Tui­ja Saa­ri­nen

Rau­ma­lai­nen Mik­ko Ki­vi­har­ju on myö­hään edel­li­sil­ta­na saa­pu­nut Mad­ri­dis­ta. Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­tei­siin lu­keu­tu­van Kris­tal­li­pa­lat­sin va­loins­tal­laa­ti­on näki siel­lä seit­sen­nu­me­roi­nen vä­ki­mää­rä, ja moni ku­vai­li nä­kyä ”hie­noim­mak­si, mitä on kos­kaan näh­nyt”.

– Jär­jes­te­lyt oli­vat mah­ta­vat: Mei­tä odot­ti Mad­ri­dis­sa kym­me­nen hen­gen avus­ta­ja­ryh­mä ja kak­si omaa tuot­ta­jaa. Käy­tim­me va­lo­tai­de­te­ok­ses­sa edis­tyk­sel­li­siä ho­log­ram­mi­jär­jes­tel­miä, joi­ta olim­me ke­hi­tel­leet pan­de­mi­an ai­ka­na, ker­too Ki­vi­har­ju.

Ki­vi­har­jun vuon­na 2004 pe­rus­ta­ma Mixa Oy on valo-, ää­ni- ja ta­pah­tu­ma­tek­niik­kaan sekä kon­sul­toin­tiin ja suun­nit­te­luun eri­kois­tu­nut yri­tys. Ke­sä­kau­del­la yri­tys­tä työl­lis­tä­vät esi­mer­kik­si fes­ta­rit, ku­ten Pro­vins­si­rock, jon­ka kah­del­le la­val­le yri­tys on jo use­am­pa­na ke­sä­nä to­teut­ta­nut koko tek­nii­kan. Kun il­lat al­ka­vat hä­mär­tyä, on va­lais­tus­pal­ve­lu­jen ai­ka. Mo­net yri­tyk­set ovat hyö­dyn­tä­neet Mixa Oy:n pal­ve­lu­ja juh­lis­saan ja esi­mer­kik­si eri­lai­sis­sa lan­see­rauk­sis­sa.

Aloittaessaan 18-vuotiaana yrittäjänä Kiviharjua ajoi eteenpäin halu luoda ihmisille elämyksiä ja tehdä jotain uutta. Samat tekijät motivoivat yrittäjää tänäkin päivänä.

Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät va­lit­si tänä vuon­na Ki­vi­har­jun Sa­ta­kun­nan vuo­den yk­si­ny­rit­tä­jäk­si. Rau­man vuo­den yk­si­ny­rit­tä­jän tun­nus­tuk­sen hän sai puo­les­taan Rau­man Yrit­tä­jil­tä.

– Tämä on hie­noa ai­kaa! Täl­le kai­kel­le pi­tää jos­sain vai­hees­sa nos­taa mal­ja omien ver­kos­to­jen kans­sa. Oli­si tär­ke­ää vä­lil­lä py­säh­tyä miet­ti­mään, kuin­ka hie­no­ja jut­tu­ja ol­laan saa­tu ai­kaan.

Ki­vi­har­ju pu­huu koko ajan ”meis­tä”. Täl­lä hän ha­lu­aa ko­ros­taa yh­teis­työn mer­ki­tys­tä.

– Kaik­ki pe­rus­tuu ver­kos­toi­hin ja kon­tak­tei­hin. Yk­si­ny­rit­tä­jä on sii­nä mie­les­sä vä­hän höl­mö ter­mi, et­tä ku­kaan ei oi­ke­as­taan kos­kaan yri­tä yk­sin, al­ka­en ihan oman per­heen tu­es­ta, joka on en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää.

Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät pe­rus­te­lee pal­kin­non myön­tä­mis­tä Ki­vi­har­jul­le muun mu­as­sa sil­lä, et­tä hä­nen yri­tyk­sen­sä on poik­keuk­sel­li­ses­ti pys­ty­nyt pan­de­mi­an ai­ka­na kas­vat­ta­maan toi­min­taan­sa.

– Mei­dän vah­vuu­tem­me on, et­tä toi­mim­me ta­pah­tu­ma-alal­la mo­nel­la sek­to­ril­la, em­me esi­mer­kik­si vain kon­sert­ti­a­lal­la.

Pan­de­mia ku­rit­ti eri­tyi­ses­ti ta­pah­tu­ma-alaa.

– Mei­dän alam­me oli en­sim­mäi­nen, joka meni kiin­ni, ja vii­mei­nen, joka au­ke­si. Li­säk­si jou­duim­me sel­vi­ä­mään il­man val­ti­on tu­kia. Käy­tän­nös­sä val­tio jät­ti tyh­jän pääl­le mo­net, jot­ka oli­vat an­ta­neet elä­män­sä alal­le.

Mixa Oy täyt­tää en­si vuon­na 20 vuot­ta. Yh­dek­si me­nes­tyk­sen suu­rim­mis­ta te­ki­jöis­tä Ki­vi­har­ju ni­me­ää omien heik­kouk­sien tun­nis­ta­mi­sen.

– Tun­nis­tan tosi vah­vas­ti omat heik­kou­det. Jos joku toi­nen on jos­sain hom­mas­sa pa­rem­pi, en ala yk­sin rä­pi­köi­dä sitä.

Vii­me ai­ko­jen pro­jek­te­ja ovat ol­leet esi­mer­kik­si Por­voon tuo­mi­o­kir­kon juh­la­va­lais­tus, Aal­to­ja!-kau­pun­ki­fes­ti­vaa­li Kot­kas­sa, City of Light Jy­väs­ky­lä sekä Spi­rit of Tas­ma­nia IV -aluk­sen ve­sil­le­las­ku Rau­man te­la­kal­la. Tu­los­sa on kui­ten­kin jo­tain vie­lä suu­rem­paa.

– Tu­le­va­na tal­vi­kau­te­na lu­vas­sa on jo­ta­kin, mitä ei ai­kai­sem­min ole sii­nä mit­ta­kaa­vas­sa Suo­mes­sa teh­ty. Enem­pää en täs­sä vai­hees­sa voi vie­lä ker­toa.

Ki­vi­har­jua on jos­sain yh­tey­des­sä ti­tu­lee­rat­tu va­lo­tai­tei­li­jak­si, mut­ta tek­ni­nen tuot­ta­ja on hä­nen mie­les­tään ku­vaa­vam­pi tit­te­li.

– Täs­sä työs­sä ei rii­tä, et­tä olet va­lo­tai­tei­li­ja. Pi­tää miel­tää ko­ko­nai­suus, jo­hon kuu­lu­vat esi­mer­kik­si kan­ta­vuu­det, tuu­li­kuor­mat, ylei­sö­ai­tauk­set, säh­köt ja tie­to­verk­ko­jen ra­ken­ta­mi­set. Vä­lil­lä olen toi­mi­nut jopa LVI-in­si­nöö­ri­nä ja su­kel­ta­ja­na. Toki meil­lä on myös eri alo­jen huip­puo­saa­jia, mut­ta mi­nul­la on mo­nes­ta asi­as­ta hy­vät pe­rus­tie­dot ja ym­mär­rän ko­ko­nai­suuk­sia.

Aloit­ta­es­saan 18-vuo­ti­aa­na yrit­tä­jä­nä Ki­vi­har­jua ajoi eteen­päin halu luo­da ih­mi­sil­le elä­myk­siä ja teh­dä jo­tain uut­ta, mitä muut ei­vät vie­lä ole teh­neet. Sa­mat te­ki­jät mo­ti­voi­vat yrit­tä­jää tä­nä­kin päi­vä­nä.

– Py­rim­me sii­hen, et­tä lop­pu­tu­los on asi­ak­kaan mie­les­tä se, mitä ha­et­tiin ja mie­lel­lään vä­hän yli­kin. Meil­le soi­te­taan, kun ha­lu­taan ti­lai­suu­den on­nis­tu­van.

Vaik­ka ala on Ki­vi­har­jun in­to­hi­mo, on elä­mäs­sä täl­lä het­kel­lä muu­ta­kin.

– Poi­ka­ni täyt­ti ke­säl­lä nel­jä vuot­ta. Nämä vuo­det ei­vät tule ta­kai­sin, ja on mah­ta­vaa, et­tä saan ja­kaa ai­ka­ni ja elä­mä­ni työn ja per­heen kans­sa.

Nuo­ri yrit­tä­jä­nal­ku pa­rin­kym­me­nen vuo­den ta­kaa ei het­ke­ä­kään epä­röi­nyt am­ma­tin­va­lin­taan­sa.

– Nuo­re­na yrit­tä­jä­nä ajat­te­lin, et­tä maa­il­ma on hyvä ja kau­nis paik­ka, ja kaik­ki on mah­dol­lis­ta. Ajat­te­len niin edel­leen.