Yk­si maa­il­man tun­ne­tuim­mis­ta hen­gel­li­sis­tä lau­luis­ta on Ama­zing Grace. Sen on kir­joit­ta­nut eng­lan­ti­lai­nen pap­pi, en­ti­nen or­ja­lai­van kap­tee­ni, John New­ton vuon­na 1772.

New­to­nin var­hai­sem­pi elä­mä me­ril­lä oli mo­raa­li­ton­ta ja jul­maa. Erääl­tä mat­kal­ta pa­la­tes­saan hä­nen lai­van­sa jou­tui ra­juun myrs­kyyn. Lai­va al­koi täyt­tyä ve­des­tä, ja kuo­le­man ol­les­sa sil­mien edes­sä New­ton huu­si en­sim­mäis­tä ker­taa vuo­siin: "Ju­ma­la ar­mah­da mei­tä!"

New­ton sel­vi­si myrs­kys­tä hen­gis­sä. Ta­paus lait­toi hä­net poh­ti­maan elä­mään­sä sekä muis­tut­ti äi­din opet­ta­mis­ta Raa­ma­tun teks­teis­tä. Se oli al­ku­sy­säys New­to­nin elä­män muu­tok­sel­le.

Vuo­sia myö­hem­min New­ton opis­ke­li pa­pik­si ja sai vi­ran köy­häs­tä Ol­neyn pik­ku­kau­pun­gis­ta Eng­lan­nis­sa. Mo­net hä­nen seu­ra­kun­ta­lai­sis­taan oli­vat lu­ku­tai­dot­to­mia työ­läi­siä, joil­le hän ha­lu­si kir­joit­taa yk­sin­ker­tai­sia ja hel­pos­ti ym­mär­ret­tä­viä lau­lu­ja. Erään ker­ran New­ton val­mis­te­li saar­naa 1. Ai­ka­kir­ja 17:16 poh­jal­ta. Sii­nä ku­nin­gas Daa­vid ih­met­te­lee Ju­ma­lan hy­vyyt­tä. Tä­män ja­keen ja New­to­nin oman men­nei­syy­den poh­jal­ta syn­tyi runo, jon­ka sa­nat tun­nem­me täs­tä kuu­lui­sas­ta lau­lus­ta. Sen sa­nat re­so­noi­vat mil­joo­nien ih­mis­ten sy­dä­mis­sä.

Ar­mo tu­lee ih­meel­li­sek­si vas­ta ko­ke­muk­sen kaut­ta. Kun ih­mi­ses­tä tu­lee syn­ti­nen, hä­nen sil­män­sä voi­vat näh­dä ar­mon. Ja sen iha­nan Ju­ma­lan ar­mon voi koh­da­ta Jee­suk­ses­sa. Hän ra­kas­taa, ar­mah­taa ja an­taa uu­den elä­män.

Jos New­to­nin te­ke­mä lau­lu on si­nul­le tut­tu, ei­pä muu­ta kuin lau­la­maan...

Suo­men­kie­li­se­nä ver­si­o­na Ama­zing Grace -lau­lu me­nee näin:

1  On ar­mo suu­ri, ih­mei­nen. Se muut­ti sy­dä­men. Mä kuu­ro, so­kea sain ih­meen ko­kea. Nyt kuul­la, näh­dä voin.

2. Tää ar­mo pois­ti tuo­mi­on, toi rau­han tun­to­hon. Sen het­ken muis­tan ain, kun Her­ran ar­mon sain. Nyt sii­hen luo­tan vain.

3. Kun vaa­rat vaa­nii tiel­lä maan, saan käy­dä suo­jas­saan. Tää ar­mo var­je­lee ja tie­ni va­lai­see, kun kul­jen tai­vaa­seen.

4. On siel­lä juh­la voit­ta­jain ja päi­vä kes­tää ain. Kun vuo­si­tu­han­nen soi lau­lu py­hien, se al­ku­soit­to vain.

Ta­pa­ni Tuo­mi

Va­rik­ko Seu­ra­kun­ta

Tapani Tuomi