Nii,i, tän­nää fii­ra­taa las­ki­ais­sun­nun­tait, siis py­hän, ko tätä täs kna­put­te­le. Las­ki­ai­sest o sit seit­tä­mä viik­koo pää­si­äi­see. Em­mää en­nää täm­mö­sii lu­kui muu­te muist, mut ain tämä täst tur­vau­ru jo eres­men­nee kamp­raa­ti­ni isä krii­vaa­maa eri­no­ma­see kir­jaa Vu­a­tu­ne aja­ti­a­to. Si­ält löy­tyy kaik­ki mah­rol­li­ne ja mah­ro­toi­ki, kos tart­tet tar­kas­taa jot­tai pe­rin­ne­ti­a­tout, nin­ko ny mitä Kus­taa Vil­ku­na esim. las­ki­ai­sest krii­vaa?

Tun­tuu silt et­tei ny­kyih­mi­set juur­ka en­nää las­ki­ais­pe­rin­teist eres oi­kee tiä, mitä ny las­ki­ais­pul­lat ja mä­je­las­ku o tut­tui. Ränt­tää iha oi­kees­ti hak­kee se kir­ja fra­mil ja taas ker­ra pa­lau­tel mi­ä­lii van­hoi us­ko­muk­sii. Las­ki­ai­sest sit al­kaa muu­te se paas­to­ai­ka­ki, ei­kä tai­tas lain­ka ol has­sum­pi aja­tus mei­kä­läi­sel­lek­kä, joka vä­ki­sin­ki penk­kiur­hei­li­jan noit ki­soi vah­ra­tes o saa­nu taas yli­mää­räst vat­ta­mak­ka­raa. Ei­kä se täs kau­kan ol se pal­jo pu­hut­tu pi­ki­ni­ai­ka­ka, ko suv­vee kai mei­na­taa ja tart­tis ol taas muka ran­ta­kun­nos.

Pe­rin­tee muk­kaa en­ne paas­too kyl sy­ä­rää oi­kee kun­nol ja ras­vast, ei­kä kuu­lem­ma sais sor­miis­ka nual saa­tik­ka mi­hin­kä pyh­jet, ko ras­va­jäl­jet saa jäär kip­pai kyl­kee. Sil­lä­ki o sit van­haa nää­mää oma mer­ki­tyk­ses. Las­ki­ai­sest puh­hee ol­le mää­ki lav­van­tai­eh­toos­ti tei pul­las­mee­ti ton kyl­mää ja sit koht ny aa­mul lei­voi pul­lat nou­see siks ai­kaa ko te­pas­tel­tii lenk­ki tual iha­na lu­mi­ses lu­an­nos. Täm­mö­ne yä yli smee­ti saa pul­lin noust rei­ru ai­kaa en­ne pais­ta­mist, mut ny noo jo ree­ras ja tai­vaal­li­ne haju lei­juu koko huus­hol­lis. Förs­tää kyl pit­tää kii siit jo muk­sun opi­tust, et­tei kir­ko­me­noi ai­kaa mit­tää hää­rät ja sain­ki pul­la­ni uu­nist jo en­ne stää. Saa ny jäh­tyy se aj­jaa, ko täl­lää las­ki­ais­jut­tuu­ni täs ree­raa ja sit vast täy­tä ne vis­pa­tul kret­tal ja man­sik­ka­hil­lol.

Tiis­tain siis las­ki­ais­tiis­tain kei­te­tää sit vast pa­pu­sop­paa iso kat­ti­lal­li­ne, ko ol­laa maa­nan­tain ha­jet­tu sa­vu­pot­kaa sihe li­haks. Soo nii help­po, mau­kas sa­pus­ka et­te oi­kee tah­ro ym­mär­tää niit purk­ki­pa­pu­so­pa sy­ä­jii. Kai­ke li­säks se tul­lee kat­ti­las iha it­tel­läs ja o läm­mi­tet­ty­näk­ki iha yht hyv­vää. Si­a­sor­kat kuu­luu kans las­ki­ais­pe­rin­tei­sii, joist ei kaik­ki li­ki­kä ym­mär yh­ti­käs mit­tää. Ko­ro­na-ai­kan jäi ne keit­tä­mät, vaik nii mi­a­lui­sas muis­tis o ne yli sa­ta­vu­a­ti­aaks elä­nee Im­pi su­vul las­ki­ai­sen pa­pu­so­pa li­säks trah­tee­ra­tut si­a­sor­kat. Nekä ei tart­te se kum­mem­paa, sen­ku keit­tää hyvi maus­te­tus li­ä­mes kyp­siks sil­lai et luut sit sy­ä­res hyvi ir­too li­hoist. Ja sit haus­ka yk­si­tyis­koh­ta vu­a­sie tak­kaa. Miäs oli sy­ä­ny sork­kii, pesi sit naa­mas­ki ja pyh­kes se van­haa fro­tee­han­tuu­kii, jost ir­tos sihe lii­ma­see al­vent­tii mel­ko­ne ”vaa­lee par­ta”.

Ny hiih­to­lo­ma­vii­kol ja las­ki­ai­see saa­tii äksp­ree täy­rel­li­ne tal­vi, niät ei muk­ko las­kit­tel­lee ja vaik kop­pu­loi­maa muk­sui iloks van­ha-ai­ka­ne lemp­paa­na py­ä­rit­tää ai­ka faart­tii it­te ku­ta­ki. Kai­kil teil oi­kee mu­ka­vaa las­ki­aist ja lo­ma­lai­sil tal­ve ri­a­mui...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos