Naa­pu­rin mie­hen ruu­mis siu­nat­tiin hau­dan le­poon. Olen kii­tol­li­nen, kun hän van­huu­den päi­vi­nään kuu­li Ju­ma­lan kut­sun. Hän iloit­si lah­ja­raa­ma­tus­ta ja ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­ta, jo­hon pää­si us­ko­vien mu­ka­na. Naa­pu­rin mie­hen osal­ta olen jäl­leen­nä­ke­mi­sen toi­vos­sa, sa­moin kuin mui­den Jee­suk­sen vas­taa­not­ta­nei­den pois­nuk­ku­nei­den lä­heis­ten osal­ta.

Us­ko tu­lee siis kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­nen Kris­tuk­sen sa­nan kaut­ta. (Room. 10:17)

Ih­mi­sen tu­lee va­li­ta, ot­taa­ko hän omal­la koh­dal­laan vas­taan Jee­suk­sen val­mis­ta­man pe­las­tuk­sen. Ja pää­tös on teh­tä­vä en­nen kuin kuo­le­man het­ki yl­lät­tää tai sai­rau­den tuo­ma kipu vie aja­tuk­set muu­al­le. Her­ra on ar­mol­li­nen ja voi­mal­li­nen pe­las­ta­maan jo­kai­sen, joka hän­tä et­sii tai avuk­seen huu­taa. Kun omat syn­nit tun­nus­taa, niin Jee­suk­sen veri niis­tä va­paut­taa. Us­koon­tu­lo on hie­no het­ki, tai­vaas­sa­kin juh­li­taan, kun ih­mi­nen syn­tyy uu­des­ti yl­hääl­tä.

To­del­li­sen tur­va­pai­kan, rau­han ja le­von löy­ty­mi­nen Jee­suk­sen yh­tey­des­sä on ih­mi­sen elä­män tär­kein asia. Jot­kut ih­mi­set ker­to­vat ol­leen­sa ai­na us­kos­sa ja hei­dän koh­dal­laan us­ko on to­den­nä­köi­ses­ti saa­tu Tai­vaan Isäl­tä lah­jak­si jo lap­suu­des­sa.

Jos olet vie­lä epä­var­ma pe­las­tuk­sen ties­tä, kan­nat­taa tut­kia asi­aa. Val­mis­tau­du ru­koil­len ja et­sien, niin löy­dät oi­ke­an tien. Jos­pa to­del­la ym­mär­täi­sim­me, mi­nä­kin, mitä lä­him­mäi­sil­le ta­pah­tuu, jos he jää­vät pe­las­tuk­sen ul­ko­puo­lel­le. Tai­vas­pai­kan vaih­to­eh­to­na kun on ikui­nen ero Ju­ma­las­ta ja jär­kyt­tä­vät olo­suh­teet. Ru­koil­laan Jee­suk­sen ris­tin­työn ja so­vi­tuk­sen avau­tu­mis­ta kai­kil­le kans­sa­mat­kaa­jil­le.

Pia Mal­ja

Sa­ta­kun­nan Exo­dus­ryh­mä ry