24-vuo­ti­as Ee­ro Paa­vo­la on viet­tä­nyt va­jaat kol­me vuot­ta kah­den kau­pun­gin elä­mää. Hän opis­ke­lee Rau­mal­la opet­ta­jak­si ja pe­laa jää­pal­loa Po­rin Na­ru­ke­räs­sä.

Paa­vo­lan koti on Po­ris­sa, mut­ta hä­nel­lä on nuk­ku­ma­paik­ka myös Rau­mal­la.

– Toi­se­na opis­ke­lu­vuo­te­na mi­nul­la oli koti Rau­mal­la. Elä­mä pyö­rii kui­ten­kin niin pal­jon jää­pal­lon ym­pä­ril­lä, et­tä asu­mi­nen Po­ris­sa tun­tui toi­mi­vam­mal­ta rat­kai­sul­ta, Paa­vo­la ker­too.

Kes­ki­viik­ko, tors­tai ja per­jan­tai ovat Paa­vo­lal­la lä­hi­o­pe­tus­päi­viä eli sil­loin hän on ai­na päi­vät Rau­mal­la.

– Kul­jen Po­rin ja Rau­man vä­liä pal­jon bus­sil­la. Bus­siyh­tey­det ovat hy­vät. Tun­nin vä­lein me­nee kyy­te­jä, par­haim­mil­laan jopa puo­len tun­nin vä­lein. Mat­ka kes­tää tun­nin. Yleen­sä yri­tän hyö­dyn­tää sen ajan jo­ten­kin. Tie­to­ko­neen kans­sa en ala bus­sis­sa sää­tä­mään, mut­ta lu­ke­mi­nen on­nis­tuu ihan hy­vin.

Jon­kin ver­ran Paa­vo­la kul­kee Po­rin ja Rau­man vä­liä jouk­ku­e­ka­ve­rin­sa Vili Kor­ho­sen kyy­dis­sä. Myös Kor­ho­nen opis­ke­lee Rau­mal­la opet­ta­jak­si. Hän on pää­ty­nyt toi­sen­lai­seen rat­kai­suun kuin Paa­vo­la: Kor­ho­sen koti on Rau­mal­la ja kul­kee siel­tä omal­la au­tol­la lä­hes päi­vit­täin Po­riin jää­pal­lo­rien­toi­hin.

– Täl­lai­seen elä­mään liit­tyy usein ai­kai­sia läh­tö­jä tai myö­häi­siä pa­lui­ta. Sen vuok­si ku­vio vaa­tii käy­tän­nös­sä sen, et­tä on joku ma­ja­paik­ka käy­tös­sä mo­lem­mis­sa kau­pun­geis­sa.

Eero Paavola aikoo hoitaa opiskelut loppuun ja katsastaa sitten mahdollisuutta lähteä pelaamaan Ruotsiin. Kuva: Elmeri Elo / ElonKuvaus

Eero Paavola aikoo hoitaa opiskelut loppuun ja katsastaa sitten mahdollisuutta lähteä pelaamaan Ruotsiin. Kuva: Elmeri Elo / ElonKuvaus

Paa­vo­lan on mää­rä saa­da kan­di­daa­tin pa­pe­rit ke­vääl­lä. Sen jäl­keen on edes­sä vie­lä kak­si vuot­ta kes­tä­vät mais­te­ri­vai­heen opin­not.

Vii­me lu­ku­vuo­des­ta tuli opis­ke­lu­jen suh­teen vä­li­vuo­si. Paa­vo­la pää­si ar­mei­jas­ta jou­lu­kuus­sa ja ke­vät­lu­ku­kau­den hän oli Käp­pä­rän kou­lus­sa töis­sä.

– Ai­em­min oli teh­nyt vain ly­hyi­tä, kor­kein­taan vii­kon pi­tui­sia opet­ta­jan si­jai­suuk­sia. Kun oli oma luok­ka ja omat op­pi­laat puo­len vuo­den ajan, niin kyl­lä se an­toi pa­rem­man ku­van am­ma­tis­ta kuin ly­hy­et si­jai­suu­det. Ko­ke­mus myös vah­vis­ti kä­si­tys­tä­ni sii­tä, et­tä opet­ta­jan työ on se, mitä ha­lu­an teh­dä.

Paa­vo­lan on mää­rä val­mis­tua ke­vääl­lä 2026. Sen jäl­kei­set suun­ni­tel­mat ovat jo sel­vil­lä.

– Ta­voi­te on läh­teä sit­ten Ruot­siin pe­laa­maan. Siel­lä on puo­li­am­mat­ti­lais­sar­ja ja jos mi­nul­la on mah­dol­li­suus pääs­tä sin­ne, niin en to­del­la­kaan sii­tä aio kiel­täy­tyä.

Na­ru­ke­rä voit­ti vii­me kau­del­la Suo­men mes­ta­ruu­den ja Paa­vo­la oli jouk­ku­een te­hok­kain pe­laa­ja, jo­ten hä­nel­lä oli­si ol­lut var­mas­ti ot­ta­jia Ruot­sis­sa­kin. Hän päät­ti kui­ten­kin hoi­taa opis­ke­lut lop­puun ja kat­sas­taa Ruot­sin-mark­ki­noi­ta vas­ta sit­ten.

– Ura Ruot­sis­sa kes­tää kor­kein­taan kym­me­nen vuot­ta. Am­mat­ti­tut­kin­to an­taa pe­rus­tan sen jäl­kei­sel­le elä­mäl­le, Paa­vo­la pe­rus­te­lee rat­kai­su­aan.

Paa­vo­lan ju­ni­o­ri­ai­kai­sis­ta, Na­ru­ke­rän 1999-syn­ty­nei­den ikä­luok­kaan kuu­lu­vis­ta pe­li­ka­ve­reis­ta Jaak­ko Hy­vö­nen ja Joo­na Ra­ja­la pe­laa­vat Ruot­sin pää­sar­jas­sa. Paa­vo­lal­la­kin on ko­ke­mus­ta Ruot­sis­sa pe­laa­mi­ses­ta: hän viet­ti lu­ki­oi­käi­se­nä yh­den lu­ku­vuo­den vaih­to-op­pi­laa­na Bol­l­nä­sis­sa.

Na­ru­ke­rä me­net­ti vii­me ke­vään mes­ta­ruu­den jäl­keen pe­rä­ti seit­se­män pe­laa­jaa. Me­ne­tyk­siä pai­kat­tiin omil­la ju­ni­o­reil­la.

Täl­lä het­kel­lä Na­ru­ke­rä on sar­jas­sa si­jal­la nel­jä. Mikä on va­ra­kap­tee­ni Ee­ro Paa­vo­lan ar­vio jouk­ku­een ot­teis­ta tä­hän as­ti?

– Al­ku­kau­si meni yl­lät­tä­vän hy­vin sii­hen näh­den, kuin­ka pal­jon jouk­kue muut­tui. Tam­mi­kuu oli sit­ten vai­kea, sii­nä tuli pe­lil­li­nen ja hen­ki­nen not­kah­dus.

– Täl­lä kau­del­la tär­kein­tä on kas­vat­taa uu­sia vas­tuun­kan­ta­jia ja jat­kaa sitä jouk­ku­een pe­lil­lis­tä iden­ti­teet­tiä, mikä on Po­ris­sa jo vuo­sia ol­lut.

Kau­den tär­kein ko­ti­ot­te­lu pe­la­taan kes­ki­viik­ko­na 21. hel­mi­kuu­ta: sil­loin on puo­li­vä­lie­rä­sar­jan avau­sot­te­lu. Kah­del­la voi­tol­la pää­see vä­lie­riin. Avau­sot­te­lun mer­ki­tys on hen­ki­ses­ti suu­ri. On­ko Na­ru­ke­rän nuo­ri jouk­kue val­mis pu­do­tus­pe­lien ko­vaan maa­il­maan?

– Vaik­ka jouk­kue uu­siu­tui pal­jon, niin pää­o­sa pe­laa­jis­ta on ol­lut sil­ti mu­ka­na jo vuo­sia ja tie­tää, mitä pu­do­tus­pe­leis­sä me­nes­ty­mi­nen vaa­tii. Mei­dän pi­tää luot­taa toi­siim­me ja omaan te­ke­mi­seem­me. Sen kau­si on osoit­ta­nut, et­tä on­nis­tu­es­sam­me voim­me voit­taa min­kä jouk­ku­een vaan täs­tä sar­jas­ta.