muu­tos ta­pah­tui 1990-lu­vun alus­sa la­man myö­tä. Sil­loin alet­tiin ki­ris­tää työt­tö­myys­tur­van saa­mi­sen eh­to­ja ja las­kea nii­den ta­soa. Sama po­li­tiik­ka on käy­tän­nös­sä jat­ku­nut sii­tä saak­ka. Se on ken­ties saa­mas­sa is­tu­van hal­li­tuk­sen pää­tös­ten myö­tä erään­lai­sen hui­pen­nuk­sen­sa, jon­ka tu­lok­sia ei vie­lä tie­de­tä. Sa­mal­la pu­he­ta­pa so­si­aa­lie­tuuk­sis­ta ja nii­tä saa­vis­ta kan­sa­lai­sis­ta muut­tui. Sen si­jaan, et­tä työt­tö­myys näh­täi­siin yh­teis­kun­nal­li­se­na on­gel­ma­na, sitä on­kin alet­tu pi­tää yk­si­lön omi­nai­suuk­sis­ta joh­tu­va­na heik­kou­te­na, joka on rat­kais­ta­vis­sa, jos ih­mi­nen ”kun­tou­tuu” mark­ki­noi­den mie­len mu­kai­sek­si. Täs­sä ei tie­ten­kään ole mi­tään jär­keä, kun työ­paik­ko­ja yk­sin­ker­tai­ses­ti vain on pal­jon vä­hem­män kuin työt­tö­miä. Vi­ren nä­kee­kin va­li­tun po­li­tii­kan ja sii­hen kyt­key­ty­vän pu­he­ta­van pelk­kä­nä val­la­no­soit­ta­mi­se­na ja merk­ki­nä palk­ka­työ­yh­teis­kun­nan krii­siy­ty­mi­ses­tä.

Rami Num­mi

Opis­ke­li­ja, Pori