AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Jark­ko Vei­jo­lan pit­kän­huis­ke­an­har­tei­kas hah­mo on tul­lut rau­ma­lai­sil­le tu­tuk­si pait­si ur­hei­lus­ta – voi­ma­mies­la­jeis­ta ja jenk­ki­pal­los­ta – myös pai­kal­lis­ten ra­vin­to­loi­den ovil­ta. Vii­mek­si Eu­ra­jo­el­le ko­tiu­tu­nut Vei­jo­la ajoi työk­seen pik­ku­bus­sia, kun­nes hän löy­si it­sen­sä. Hä­nes­tä tuli hy­vin­voin­ti­val­men­ta­ja.

– Jä­tin muut hom­mat ke­sä­kuus­sa 2018 ja sii­tä läh­tien olen kes­kit­ty­nyt työ­hön, jos­ta voin sa­noa oi­ke­as­ti naut­ti­va­ni. Pa­ras pal­kin­to on eh­dot­to­mas­ti se, kun nä­kee yh­des­sä val­men­net­ta­van kans­sa teh­ty­jen toi­men­pi­tei­den te­ho­a­van ja niin ilon kuin ter­veen vä­rin­kin pa­laa­van ka­ve­rin ai­em­min ra­sit­tu­neil­le kas­voil­le, Vei­jo­la tii­vis­tää.

– Se, mitä teen nyt on pit­käl­ti kah­den ih­mi­sen eli oman val­men­ta­ja­ni Jari ”Bull” Men­tu­lan ja hä­nen yh­ti­ö­kump­pa­nin­sa Jut­ta Lar­min an­si­o­ta. Heil­tä olen saa­nut kou­lu­tus­ta var­si­nai­seen työ­hön ja mikä tär­kein­tä sii­nä si­vus­sa myös men­to­roin­tia yri­tys­toi­min­taan, hän jat­kaa.

– Jari ei epäi­le sa­noa edes sitä, et­tä ota nyt Jark­ko pää pois ta­ka­puo­les­ta ja ala oi­ke­as­ti naut­tia, nau­rah­taa Vei­jo­la.

Jark­ko Vei­jo­la yn­nää pi­kai­ses­ti, et­tä hä­nel­lä on hen­ki­lö­koh­tai­sia val­men­net­ta­via pa­ri­sen tu­si­naa. Suu­rin osa asi­ak­kais­ta tu­lee Rau­man ta­lou­sa­lu­eel­ta, mut­ta hei­tä on myös Tu­rus­sa, pää­kau­pun­ki­seu­dul­la ja vii­mei­sim­pä­nä Poh­jan­maan alu­eel­la.

– Mi­nua pi­de­tään taus­ta­ni ta­kia var­maan edel­leen­kin am­mat­ti­lai­se­na, mitä voi­mai­lu­la­jei­hin ja tree­naa­mi­seen tu­lee, mut­ta työs­sä­ni ha­lu­an opas­taa ni­me­no­maan niin sa­not­tu­ja ta­val­li­sia ih­mi­siä. Sil­le to­si­a­si­al­le ei voi mi­tään, et­tä yhä use­am­pi suo­ma­lai­nen voi huo­nos­ti ja sil­le mi­nä­kin voin teh­dä jo­tain, Vei­jo­la miet­tii.

– Jos työ­pai­kat­kin al­kai­si­vat ym­mär­tää, et­tä työn­te­ki­jöis­tä kan­nat­taa pi­tää ko­ko­nais­val­tai­ses­ti huol­ta, niin sai­raus­lu­vut ja -ku­lut las­ki­si­vat kum­mas­ti, hän muis­tut­taa.

Vei­jo­la sa­noo kuu­lu­van­sa hy­vin­voin­ti­val­men­ta­ja­na sii­hen ryh­mään, joka van­noo enem­män­kin laa­dun kuin mää­rän pe­rään. Sa­man tien hän pu­huu kul­tai­ses­ta kol­mi­os­ta, joka pi­tää si­säl­lään ruo­an, le­von ja har­joit­te­lun.

– Van­ha to­tuus on, et­tä ko­ko­nai­suus rat­kai­see ja kaik­kea on nau­tit­ta­va koh­tuu­del­la. Olen it­se tree­nan­nut ai­ka­na­ni to­del­la ko­vaa, mut­ta pak­ko se on tun­nus­taa, et­tä ylen­palt­ti­sel­la mää­räl­lä on myös omat hait­ta­vai­ku­tuk­sen­sa.

– Yk­si niis­tä asi­ois­ta, jois­ta ei voi muis­tut­taa lii­kaa on ra­vin­non mää­rä ja laa­tu. Ih­mi­set ei­vät yk­sin­ker­tai­ses­ti ym­mär­rä, mi­ten pal­jon päi­väs­sä voi naut­tia niin sa­not­tu­ja pii­lo­ka­lo­rei­ta. Tii­vis­tet­ty­nä voi sa­noa, et­tä oi­kein täy­tet­ty ruo­ka­lau­ta­nen si­säl­tää so­pi­vas­ti niin hii­li­hyd­raat­te­ja, kas­vik­sia kuin pro­tei­i­ne­ja­kin. Ei­kä vi­han­nek­sia kan­na­ta to­si­aan­kaan kor­va­ta pel­kil­lä he­del­mil­lä.

– Vä­lil­lä voi toki pi­tää herk­ku­päi­vän­kin. Ruo­an­kin kans­sa rat­kai­se­vaa on ko­ko­nai­suus, Vei­jo­la pai­not­taa.