”To­dis­ta yh­del­lä sa­nal­la Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­lo!” Täl­lai­sen teh­tä­vän Preus­sin hal­lit­si­ja, Fred­rik Suu­ri, an­toi 1700-lu­vul­la alai­sel­leen. Vas­taus oli yk­si­sa­nai­nen; ”juu­ta­lai­set”. To­dis­te lie­nee tyy­dyt­tä­neen hal­lit­si­jaa.

Juu­ta­lais­kan­sa oli vii­meis­tään Bar Kokh­ban epä­on­nis­tu­neen ka­pi­na­y­ri­tyk­sen jäl­keen vuon­na 135 jKr kar­koi­tet­tu roo­ma­lais­val­lan toi­mes­ta isien­sä mail­ta Juu­de­as­ta ja Sa­ma­ri­as­ta ym­pä­ri sil­lois­ta maa­il­maa.

Juu­ta­lai­sil­le suo­tu lupa asua jos­sa­kin maas­sa saat­toi muut­tua kar­koi­tuk­seen ja vai­noi­hin. Kui­ten­kin tuo see­mi­läis­kan­sa oli säi­lyt­tä­nyt us­kon­sa, ta­pan­sa ja näin iden­ti­teet­tin­sä. En­si vuon­na Je­ru­sa­le­mis­sa -aja­tus säi­lyi haas­teel­li­sis­sa­kin olo­suh­teis­sa. In­hi­mil­li­siä ta­kui­ta ei ol­lut säi­ly­mi­ses­tä, ei­kä sel­lai­sia ta­kui­ta edes ol­lut ja jos oli­si ol­lut, ei oli­si ol­lut nii­hin luot­ta­mis­ta.

Kol­mi­sen­sa­taa vuot­ta on ku­lu­nut Fred­rik Suu­ren ajois­ta. Nyt Is­ra­e­lin ih­me on val­ti­ol­li­se­na to­del­li­suu­te­na ole­mas­sa. Mut­ta tie­tyt ”lai­na­lai­suu­det” vai­kut­ta­vat tä­nä­kin ai­ka­na. Ai­kaam­me lei­maa maa­il­man­laa­jui­ses­ti viha ja pit­käl­ti avoin tai pei­tel­ty an­ti­se­mi­tis­ti­nen suun­tau­tu­mi­nen juu­ta­lais­val­ti­o­ta ja ylei­ses­ti­kin juu­ta­lai­sia koh­taan.

Tä­män päi­vän po­liit­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ovat ns. tur­va­ta­kuut esil­lä. Se voi­daan yk­sin­ker­tai­ses­ti ym­mär­tää vaik­ka­pa hiek­ka­laa­ti­kol­la; iso­ve­li aut­taa ja suo­je­lee pik­ku­vel­je­ään. Pe­lo­te on ole­mas­sa. Isom­mis­sa ym­py­röis­sä pie­nem­pi val­tio tar­vit­see suu­rem­man suo­jan.

Is­ra­e­lil­la on ol­lut in­hi­mil­li­ses­ti suo­ja­naan Yh­dys­val­to­jen suo­ja, sa­teen­var­jo. Mut­ta mi­ten on jat­kos­sa? Raa­ma­tun esil­le tuo­ma tu­le­vai­suu­den­ku­va on se, et­tä Is­ra­el jää yk­sin. Kan­sat kään­ty­vät sitä vas­taan.

Is­ra­e­lil­la, Ju­ma­lan sil­mä­te­räl­lä, on kui­ten­kin jo­ta­kin, suu­rem­paa ja rat­kai­se­vam­paa, mitä ei muil­la kan­soil­la ole! Sil­lä on Ju­ma­lan an­ta­ma tur­va­ta­kuu!

”Näin sa­noo Her­ra, joka on pan­nut au­rin­gon va­lai­se­maan päi­vää, kuun ja täh­det la­kien­sa mu­kaan va­lai­se­maan yö­tä, Hän, joka lii­kut­taa me­ren, niin et­tä sen aal­lot pau­haa­vat – Her­ra Se­ba­ot on Hä­nen ni­men­sä. Jos väis­ty­vät nämä lait Mi­nun kas­vo­je­ni edes­tä, sil­loin myös lak­kaa­vat Is­ra­e­lin jäl­ke­läi­set ole­mas­ta kan­sa Mi­nun kas­vo­je­ni edes­sä ai­ni­aan.” (Jer. 31:35–36)

Ju­ma­la on taan­nut tuon kan­san ole­mas­sa­o­lon. Tämä on ai­nut­laa­tuis­ta. Kan­so­jen me­ren rai­vo ei voi upot­taa tuo­ta Ju­ma­lan sil­mä­te­rää.

Aa­mul­la aa­mu­täh­den, Koin­täh­den, koit­ta­es­sa, saam­me ker­ta toi­sen­sa jäl­keen to­dis­tuk­sen täs­tä. Jos luon­non­lait lak­kai­si­vat toi­mi­mas­ta, lak­kai­si juu­ta­lais­kan­sa ole­mas­ta. Mut­ta sa­mal­la kaik­ki elä­mä päät­tyi­si maa­pal­lol­la. Näin ei tule käy­mään. Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la, El Shad­dai, hal­lit­see!

Odo­tam­me tär­kein­tä asi­aa juu­ta­lais­kan­san suh­teen; et­tä se ot­tai­si oman Pe­las­ta­jan­sa, Jee­suk­sen, Jes­hu­an, vas­taan! Tämä ol­koon ru­kouk­sem­me.

Mut­ta: On­ko si­nul­la ja mi­nul­la täl­lai­nen tur­va­ta­kuu? Kyl­lä on. Jee­suk­seen tur­vau­tu­vaa kan­nat­ta­vat ian­kaik­ki­set kä­si­var­ret. Kai­ken ta­kee­na on Jee­suk­sen pyhä veri, jon­ka Hän on vuo­dat­ta­nut puo­les­tam­me. Se ta­kuu ulot­tuu ian­kaik­ki­suu­teen, hy­vään osaan.

Pert­ti Ky­mä­läi­nen

Pas­to­ri, Pori