Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Suo­mes­sa pu­hu­taan van­han lii­ton val­men­ta­jis­ta. Tuol­la mää­ri­tel­mäl­lä tar­koi­te­taan au­to­ri­tää­ris­tä joh­ta­mis­ta, jos­sa kes­ki­ös­sä on jouk­kue, ei­vät yk­si­löt. Äs­sien uut­ta pää­val­men­ta­jaa Jar­no Pik­ka­rais­ta voi luon­neh­tia uu­den lii­ton val­men­ta­jak­si. Kes­ki­ös­sä ovat yk­si­löt ja yh­teis­työ.

– Ha­lu­an tu­tus­tua jo­kai­seen pe­laa­jaan si­ten, et­tä voin ede­saut­taa hei­dän ko­ko­nais­val­tais­ta ke­hi­tys­tään, sa­noo pää­val­men­ta­ja Pik­ka­rai­nen.

Hän is­tuu As­to­ra-aree­nan kah­vi­os­sa ja seu­raa pe­laa­jien har­joit­te­lua. Näin sik­si, et­tä yl­hääl­tä nä­kee pa­rem­min yk­si­löi­den pe­lil­li­siä omi­nai­suuk­sia ja ta­paa suh­tau­tua har­joit­tei­siin.

Äs­sien rin­gis­sä on noin 30 pe­laa­jaa. Kun val­men­ta­jat, huol­ta­jat ja kont­to­ri­puo­len väki las­ke­taan mu­kaan, nou­see lu­ku­mää­rä seit­se­mään­kym­me­neen.

– Ai­na­kin ni­mel­tä pi­tää tun­tea jo­kai­nen or­ga­ni­saa­ti­os­sa, mut­ta pe­laa­jat ja val­men­ta­jat si­tä­kin pa­rem­min, sa­noo Pik­ka­rai­nen.

Pik­ka­rai­nen ai­koo käy­dä jo­kai­sen pe­laa­jan kans­sa pit­kät kes­kus­te­lut. Nii­den tar­koi­tuk­se­na on sel­vit­tää, mitä pe­laa­jat omas­ta roo­lis­taan jouk­ku­ees­sa ajat­te­le­vat, mil­lai­sia ta­voit­tei­ta heil­lä on ja mi­ten hen­ki­lö­koh­tai­set ta­voit­teet so­pi­vat jouk­ku­een ko­ko­nai­suu­teen.

– Vain pe­laa­jan it­se­tun­te­muk­sen ja hen­ki­lö­koh­tais­ten ta­voit­tei­den kaut­ta voi­daan löy­tää yk­si­löl­le sel­lai­nen roo­li jouk­ku­ees­sa, et­tä se hyö­dyt­tää hän­tä ja jouk­ku­een me­nes­tys­tä par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la, sa­noo Pik­ka­rai­nen.

Hä­nen mie­les­tään on ää­rim­mäi­sen tär­ke­ää tun­tea pe­laa­ja niin hy­vin, et­tä tie­tää, mi­ten hän­tä voi tu­kea ja mil­lais­ta pa­lau­tet­ta an­taa.

– Jää­kie­kos­sa it­se­luot­ta­muk­sel­la on suu­ri vai­ku­tus pe­laa­jan suo­rit­ta­mi­seen. Se on yl­lät­tä­vän herk­kä asia. It­se­luot­ta­muk­sen voi me­net­tää, kun omat ja jouk­ku­een odo­tuk­set ei­vät täy­ty. Sil­loin tar­vi­taan val­men­ta­jan roh­kai­sua ja ala­vi­reen käy­mis­tä yh­des­sä läpi, Pik­ka­rai­nen muis­tut­taa.

Hän mu­kaan­sa pe­laa­jat ovat eri­lai­sia. Toi­sel­le voi sa­noa suo­rem­min, kun taas toi­nen vaa­tii enem­män huo­mi­o­ta ja kan­nus­tus­ta.

Hä­nen mie­les­tään van­han lii­ton mal­li ei enää toi­mi. Jää­kiek­ko ei elä ir­ral­laan yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ke­hi­tyk­ses­tä. Käs­ke­mi­nen ja kont­rol­li on kaik­ki­al­la muut­tu­nut enem­män yh­teis­työ­tä ja yk­si­lön vas­tuu­ta ko­ros­ta­vak­si.

– Sa­man ke­hi­tyk­sen pi­tää nä­kyä myös jää­kie­kos­sa, Pik­ka­rai­nen pai­not­taa.

Hä­nen mu­kaan­sa ny­kyi­set pe­laa­jat ovat fik­su­ja, ja he osaa­vat ky­see­na­lais­taa ja ky­sel­lä.

– Val­men­ta­jan pi­tää an­sai­ta auk­to­ri­teet­ti omal­la osaa­mi­sel­laan ja tie­tyn­lai­sel­la ka­ris­mal­la. Sii­hen kuu­luu help­po lä­hes­tyt­tä­vyys ja kyky kes­kus­tel­la.

Pik­ka­rai­nen ha­lu­aa kui­ten­kin pai­not­taa, et­tei val­men­ta­mi­nen voi ei­kä saa­kaan ol­la vain mu­ka­vaa yh­des­sä­o­loa.

– Vä­ki­sin­kin tu­lee ti­lan­tei­ta, jos­sa on käy­tet­tä­vä ko­vaa­kin kiel­tä. Se pi­tää kui­ten­kin koh­dis­tua te­ke­mi­seen, ei yk­si­löön si­nän­sä. Tun­teet pi­tää näyt­tää ja ol­la eh­dot­to­man re­hel­li­nen.

Pik­ka­rai­sen mu­kaan joh­ta­mi­ses­sa on ajoit­tain men­ty niin sa­no­tus­ti yli. Ei ole si­säis­tet­ty omaa roo­lia ja vas­tuu­ta.

– Val­men­ta­jan pi­tää val­men­taa ja joh­ta­jan joh­taa. Hy­väs­sä or­ga­ni­saa­ti­os­sa osa­taan ar­vos­taa eri teh­tä­viä ja roo­le­ja sekä toi­mia sen mu­kai­ses­ti. It­se­tun­te­mus ja it­sen­sä joh­ta­mi­nen ovat avain­sa­no­ja ma­ta­lan kyn­nyk­sen or­ga­ni­saa­ti­ois­sa, Pik­ka­rai­nen pai­not­taa.

Jar­no Pik­ka­rai­sel­la on si­kä­li hyvä ti­lan­ne, et­tä hän pää­si Po­ris­sa aloit­ta­maan ajois­sa ja tu­tus­tu­maan koko or­ga­ni­saa­ti­oon. Ai­na ei ole ol­lut näin. TPS:n pää­val­men­ta­jak­si hän läh­ti len­nos­ta.

– Soit­to tuli mul­le ko­tiin Mik­ke­liin puo­lil­ta päi­vin. Kuo­pi­os­sa pu­to­si kiek­ko jää­hän 18.30. Kyl­lä sil­loin oli al­kuun vä­hän hu­kas­sa, Pik­ka­rai­nen tun­nus­taa.

HPK:n pää­val­men­ta­ja­pes­ti au­ke­si niin ikään kes­ken kau­den. Pik­ka­rai­sel­le jäi sen­tään pari päi­vää ai­kaa su­la­tel­la asi­aa.

Po­ris­sa Pik­ka­rai­nen sai kä­siin­sä lä­hes val­miin pa­ke­tin. Jouk­kue kun oli Äs­sis­sä jo pit­käl­le ra­ken­net­tu. Sii­hen ha­e­taan vie­lä yh­tä hyök­kää­jää ja yh­tä pak­kia. Toi­ses­ta vas­taa­vas­ta pa­ris­ta on jo so­vit­tu. Ni­met jul­kis­te­taan myö­hem­min.

Pik­ka­rai­nen ke­huu niin va­kuut­ta­vas­ti jouk­ku­een hy­vää mei­nin­kiä, et­tä pak­ko sii­hen on us­koa. Näin sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä toi­mis­ton ovi on käy­nyt ah­ke­raan ja avai­mia jä­tet­ty pöy­däl­le.

Äs­sien pe­rin­tei­nen pe­li­ta­pa on Pik­ka­rai­sel­le pe­rin tut­tu. Ei­kä hän aio ryh­tyä pe­li­ta­val­li­siin val­lan­ku­mouk­siin.

– Sen voi sa­noa, et­tä Äs­sät puo­lus­taa ai­kai­sem­paa roh­ke­am­min ylös­päin ja pyr­kii pe­laa­maan ai­kai­sem­paa no­pe­am­min pys­ty­suun­nan jää­kiek­koa, va­lai­see Pik­ka­rai­nen ja pu­huu pe­li­ta­van muu­tok­sis­ta vii­lauk­si­na.

Hä­nen apu­naan toi­mi­vat Her­man­ni Vid­man, Han­nes Hy­vö­nen, Timo Tu­ru­nen ja Jaak­ko Ro­sen­dahl.

Ku­va­teks­ti:

Jar­no Pik­ka­rai­sen mu­kaan val­men­ta­mi­sen on muut­tut­ta­va muun yh­teis­kun­nan mu­ka­na. Or­ga­ni­saa­ti­on tai jouk­ku­een joh­ta­mi­ses­ta yhä enem­män yk­si­löi­den joh­ta­mi­seen, on hä­nen mot­ton­sa.