Pelicans oli selvästi Ilvestä parempi, ansaitsi finaalipaikan ja osoitti, ettei pelaajabudjetin kaikkea ratkaise
Lahden Pelicansin ei pitänyt pelata edes säälipleijareissa. Tällaisen arvion tekivät useat asiantuntijoina itseään pitävät urheilutoimittajat. Tommi Niemelän päävalmentama nuori ryhmä näyttää nyt pitkänenää epäilijöille ja pelaa finaaleissa Tapparaa vastaan. Ilves kaatui torstaina Lahdessa 3-1 numeroin ja 4-2 otteluvoitoin.
Pelicans ei materiaaliltaan ole liigan kärkiryhmää. Hinnaltaankin joukkue asettuu keskikastiin sarjassa, jopa vähän sen alapuolelle. Joukkueessa on paljon nuoria lahjakkuuksia, jotka ovat ottaneet Niemelän valmennuksessa valtavia kehitysaskelia. Eteenpäin on mennyt myös Iikka Kangasniemi, joka jo viime kaudella oli erinomainen.
Viimeksi 2-0 voitossa Ilveksestä Tampereella hän iski molemmat maalit, joista etenkin toinen osoitti harvinaista kylmäpäisyyttä, jota harvoin liigassa näkee. Pelicansin pelaamisessa silmiin pistävä piirre on rauhallisuus ja yksittäisen pelaajien vahva itseluottamus. Joka hetki joka pelaaja tietää, mitä tekee. Tämä on päävalmentajan kehittämän selkeän pelitavan ansiota. Kaikki pelaajat ovat sisäistäneet sen erinomaisella tavalla.
Yhtenäistä näkemystä on vielä vahvistanut menestys ja näkymä siitä, että lahtelaisilla on kaikki edellytykset mennä päätyyn asti.
Ilvekselle Pelicansin piti olla vain välivaihe finaaliin menossa. Nyt näin ei käynyt. Lahtelaiset ovat tylsyttäneet tamperelaisten terän maalinteossa. Ennen nopea kiekonsiirtely ja hyvä liike toivat hyviä, jopa avoimia tekopaikkoja. Nyt tamperelaiset eivät ole saaneet varmoja tekopaikkoja aikaisempaan tapaan. Kiekollisesta tekemisestä kuultaa hermostuneisuus. Jopa ylivoimissa kiekon siirtelystä puuttuu ideaa. Ihan kuin pää olisi jumissa.
Sellaiset huippupelaajat kuin Petri Kontiola, Henrik Haapala ja Aatu Räty ovat pettäneet pahemman kerran. Etenkin Kontiolan juonikkuus on pahasti kadoksissa.
Ilveksen ainut tavoite tällä kaudella oli mestaruus. Sitä varten joukkue teki myös päävalmentajan vaihdon Jouko Myrrästä Antti Pennaseen. Pennasella oli seuran johdon mukaan paremmat edellytykset tavoitteen saavuttamiseen. Olihan hän vienyt HPK:n sensaatiomaisesti mestaruuteen neljä vuotta sitten.
Hyvä kysymys on se, mitä Pennanen toi joukkueen peliin sellaista, mitä Myrrä ei.
Finaaliin jo tiensä selvittänyttä Tapparaa ei voi kuin ihailla. Viime kauden mestari on vahva, jopa ylivoimainen suosikki nytkin. Tapparalla on urheilullisen ja toiminnallisen identiteetin vahva perinne, johon kuuluu myös kyky uudistua.
Kova työnteko, ennakointi muutoksiin, joukkueen rakentaminen ja tasapainoinen talous luovat edellytykset jatkuvaan menestykseen. Suhteessa muihin seuroihin toiminnalliset erot Tapparan hyväksi ovat vain kasvaneet.
Mestaruuden voittaminen on aina pienistä asioista kiinni. Yksi huono viikko maalivahdille tai avainpelaajien loukkaantumiset voivat viedä Kanada-maljan toisten käsiin. Vaikka näin kävisi, se ei kerro epäonnistumisesta kokonaisuutena, vaan yksittäisen ottelusarjan menettämisestä.
Tämän vuoden sarjaa on leimannut yksittäisten otteluiden tasaisuus ja yleisön lähteminen mukaan heti ensimmäisistä säälipleijareista lähtien. Liigan onkin pudotuspelien katsojamäärässä lähellä kaikkien aikojen ennätystä.
Kun Pelicans nousi finaaliin, nopeimmat kiekkotoimittajat ehtivät jo laskea, että Liigan tulojen menetys on satoja tuhansia verrattuna, jos finaalia pelattaisiin tamperelaisten välillä. Totta tämä toki on. Lahden halliin mahtuu 4500 katsojaa, kun Tampereen areenan kapasiteetti on 12500. Rahassa ero on satoja tuhansia riippuen siitä, miten paljon pelejä tulee eli kumpi saavuttaa ensin neljä voittoa.
Nyt ei kuitenkaan pelata mahdollisimman suuresta finaalipotista, vaan Suomen mestaruudesta. Pelicans on paikkansa ansainnut ja osoittanut, että pienelläkin pelaajabudjetilla voi menestyä, kun asiat tehdään oikein.
Pitää muistaa sekin, että tällaiset yllätykset lisäävät mielenkiintoa pitkällä aikavälillä.

