Mie­kat hei­lu­vat kuin sa­mu­rai­tais­te­li­joil­la Chan­ba­ra Pori ry:n ta­ta­mil­la. Chan­ba­ras­sa saa pis­tei­tä saa sii­tä, kun osuu mie­kal­la, kei­hääl­lä tai ti­ka­ril­la vas­tus­ta­jan var­ta­loon, pää­hän tai raa­joi­hin. On­nek­si aseet ovat il­ma­täyt­tei­siä, ja ur­hei­li­joil­la on ky­pä­rät pääs­sä.

Vas­tus­ta­jan kun­ni­oit­ta­mi­nen kuu­luu vah­vas­ti chan­ba­raan. Se nä­kyy muun mu­as­sa sii­nä, et­tä kil­pa­kump­pa­nin kimp­puun ei kos­kaan hyö­kä­tä sel­kä­puo­lel­ta. Vas­tus­ta­jaa ei myös­kään saa pot­kia, hän­tä ei saa kaa­taa ei­kä hä­neen saa tart­tua. Ku­mar­ruk­set en­nen ja jäl­keen kamp­pai­lun kuu­lu­vat myös asi­aan.

Chanbarassa käytettävät aseet ovat kilpi (Tate), noin 60 cm miekka (Kodachi) ja noin 1m miekka (Choken). Päässään kilpailijoilla on kypärä (Men). KUVA: TEIJO REUNANEN

Kamp­pai­luis­sa on kol­me tuo­ma­ria, jot­ka ei­vät ja­ke­le pis­tei­tä mis­tä ta­han­sa su­tai­sus­ta. Pis­tei­tä saa vain tar­koi­tuk­sel­li­ses­ta, sel­ke­äs­tä lyön­nis­tä.

Val­men­ta­ja Tei­jo Reu­na­nen ker­too, et­tä chan­ba­ra on tek­niik­ka­la­ji:

– Sii­nä mi­ta­taan, kuin­ka puh­taas­ti lyö­dään, ja ovat­ko liik­keet sel­lai­sia, kuin pi­tää. Yk­si­kin ja­lan vää­rä asen­to tai lyön­nin pää­ty­mi­nen vää­rään kor­keu­teen tai vää­räs­sä kaa­res­sa ovat vir­hei­tä.

Chan­ba­ra Pori ry on Suo­men ai­noa, täy­sin chan­ba­raan kes­kit­ty­nyt seu­ra, ja Reu­na­sen mu­kaan voi­mak­kaim­min kas­va­va. Kak­si muu­ta kau­pun­kia, jois­sa chan­ba­raa voi har­ras­taa ovat Kot­ka ja Imat­ra.

Chan­ba­ra Pori ry aloit­ti toi­min­tan­sa vii­me vuo­den alus­sa. Sitä ai­kai­sem­min la­jia har­ras­tet­tiin Po­ris­sa toi­sen seu­ran al­la. Täl­lä het­kel­lä Chan­ba­ra Pori ry:llä on rei­lut kol­me­kym­men­tä jä­sen­tä, ja har­ras­ta­jia löy­tyy leik­ki-ikäi­ses­tä yli kuu­si­kym­men­tä­vuo­ti­aa­seen. Po­rin Van­han Kaup­pik­sen ti­lois­sa har­joi­tel­laan Per­heC­han­ba­ra-, Har­ras­teC­han­ba­ra-, Kun­toC­ham­ba­ra- ja Kil­paC­han­ba­ra-ryh­mis­sä.

Chanbara Pori ry harjoittelee Porin Vanhan Kauppiksen tiloissa. Ruudullinen tatami auttaa hahmottaman etäisyyttä vastustajasta. KUVA: SANNA JÄÄSKELÄINEN

Tou­ko­kuus­sa Po­ris­ta läh­tee 10-hen­ki­nen seu­rue Rans­kaan avoi­miin kil­pai­lui­hin, jos­sa seu­ran seit­se­män nuor­ta ot­te­le­vat. Taso tu­lee ole­maa kova, sil­lä Rans­kas­sa on tu­han­sia kil­pai­le­via la­jin har­ras­ta­jia, kun taas Suo­mes­sa hei­tä on joi­tain kym­me­niä.

Toi­nen eu­roop­pa­lai­sit­tain vah­va chan­ba­ra-maa on Ita­lia. Reu­na­nen ker­too, et­tä Po­ris­ta teh­dään ak­tii­vi­ses­ti ki­sa­mat­ko­ja mo­lem­piin mai­hin. La­jin syn­ty­maas­sa Ja­pa­nis­sa har­ras­ta­jia ja kil­pai­li­joi­ta on kui­ten­kin kiis­tat­ta eni­ten.

Suo­men kirk­kain hen­ki­lö­koh­tai­nen chan­ba­ra-mi­ta­li on Reu­na­sen tyt­tä­ren, Heta Reu­na­sen hal­lus­sa. Hän voit­ti 15-vuo­ti­ai­den sar­jas­sa EM-ho­pe­aa vuon­na 2019. Po­riin on saa­tu myös EM- prons­si­mi­ta­li ai­kuis­ten jouk­ku­e­kil­pai­luis­ta.

La­jia Suo­meen tuo­mas­sa ol­leen Tei­jo Reu­na­sen mie­les­tä chan­ba­ran pa­ras­ta an­tia on har­ras­ta­jien kes­kuu­des­sa val­lit­se­va maa­il­man­laa­jui­nen yh­tei­söl­li­syys. Myös nuo­ret saa­vat chan­ba­ra-har­ras­tuk­sen kaut­ta kan­sain­vä­li­siä ys­tä­viä ja pää­se­vät koh­taa­maan ih­mi­siä eri puo­lil­ta maa­il­maa.

– Ys­tä­vyys ja yh­tei­söl­li­syys ovat nii­tä asi­oi­ta, joi­hin olen täs­sä la­jis­sa ihas­tu­nut. Ei ole päi­vää, et­tei jos­tain päin maa­il­maa jo­tain vies­tiä tu­li­si. Ai­noa het­ki, kun ta­pel­laan to­sis­saan, on sil­loin kun ta­ta­mil­la al­kaa mat­si. Kun mat­si päät­tyy, ol­laan taas ka­ve­rei­ta, Reu­na­nen sa­noo.

Toi­mit­ta­ja: Pau­lii­na Vil­pak­ka