Vii­me vii­kon­vaih­tees­sa vie­tim­me kris­ti­kun­nan suu­rin­ta juh­laa, pää­si­äis­tä. Kirk­ko­vuo­si sul­kee si­sään­sä mon­ta muu­ta­kin juh­laa. Sa­moin mei­dän jo­kai­seen elä­mään mah­tuu mo­nen­lai­sia juh­la­het­kiä. Juh­la on mää­ri­tel­män mu­kaan jo­tain, mikä poik­ke­aa ar­jes­ta. Juh­la on jo­tain, mikä on vä­hän enem­män kuin har­maa ar­ki, vaik­ka ar­jes­sa ei mi­tään huo­noa oli­si­kaan.

Mi­nul­le he­rä­si it­sel­le ky­sy­mys, mikä te­kee juh­las­ta juh­lan? Mie­lee­ni nou­see mo­nia asi­oi­ta, joi­ta juh­la kät­kee si­sään­sä. Juh­las­sa ta­paam­me toi­si­am­me ja juh­las­sa olem­me usein hy­vän ruu­an ää­rel­lä. Juh­lis­sa saat­taa ol­la hy­vää mu­siik­kia tai muu­ta oh­jel­maa, jos­ta vie­rai­na saam­me naut­tia. Eri­tyi­sen tär­ke­ää juh­las­sa ol­la se, et­tä siel­lä on oi­ke­an­lai­nen tun­nel­ma. Juh­lia voi kui­ten­kin ol­la hy­vin mo­nen­lai­sia. Sama juh­la, jos­sa toi­nen ko­kee sen tun­nel­man iloi­se­na ja rie­mul­li­se­na, voi tun­tua toi­sen mie­les­tä tyl­säl­tä ja pit­kä­ve­tei­sel­tä.

Kaik­kia juh­lia yh­dis­tää kui­ten­kin yk­si asia. Juh­lal­la pi­tää ai­na ol­la jo­kin syy. Juh­la il­man syy­tä tus­kin voi kos­kaan tun­tua ai­dol­ta juh­lal­ta. Pää­si­äis­tä vie­te­tään sa­maan ai­kaan kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa ja sitä vie­te­tään var­mas­ti lu­ke­mat­to­min eri ta­voin. Juh­lan syy on kui­ten­kin kaik­ki­al­la sama. Pää­si­äis­tä vie­te­tään sen muis­tok­si, kuin­ka Va­pah­ta­jam­me Jee­sus kul­ki ris­tin­tien Gol­ga­tal­le. Kris­ti­nus­kon sa­no­ma ja pää­si­äi­sen mer­ki­tys on sii­nä, et­tä Ju­ma­la tuli ih­mi­sek­si ih­mis­ten kes­kel­le, kuo­li mei­dän syn­tiem­me täh­den ja pää­si­äi­se­nä nou­si ylös kuol­leis­ta. Sii­nä us­kos­sa me saam­me nyt va­el­taa teil­läm­me pää­si­äi­sen jäl­keen.

Pasi Vir­ta

Vs. kirk­ko­her­ra, Ko­ke­mä­en seu­ra­kun­ta