Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Ojast allikkoo... toukokuu 28. 2023
Onk täs ny menty valla ojast allikkoo, ko oli jo nii kesäst ja ny sit onki saatu tällät jo taas perperii pääl et tarkenis. Koulut loppuu ens viikol, niät sit se taitaa vast se oikee kesä alkaa, tai sillai ainaki enne pruukattii sannoo. Kyl silti toukokuu ja syyskuu o kesäkuukausii, niät taitaa aika monet jo lomal ollakki ja ainaki ne äitit, jokka muksuilles vaik ny ylioppilaskemui värkkää. Loma o ain loma, ko se ossaa oikeelt kantilt ottaa. No tota päällikriivaust funteerates oli kyl miäles viä nua kiakkosempalot Tampereel. Viime viikol jo taisi harmitel et nihkeet o, mut ny vast harmittaa, ko siit nihkeyrest tuli tosi surkee loppu. Iha hyväl syyl voi sannoo et mentii iha ojast allikkoo, mut siält sit vaa o pakko kiivet ylös nuari voimi, vai mitä?
Valla toist maat oli mee kiva reissu Kotei pualest yhristykse merkeis Uuteekaupunkii. Ei ollu paineit sin eikä tän ja nii nätti ilmaki sentää saatii, eikä sarekka olis onnika kyytii haitannu. Käytii hoopo hauskas taiteilijatalos nimelt Pilvilinna. Jolset ol käyny ni must kyl kannattas, ko siäl o ihmettelemist jo itte pytinkis ja se kruusatuis riamullise färikkäis seinis, joitte färist ei meinannu eres julkisivulauttakunta pääst yksmiälisyytee ja lopputoteema oliki kuulemma ollu et kirjava. Kaikki taire oli lystikäst, miälikuvitusrikast ja riamastuttavaa kattel nii siäl laajas trekolis ko sit itte sisäl huushollissakki taiteilijaemännä valtakunnas. Miäs piti hualt ruusutarhastas, jos kukkii sit heinäkuus yli sata sorttimenttii ruusui ja montaa muut. Meit he siin sivus trahteeras marenkikaakuil saare kaikkei suut makkees. Kaupunkikiarros oli ja antosa hyvä oppaa ansiost ja kaikil tuli klaariks kui paljo sentää vanhaa kaunist rivvii ränttää säästää seuraavai sukupolvei ihailtavaks eikä sui päi tällät matalaks, ninko tääl likimai ussei pruukataa. Iha viimitteeks viä poikettii kaupunkis rantamakasiinis munkkikaffeil, vaik vatta oliki viä täyn päiväl Golfkerhol syämisest. Siin rantamakasiinis taisi syär elämäni parhaat munkit, semmoset ko munki just kuuluu ollakki, lämmi, pehmee ei rasvalt maistuva ja ilmava iha suus sulava. Kiitos.
Luantoki näyttää just täl haavaa ainaki tännää Helluntain nii ihanalt, omppupuut o täyres kukas, syrenit just alvullas ja nua peijakkaa voinunnukki pannee parastas. Mitä viä tulema pittää ko kaikki herrää kukkimaa. Tervanunnukki ojavarsil ja lemmikit o ny jo nii nättei ettei oikee toreks usko. Pia uskaltaa jo pihanunnuiki, niit arreempii vissii istuttaa, ko siirrytää kesäkuu pual jo torstain alkaval viikol. Ei silti kyl ne pakkaa viäki hallaa ennustava öisi et varas saa pittää. Pääskyset o tullu, katiskas ahvenii tarpeeks, mut isompi kala vissii viä vartoo lämmint. Uimas tai sanosko et vast ittes kastelemas ole käyny ja tosi kylmää oli, niät jalkaterrii kinnisteli. Hyvvää lommai alkuu ja onnee kaikil valmistunneil...
Ulla Leino
porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos