Luuk. 19:28–40

"Siel­lä ne taas huu­ta­vat ka­dul­la ja to­reil­la. Ih­mi­siä on pal­jon liik­keel­lä.

Ku­nin­gas? Mikä ih­meen ku­nin­gas? Tun­tuu, et­tä ih­mi­set ei­vät taas muus­ta pu­hu­kaan. Ko­et­tai­si­vat kek­siä jo­tain uut­ta.

En ole kos­kaan ym­mär­tä­nyt, mik­si ih­mi­set vouh­kaa­vat sel­lai­ses­ta, mitä ei­vät ole omin sil­min näh­neet.

Ha­lu­ai­sin ym­mär­tää, mut­ta se on vai­ke­aa.

Pi­täi­si­kö mi­nun men­nä kat­so­maan, mis­tä ne ih­mi­set oi­kein pu­hu­vat?

Pe­lot­taa – en­tä jos joku nä­ki­si mi­nut? Tuol­la ne huu­ta­vat hoo­si­an­naa ja pu­hu­vat sa­no­ja, joi­ta en ym­mär­rä. Py­syn tääl­lä. En mene mi­hin­kään.”

Kun Jee­sus rat­sas­ti Je­ru­sa­le­miin, ih­mi­set tu­li­vat rie­mui­ten hän­tä vas­taan. Jol­la­kin saat­toi kui­ten­kin ol­la edel­lä mai­ni­tun kal­tai­sia aja­tuk­sia. Jee­suk­sen mer­ki­tys ei eh­kä ol­lut tut­tu tai hän­tä ei ko­et­tu niin lä­hei­sek­si, et­tä hän­tä oli­si ha­lun­nut men­nä kat­so­maan. Kui­ten­kin si­säl­lä pa­loi pie­ni ute­li­ai­suus.

Sa­man­lai­sia aja­tuk­sia ja tun­tei­ta meil­lä voi ol­la myös tä­nään. Joku voi aja­tel­la, et­tei voi men­nä kirk­koon, kos­ka on jo­ten­kin "vää­rän­lai­nen" tai et­tä ei kui­ten­kaan ym­mär­rä, mitä kir­kos­sa pu­hu­taan.

Ku­kaan ei ole vää­rän­lai­nen kirk­koon. Kirk­ko­jen ovet ovat au­ki kai­ken­lai­sil­le ih­mi­sil­le. Toi­von sa­no­ma on myös ad­vent­ti­sun­nun­tai­na läs­nä kir­kois­sa ym­pä­ri maa­il­maa.

Voi­si­ko tämä ol­la se jou­lu, kun si­nä­kin me­net kat­so­maan ja kuun­te­le­maan, mis­tä kir­kos­sa pu­hu­taan?

Tomi Hä­mä­läi­nen

Kir­joit­ta­ja on isä, avi­o­mies, nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja ja ih­mi­nen