Ant­ti Hok­ka­nen

Jari Sal­soi­la pe­laa nel­jät­tä kaut­taan rul­la­kiek­koa Fu­en­gi­ro­la Li­on­sis­sa.

– En­sim­mäi­sen ker­ran kä­vim­me per­heen kans­sa Fu­en­gi­ro­las­sa jo vuon­na 2017 ja sen­kin jäl­keen vie­lä muu­ta­mia ker­to­ja, mut­ta vuo­den 2022 al­ku­puo­lel­la muu­tim­me tän­ne lo­pul­ta va­ki­tui­ses­ti. Muut­to­pää­tök­seen vai­kut­ti­vat po­si­tii­vi­ses­ti läpi vuo­den val­lit­se­va hyvä il­mas­to ja ym­pä­ris­tö, jot­ka ovat näin luon­nos­sa liik­ku­jan nä­kö­kul­mas­ta erit­täin hy­vät, me­di­a­myyn­nin pa­ris­sa Au­rin­ko­ran­ni­kol­la työs­ken­te­le­vä Sal­soi­la taus­toit­taa.

Fu­en­gi­ro­la Li­ons pe­rus­tet­tiin Es­pan­jan Au­rin­ko­ran­ni­kol­le kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Täl­lä het­kel­lä seu­ras­sa on pe­laa­jia noin 140 lä­hes 30 eri maas­ta.

– Rul­la­kiek­ko tuli tääl­lä ku­vi­oi­hin jopa hie­man yl­lät­tä­en. Ne­li­sen vuot­ta sit­ten olim­me käy­mäs­sä Fu­en­gi­ro­las­sa, kun vai­mo huo­ma­si Li­on­sin ha­ke­van uu­sia pe­laa­jia Fa­ce­boo­kin vä­li­tyk­sel­lä. Sen seu­rauk­se­na pää­dyin rul­la­kiek­ko­hal­lil­le ja ta­pa­sin seu­ran pe­rus­ta­jan Jari Ny­ma­nin, joka lo­pul­ta hou­kut­te­li mi­nut pe­li­hom­miin mu­kaan.

– Rul­la­kie­kon sään­nöis­tä en tien­nyt etu­kä­teen yh­tään mi­tään, ku­ten esi­mer­kik­si sitä, et­tä pe­leis­sä pe­la­taan nel­jäl­lä nel­jää vas­taan tai et­tei la­jis­sa tun­ne­ta pait­si­oi­ta lain­kaan.

Jari Salsoila pelaa neljättä kauttaan rullakiekkoa Espanjassa.

Jari Salsoila pelaa neljättä kauttaan rullakiekkoa Espanjassa.

Antti Hokkanen

Täl­lä kau­del­la Li­ons pe­laa Es­pan­jan ai­no­as­sa kan­sal­li­ses­sa sar­jas­sa (Liga Chal­len­ge), joka sal­lii myös ul­ko­maa­lais­pe­laa­jat. Ai­kuis­ten seu­ra­toi­min­taa Li­on­sil­ta löy­tyy myös An­da­lu­si­an lii­gas­ta, jos­sa fu­en­gi­ro­lais­seu­raa edus­ta­vat nel­jä ”si­sar­jouk­ku­et­ta”: Ba­ro­na, Vi­kings, La­tin Team ja Blues. Li­on­sin ohel­la Sal­soi­lal­le ker­tyy pe­le­jä vyöl­le myös Ba­ro­na-jouk­ku­een ri­veis­sä.

– Si­vii­lis­sä lii­kun pal­jon luon­nos­sa ja lenk­kei­len, mut­ta sii­nä ohes­sa rul­la­kiek­ko on tätä ny­kyä mi­nul­le to­del­la tär­keä har­ras­tus. Jo en­sim­mäi­sis­tä har­joi­tus­ker­rois­ta läh­tien tun­sin ole­va­ni ter­ve­tul­lut po­ruk­kaan, jos­sa olen näi­den vuo­sien ai­ka­na tu­tus­tu­nut to­del­la mu­ka­viin ih­mi­siin.

Li­ons-yh­tei­söä Sal­soi­la ku­vaa hy­vä­hen­ki­sek­si, jos­sa kaik­ki mu­ka­na­o­li­jat ote­taan huo­mi­oon iäs­tä tai taus­tas­ta huo­li­mat­ta.

– Tääl­lä kaik­ki ovat tasa-ar­voi­sia ja sa­mal­la vii­val­la, olit sit­ten vas­ta-al­ka­ja tai 600 NHL-pe­liä tah­kon­nut kiek­koi­li­ja. Ih­mis­ten vä­lil­lä ei ole min­kään­lai­sia raja-ai­to­ja. Seu­ras­sa pe­laa­vat muu­ta­mat en­ti­set NHL-kiek­koi­li­jat ovat var­mas­ti pe­lan­neet huo­mat­ta­vas­ti toi­sen­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa, mut­ta sil­ti he ovat täl­lä het­kel­lä tääl­lä pe­laa­mas­sa. Se ker­too mie­les­tä­ni jo­tain myös Li­on­sin hy­vin teh­dys­tä työs­tä seu­ra­toi­min­nan eteen.

Lions-yhteisöä Salsoila kuvaa hyvähenkiseksi, jossa kaikki mukanaolijat otetaan huomioon iästä tai taustasta huolimatta. Kuva: Felix Alcala

Lions-yhteisöä Salsoila kuvaa hyvähenkiseksi, jossa kaikki mukanaolijat otetaan huomioon iästä tai taustasta huolimatta. Kuva: Felix Alcala

Li­on­sin seu­ra­jouk­ku­eet lap­sis­ta ai­kui­siin tree­naa­vat kah­des­ti vii­kos­sa ja jouk­ku­ees­ta riip­pu­en pe­li­vii­kon­lop­pu­ja ker­tyy ka­len­te­riin kes­ki­mää­rin 1–2 per kuu­kau­si. Li­on­sin ju­ni­o­ri­toi­min­ta kat­taa kaik­ki­aan vii­si eri ikä­luok­ka­jouk­ku­et­ta.

– Toi­nen omis­ta lap­sis­ta­ni ei pe­laa rul­la­kiek­koa, mut­ta hän kui­ten­kin käy hal­lil­la kat­so­mas­sa ka­ve­rei­den­sa har­joi­tuk­sia. Tätä yh­tei­söä voi­daan siis pi­tää myös tur­val­li­se­na kas­vu­ym­pä­ris­tö­nä, vaik­kei var­si­nai­ses­ti oli­si it­se toi­min­nas­sa­kaan mu­ka­na.

Jari Sal­soi­la, 49, on asu­nut lä­hes koko elä­män­sä Po­ris­sa, joka ai­ka­naan an­toi hä­nel­le hy­vät kas­vu- ja har­ras­tus­mah­dol­li­suu­det.

– Lä­hes 20-vuo­ti­aak­si saak­ka har­ras­tin yk­si­lö­la­je­ja, ku­ten esi­mer­kik­si ylei­sur­hei­lua ja mur­to­maa­hiih­toa. Har­ras­tin hiih­toa ihan to­sis­sa­ni ar­mei­jaan läh­töön saak­ka, mut­ta sen jäl­keen se jäi enem­män har­ras­tus­poh­jal­le.

Hiih­don ja ylei­sur­hei­lun jäl­keen Sal­soi­lan har­ras­tus­va­li­koi­miin Po­rin vuo­si­na nou­si­vat muun mu­as­sa sa­li­ban­dy ja suun­nis­tus.

– Olen juos­sut ai­kui­si­äl­lä Ju­ko­lan vies­tin muu­ta­man ker­ran ja sa­li­ban­dyn puo­lel­la ol­lut ai­ka­naan mu­ka­na nos­ta­mas­sa Nak­ki­lan Ten­nisk­lu­bia kol­mos­di­vi­si­oo­naan. Näi­den li­säk­si pe­la­sin yh­des­sä vai­hees­sa myös Po­rin Kar­hu-Ban­dys­sa kau­ka­lo­pal­loa, jol­loin laji sai me­di­as­sa­kin enem­män nä­ky­vyyt­tä ja oli hie­man ny­kyis­tä suo­si­tum­paa.

Pori ei ole unoh­tu­nut Sal­soi­lan mie­les­tä Fu­en­gi­ro­lan vuo­si­na­kaan, sil­lä Li­ons-pe­lu­ri to­te­aa yhä edel­leen seu­raa­van­sa jopa päi­vit­täin uu­ti­sia en­ti­sel­tä ko­ti­seu­dul­taan.

– Jää­kie­kon SM-lii­gas­sa pe­laa­van Po­rin Äs­sien ede­sot­ta­muk­sia tu­lee seu­rat­tua ak­tii­vi­ses­ti, sa­ma­ten seu­raan edel­leen myös ur­hei­lun pa­ris­sa toi­mi­via tut­tu­ja yk­si­lö­ur­hei­li­joi­ta.