Pal­mu­sun­nun­tai­na al­koi Hil­jai­nen viik­ko – seu­raam­me Jee­suk­sen elä­män vii­mei­siä vai­hei­ta koh­ti eh­tool­li­sen aset­ta­mis­ta, van­git­se­mis­ta ja kuo­le­maa ris­til­lä ri­kol­lis­ten kes­kel­lä.

Vuo­si­sa­to­ja ai­em­min (Sa­kar­ja 9) kir­joi­tet­tiin näis­tä ta­pah­tu­mis­ta: Rie­muit­se, ty­tär Je­ru­sa­lem! Kat­so, ku­nin­kaa­si tu­lee. Van­hurs­kas ja voit­toi­sa hän on, hän on nöy­rä, hän rat­sas­taa aa­sil­la... Hän ju­lis­taa kan­soil­le rau­haa.

Mon­ta ker­taa olen ol­lut pet­ty­nyt käy­tök­see­ni ja jou­tu­nut pyy­tä­mään an­teek­si. Jee­sus ei ol­lut teh­nyt mi­tään pa­haan, vaan me kaik­ki, mut­ta sil­ti Hän oli mat­kal­la koh­ti tuo­mi­o­ta.

En­nen Pal­mu­sun­nun­tain rie­mu­kul­ku­et­ta Jee­sus oli he­rät­tä­nyt kuol­leis­ta ys­tä­vän­sä La­sa­ruk­sen, Mar­tan ja Ma­ri­an vel­jen. Tämä oli niin val­ta­va uu­ti­nen, et­tä Jee­suk­sen ym­pä­ril­lä oli suu­ri kan­san­jouk­ko ja he le­vit­ti­vät tiel­le vaat­tei­ta ja pal­mu­nok­sia. Me poh­jo­las­sa juh­lis­tam­me tätä ai­kaa pa­jun­kis­soin, se on ke­vään ja pää­si­äi­sa­jan merk­ki.

Juu­ta­lais­ten joh­to­mie­het pel­kä­si­vät roo­ma­lais­ten ot­ta­van yhä tiu­kem­min hal­tuun­sa Juu­de­an ja Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin – pel­ko oli niin suu­ri, et­tä vi­ha­mie­li­set ryh­mit­ty­mät löy­si­vät toi­sen­sa. He us­koi­vat, et­tä Jee­suk­sen tun­nus­te­ko­jen vil­lit­se­mä kan­sa ve­tää roo­ma­lais­ten huo­mi­on Je­ru­sa­le­miin. Niin­pä juu­ta­lai­set pa­pit ja fa­ri­seuk­set päät­ti­vät, et­tä yh­den täy­tyy kuol­la kan­san puo­les­ta.

Ja se­hän on juu­ri pää­si­äi­sen sa­no­ma: Jee­sus Kris­tus kuo­li mei­dän kaik­kien puo­les­ta.

Ju­ma­la, sinä saa­vut rie­mu­saa­tos­sa kan­sa­si kes­kel­le. Mut­ta mi­ten ou­to on­kaan kun­ni­a­si: pai­nua kuin veh­nän­jy­vä kuo­le­man to­muun. Ylis­täm­me si­nua, kun­ni­as­sa­si

kä­sit­tä­mä­tön­tä. Aa­men.

An­ne Sip­po­la

Kap­pa­lai­nen, Kes­ki-Po­rin seu­ra­kun­ta