No ni, ny sit siir­ryt­tii tal­vi­ai­kaa taas, vaik jo muu­ta­ma vu­a­si sit oli puhe et tämä vou­ho­tus tu­lis tiäs pää­hä, mut mitä viä. Kuu­lem­ma erel­lee pu­a­let meist olis ree­ras tähä soo­vii tai onk se sil­lai et pu­a­let o se van­ha ent­ti­se kan­nal ja toi­ne pu­a­li stää mi­ält, et siir­ryt­täs val­la ke­sä­ai­kaa? Kat­to­taa mitä vu­a­ret tua tul­les­sas ja nu­a­rem­mat su­ku­pol­vet päät­tää. Se siit! Ele­tää täs sem­most PYH­HÄI PÄI­VÄÄ erel­täv­vää val­mis­tau­tu­mis­viik­koo tai hel­pom­mi sa­not­tun vis­sii, et eres o kaks pyh­hää. Tal­vi­selt­ki tun­tuu just ny, ko aa­mul oli pe­rä­ti yh­rek­sä as­tet pak­kast. Jos­sai päi o jo lume mak­kuu­ki pääs­ty, mut tääl ei muut ko jot­tai pi­ä­nii höy­tä­leit joku päi­vä. Kyl ker­kee, ko se ai­ka sit o. Tyk­kää kyl ko­vas­ti taas täs­tä­ki vu­a­re­aj­jaast. Hal­lo­vee­ni­ki muu­te kuu­luu tähä ai­kaa, mut se o mei­kä­läi­se ik­käi­sil sem­mo­ne ou­to tai ai­na­ki ou­rom­pi jut­tu.

Suru-uu­ti­sii o vii­me ai­koin tul­lu tämä täst ja niit tun­ne­tum­pii sää­ke­ris­ti mee yh­re kau­re pre­si­tent­ti Mart­ti Ah­ti­saa­ri ja sit tans­si­tai­tei­li­ja Ai­ra Sa­mu­lin. Hyv­vii ih­mi­sii mo­lem­mat ja pal­jo saa­nu omal sar­raal­las ai­kaa kum­pi­ki. Tai­si jäär Mara, nin­ko hänt pruu­kat­tii ni­mit­tää sil­lo ai­ka­nas iha liia vä­häl hu­a­mi­ol, ko ny muis­tel­laa mihi kaik­kii saa­vu­tuk­sii hän o sen­tää yl­tä­ny ja Su­a­mee teh­ny tun­ne­tuks mail­mal. Se et Mara oli oi­kee vek­ku­li kan­sa miäs ja liki ain hy­väl tuu­lel ja tuli toi­mee kaik­kei kans. Sa­mal­lai sil­ti oli Ai­ra­ki oi­kee hy­myf­lik­ka, joka sai ja ain kaik­ki muuk­ki hy­väl tuu­lel ja liik­ku­maa. Kar­ja­lai­ne lu­an­ne tai­si ol mo­lem­mil par­haim­mil­las. Kyl kyy­ne­leet tuli sil­mii sää­ke­ris­ti mo­nel näist su­rul­li­sist uu­ti­sist, mut elä­mä o ra­jal­list ja ku­a­le­ma kuu­luu yh­ten osan elä­mää. Hek­ki mo­lem­mat oli jo ikäih­mi­sii. Tuli mi­ä­lee­ni et ha­jen­ki fra­mil tuf­falt jää­neet Mara hens­ke­lit ja kun­ni­oi­ta sil­lai häne muis­toos, et täl­lää ne val­ko­se pai­ta­pu­se­ro kans käyt­töö.

Ei­le ol­tii Vaa­ri­lau­lu ree­raa­mas Sa­ta­kun­na so­ta­ve­te­raa­ni­köö­ri pe­rin­ne­kon­ser­tis kuu­lus­te­le­mas hee kom­meet lau­luus. Prok­ram­mis oli mo­nem­moist isäm­maal­list lau­luu, joka vä­ki­sin­ki pis­ti fun­tee­raa et­tei sun­ka vaa en­nää kos­kaa tom­mo­see so­ta­see mail­maa jou­rut­tas, vaik liki se ny tun­tuu kyl liip­paa­va. Tun­teel­li­set sa­nat ja esi­tyk­set tun­tu sy­väl sy­räm­mes. Köö­ri li­säks oli soo­lo­lau­la­jii­ki, joit­te esi­tyk­set sai kah­ja hal­ti­oi­tu­neeks. Nu­a­re, Ul­vi­la kan­sal­lis­pu­vus isäs sä­es­tä­män lau­la­nee Han­na-Kai­sa lau­lu sota-ai­ka­sest prei­vist tun­te­mat­to­mal An­nil nos­tat­ti kyy­ne­lee mone sil­mii. Nu­a­ri bas­so­ba­ri­to­ni Pek­ka hur­mas pu­a­les­tas kel­vem­mil kap­pa­leil­las nin­ko esim. yk­si ruu­su on kas­va­nut laak­sos­sa... Kii­tos teil kai­kil kaf­fee­kaa­ta­jii my­ä­re suu­rest nau­tin­nost.

Pal­laa viä toho tu­le­vaa ar­ki­pyh­hää, jol­lo muis­te­taa pois­nuk­ku­neit kynt­ty­löil hau­roil ja kir­kois nim­mii lu­ke­mal. Iha hyvä o ko­to­nak­ki vaik sy­tyt­tää kynt­ty­läs ja muis­toi pa­laut­taa mi­ä­lee. Rau­hal­li­sis mer­keis kai­kil oi­kee lu­an­nik­kait pyh­hii…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos