Sampsa Kataja: Satakunta on Naton keskiössä
Huomasin kirjoittavani tätä kolumnia Nato-lippalakki päässä. Puhdas, joskin itseäni huvittava sattuma. Lippis on peruja eräältä vierailulta Naton päämajaan Brysselissä.
Yleisradio uutisoi viime viikolla siitä, miten Naton ja Yhdysvaltojen läsnäolo Suomessa voi toteutua ja tiivistyä. Aikomus on varata tilaa esikunnalle, satamalle, lentokentälle ja harjoitusalueelle. Vähemmänkin seurannut ymmärtää, että Satakunnalla on nyt momentum.
Naton läsnäolo Suomessa lisää kansalaisten turvallisuudentunnetta. Satakuntalaisittain ajateltuna se lisää myös elinkeinoelämän vireyttä ja työllisyyttä.
Porin lentokenttää pidennettiin jo vuosia sitten Nato-yhteensopivaksi. Satamaan ollaan rakentamassa ro-ro-ramppi, avaten sanottuna roll in–roll out, josta isommat ja pienemmät ajoneuvot pääsevät ajamaan suoraan sisään ja ulos. Pori–Niinisalon radan elvyttäminen on työn alla.
Naton jäsenenä Suomen puolustusmäärärahojen tulee olla vähintään 2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Täytämme tämän edellytyksen. Jotkut ovat pitäneet määrää liiallisena.
Tuolla sovitulla määrärahalla voidaan kuitenkin hyödyntää muutakin kuin puolustusta. Ro-ro-ramppi kelpaa muillekin kuin puolustusvoimille. Ratahankkeet ovat tämän päivän elinkeinoelämän ja kaavoittajien tarkassa syynissä.
Olen aina ollut sillä kannalla, että Suomen kuuluu liittoutua länteen. Nyt olen monen muun tavoin havahtunut siihen, että turvallisuuspoliittinenkin liittoutuminen avaa uusia ovia laajasti. Suomeen ei enää pelätä investoida, teollisille ja kaupallisille toimijoille on avautunut aivan uusia ovia.
En niin välitä vanhojen muistelusta, mutta näyttää siltä, että se on päivän sana. Tasapuolisuuden nimissä; en minäkään pitäisi pahana, jos päättäjien lausuntoja Neuvostoliitosta ja Venäjästä hiukan avattaisiin. Olisiko suomettumisen aika ohi?
Satakunnan päättäjiltä vaaditaan nyt aktiivisuutta niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tunnustetaan nykytilanne, eikä mullitella sen vuoksi, että joku sanoi sen ensin.
Sampsa Kataja
Pori