Nii,i! Ei kai siin muu­ka aut, jos ny tota hal­li­tuk­se mu­a­ros­ta­mist fun­tee­rat­taa. Tul­lee se sää­ke­ris­ti ai­ka­lai vis­sii är­jen­tä­mist ol­lee. Jaa mitä? No me po­ri­lai­set pruu­ka­taa san­noo sem­most ähel­täi et­tiip­päi­men­noo är­jen­tä­mi­seks. Tai­taa siin hal­li­tus­kok­koo­ja ai­ka lu­jil jou­tuu ja mi­käs siin, sen­ku freis­ta­taa ny eril­laist sys­tee­mii, ni näh­rää. Tun­tuu silt, et kilt­tin poi­kan van­hem­pais­ki mi­ä­lest tun­net­tu tun­nus­te­li­ja jou­tuu mel­ko­see li­ä­mee ki­a­hau­tet­ta­vaks, en­ne­ko o klaa­rii mil­lai saa­raa val­ti­o­vel­laat tait­tuu ja vaik ny mee van­hus­te as­jat sil­ti koh­ril­les. Ei­kä pas­saa sun­kaa hiuk­kaa­ka nuu­kail muk­sui tu­le­vai­suut mi­ät­ties. Pal­jo o vaa­ka­kup­pii täl­lät­ty, mut näh­tä­väks jää pys­syyk se ta­sa­pai­nos vai kal­lis­tuu­ko jom­paa kum­paa suun­taa. Tai­re­taa viä tar­vit ot­taa fra­mil ne en­ne­van­ha­set oi­keet pun­ta­rik­ki, jok­ka joku van­ha too­na ka­see­raa­ja val­la jo tyr­mäs avii­si ju­tus hil­jak­koi. Meil­la­ki o muu­te viä van­hat kun­no pun­ta­rit ja mee viis­kyt­lu­vu ki­os­ki vaa­ka­ki tal­les.

Ke­vät tuli täs vii­me päi­vin iha ko­hi­nal ja mel­ko­sel ploo­saa­mi­sel­lak­ki. Au­rin­ko o pais­ta­nu ja vet­tä­ki kra­paut­ti par­riin­ki ot­tee­see ja oi­kee uk­kos­ta­mal, vaik se kau­kan oli­ki. No sem­most se pak­kaa ol­lee, ko läm­mint koh­re men­nää. Iha­naa!! Ekat si­la­kak­ki jo pi­hal pais­toi. Tai­si vii­meks to­ret et töyh­tik­sii vaa kuul­tii, mut ny o niit­te lii­ru­mit kyl pääs­ty iha li­ki­ki näk­kee. Viik­ko ta­kas jo maa­nan­tain kuul­tii peip­po­ne ja ny sit kyl jo päi­vit­täi. Yks kur­ki tos len­si ylit­te ja muu­te enim­mäk­see len­tä­jät o ol­lu jout­se­nii ja han­hii. Tän­nää aa­mul pari val­ko­hän­tä peu­raa pouk­kas mee et­tee ja sen­ku loik­ki faart­til ti­ä­hes. Ol­tii just ohi­tet­tu vis­siin­ki lop­pu­vii­kost kur­raa ak­se­leit my­ä­te upon­nu pos­ti­au­to tual pel­to­ti­äl. Ih­me­tel­tii kyl kui se sin oli jä­tet­ty, vaik trak­to­reit olis kyl li­ki­tun­tu­mas ol­lu? No on­neks ei kum­min­ka ol­lu tuh­hoo­jat viä ker­riin­ny apa­jil. Seki kuu­lem­ma o tätä päi­vää.

Meil­lä­ki o kyl tre­ko­lis viä mär­kää, niät o par­rei an­taa ny tuu­le ens­tiks kui­vat, en­ne­ko sin men­nee ha­ra­voit­tee, vaik kui kyn­net sy­hys­ki. Jot­tai tal­ve alt pal­jas­tun­neit ros­kii ole kyl jo ru­a­kon­nu. Lä­hin­nä ne ros­kat o puist pu­ron­neit krän­nii ja kui­vii ok­sa­pät­kii. Ran­ta­ki meni val­la uu­tee us­koo, ko ne jäät sil­lo lyk­käs fö­lis­säs jol­sei ny iha mee ran­taa täl­lät­tyi kiv­vii, mut maa-ai­nek­se kum­min­ki. Tai­taa jäär sin is­tu­te­tut nar­sis­sik­ki tänä kev­vään val­la nou­se­mat tai vä­hem­mä kum­min­ki, ai­ka näyt­tää. Täs ny kyl ikä­ki tul­lee vas­taa ja koko aj­jaa ol­laa muu­ten­ki vä­hen­tä­mäs mil­lo mi­tä­ki, et saa­raa teh­ryks se joka jak­se­taa. Ei ih­mi­ne oi­kee tah­ro ym­mär­tää mil­lai ne van­ha voi­mat hu­pe­nee en­ne­ko se it­te kok­kee. Et­tei ol lain­ka tyh­jä sa­non­ta et ijä myät as­kel ly­he­nee, nii se o. Ei ol en­nää är­jen­tä­jäks, nin­ko nu­a­rem­pan. Ny o ai­ka an­taa til­laa ja elä­mä­ko­ke­must nu­a­rem­mil. Kaks viik­koo Vap­puu, voi­kaa hyvi ja ens vii­kol sit taas jot­tai...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos