No niim­pä, hil­ja­ne viik­ko, mut ää­nes­tää voi viä tän­nää sun­nun­tain, joka on­ki sit vii­ko al­kuu pal­mu­sun­nu­tai. Sit tul­lee­ki mal­ka­maa­nan­tai, tik­ku­tiis­tai, kel­lo­kes­ki­viik­ko, kii­ras­tors­tai, pit­kä­per­jan­tai ja lan­ka­lav­van­tai siin en­ne pää­si­äist. Siin stää sit oli­ki jo koko rimp­su van­haa pe­rin­net, joka kyl ränt­tää mi­ä­les pit­tää ja ain täl­läi sil­lo täl­lö ker­ra­tak­ki. Ele­tää sem­most ai­kaa ko kaik­ki muut­tuu ei­kä oi­kee kai­kil pe­rin­teil­lek­kä har­mi vaa osat tar­peeks ar­voo an­taa ja nin­ko po­ri­lai­ne pruu­kaa san­noo et värt­tee­rat. No pois se meist ja nii van­hat ar­vot ko pe­rin­teek­ki kun­ni­aa.

Olis­ko yks kev­vää merk­ki täs mel­kos­te yä­pak­kas­te aj­jaas se, et ai­na­ki meil o vii­me per­jan­tain toho ran­ta­puu­pönt­töö kot­ta­rai­set van­haa tap­paa tul­lu.? Ei sil­ti kyl tos iha kran­nis­ki telk­käi­pönt­töö kans pa­ris­kun­ta näyt­ti ko­tiu­tun­nee ja vis­tai­lee tual jo­jel vis­sii sa­pus­kaa ha­ke­mas. Jout­se­nii o kans ol­lu ai­ka­lai, mak­kail­lu aa­mu­si tos jäi­sel ran­nal isoin par­vin ja jää­kyl­mäs ve­tes it­tees put­san­nu mel­ko­sel ri­tu­aa­lil päi­vä koi­tok­sii var­te. Ruv­vaaks ne näyt­tää su­kel­te­le­va noit ul­puk­kai juu­rii tai mitä liä, mut silt se kum­min­ki näyt­tää ko koko pit­kä kau­las sin ran­ta­vet­tee upot­taa ja sit pu­ris­tel­lee nin­ko jot­tai ir­ti. Tän­nää pal­mu­sun­nun­tai­aa­mun ei nä­ky­ny ei­kä kuu­lu­nu ai­noo­tak­ka jout­sent, et reis­su o tain­nu niit­te poi­ken­neit­ta koh­ralt jat­kuu.

Meil o tääl ran­nal sa­mal­lai ko mo­nel muul­la­ki plas­sil tom­mo­ne lii­kun­ta­vih­ko ja ol­lu vu­a­sii hy­vän kim­mok­keen ai­na­ki meil van­hem­mal vä­jel ja mik­sei nu­a­rem­mil­lek­ki. Jos­kus­ko oi­kee lais­ka­ma­to jyl­lää jon­nai hu­a­no­ke­li­sen päi­vän, ni lii­kun­ta­vih­ko tual tolp­pa­tiä pääs na­kut­taa kum­min­ki ja saa fun­tee­raa et kyl mää ny sen­tää sev­ver­ra ai­na­ki läh­re, et nimi tul­lee krii­vat­tuu. Nii, i!! Ny kum­min­ki siäl luki jol­lai­lai et lii­kun­ta­ja­os­to pit­tää ny tau­koo. Jos joku ker­ra o kip­pee­näs moi­sest hom­mast, ni eik sil sit jot­tai si­jaist saa­tas, nin­ko pruu­ka­taa, vai onk sääs­töö seki?? Se vaa tai­taa ol sil­lai, et se vik­ti­ne pi­ä­ni­ki lenk­ki jää mo­nelt te­ke­mät, soo har­mi ja mak­saa jat­kos pal­jo enem­mä. Ei sem­pu­a­lee et kyl täs pi­ka­pu­a­lii tre­ko­lis pii­saa ru­ak­koo­mist ja uu­re kas­vu al­kuu saa­mist et­tei stää ny voi iha san­noo et pai­kal­les pys­sää, mut aa­mu al­kuu se lenk­ki o teh­ny nii hyv­vää. Meil o viä toi­sem­me ja ol­laa sen­tää pu­he­vä­leis, mut o niik­ki, jok­ka yk­si­näi­sen saa jut­tu­seu­raa tual len­kil ja ns. ää­nes ava­tuks. Se lii­kun­ta­vih­ko o pi­ä­ni as­ja, mut sil­ti nii suu­ri.

Ei­le ol­tii vaa­ri­lau­lu­lais­te ree­raa­mas kaf­fee­kon­ser­tis. Oli se­ni­o­ri­köö­ri lau­luu mu­ka­vas­ti ju­an­net­tun ja ju­a­nel­li­sen vav­vast vaa­rii mi­ä­he kas­vu­ta­ri­nan. Kon­ser­ti toi­ne pu­a­li oli­ki sit iha toi­sel­laist, iha­nii oop­pe­ra-ja mu­si­kaa­li­sä­vel­mii Alt­ti Jär­vi­se jäl­ki­kas­vult ja yh­res­säk­ki koko sak­ki lau­lo sit lo­puks mee kaik­kei sy­räm­mii. Kii­tos!!

Rau­hal­list ja an­to­saa PÄÄ­SI­ÄIST ja kev­vääst naut­ti­mist iha kai­kil teil...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos