Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Sot­ka­mos­sa pe­lat­tu ar­vo-ot­te­lu Itä-Län­si ai­heut­ti Su­per­pe­sis­kau­teen rei­lun vii­kon tau­on. Vii­si nais­ta ja pe­lin­joh­ta­jan Län­nen jouk­ku­ee­seen saa­nut Po­rin Pe­sä­kar­hut pa­la­si 10 päi­vään ve­ny­neel­tä sar­ja­tau­ol­ta to­si­toi­miin per­jan­tai­na.

Er­ku-Aree­nal­la 1 027 kat­so­jan edes­sä, kau­den vii­mei­ses­sä run­ko­sar­jan ko­ti­pe­lis­sä vas­taan as­te­li Hy­vin­kään Tah­ko. Yh­tä­jak­soi­ses­ti vuo­des­ta 1996 Su­per­pe­sik­ses­sä pe­lan­nut Pe­sä­kar­hut päät­ti run­ko­sar­jan sar­ja­kär­ki Man­se PP:n vie­raa­na.

Pe­sä­kar­hu­jen pe­liä kol­me kaut­ta joh­ta­nut Jark­ko Po­ke­la on val­mis­ta­nut jouk­ku­et­taan koh­ti kes­ki­viik­ko­na käyn­nis­ty­viä puo­li­vä­lie­riä fy­siik­kat­ree­ne­jä ja le­poa ta­sa­pai­not­ta­en.

Po­ke­lan mu­kaan tär­ke­ää oli huo­leh­tia pe­laa­jis­ton te­hok­kaas­ta pa­lau­tu­mi­ses­ta.

– Niil­le, jot­ka ei­vät pu­ke­neet Län­nen pe­li­pa­taa, tau­os­ta muo­dos­tui hie­man ta­val­lis­ta pi­dem­pi. Nyt oli­kin vii­mei­nen het­ki la­da­ta ak­ku­ja ja saa­da peli vie­lä pa­rem­min uo­miin­sa. Pai­no­pis­te oli enem­män­kin omi­nai­suus­har­joit­te­lun puo­lel­la. Lop­pu­vii­kos­ta py­rim­me sit­ten kai­va­maan esiin hy­vää vi­ret­tä ja pääs­tä taas tiu­kas­ti kiin­ni pe­liin. Ta­voit­tee­na on, et­tä ken­täl­lä näh­dään jäl­leen kes­kit­ty­nyt Pe­sä­kar­hut, pai­not­ti jouk­ku­eel­le hyvä+-ar­vo­sa­nan an­ta­nut Po­ke­la.

Po­ke­lan mu­kaan pi­tää ol­la re­hel­li­nen pe­lil­le.

– Sii­nä on vie­lä pa­ran­net­ta­via asi­oi­ta. Se, joka pys­tyy tuo­maan nii­tä kiih­dy­tys­vai­hei­seen, on vah­voil­la. Ase­tel­mat seu­raa­val­le run­dil­le ovat mei­dän osal­tam­me kui­ten­kin hy­vät. On vain pi­det­tä­vä huol­ta, et­tä ko­nees­ta löy­tyy vie­lä yk­si vai­he. Kai­paan sitä, et­tä olem­me si­sä­pe­lis­sä as­teen suo­ri­tus­te­hok­kaam­pia, mai­lan­var­res­sa vä­hän ty­lym­piä ja pe­sien vä­lil­lä vie­lä no­pe­am­pia.

Jokeripaitaa tällä kaudella kantanut Eveliina Tuominen toivoo, että Pesäkarhut löytäisi pudotuspelivaiheeseen vielä uuden virtapiikin.

Vesa-Pekka Järvelä

2000-lu­vul­la 16 SM-mi­ta­lia saa­vut­ta­nut po­ri­lais­jouk­kue on Suo­men seu­ra­tuin nais­ten seu­ra­jouk­kue ja nais­pal­loi­lun vah­vin ur­hei­lub­rän­di. Vaik­ka Pe­sä­kar­hut on ol­lut Su­pe­rin kes­to­me­nes­ty­jä, SM-kul­ta li­pe­si 19 vuo­den ajan Pe­sä­kar­hu­jen hyp­py­sis­tä.

Pe­sä­kar­hu­jen kas­vat­ti Eve­lii­na Tuo­mi­nen oli mu­ka­na, kun Pe­sä­kar­hut rai­va­si Po­ke­lan joh­dol­la tien­sä seu­ran toi­seen mes­ta­ruu­teen syk­syl­lä 2021. Tuo­mi­sen pal­kin­to­kaa­pis­ta löy­tyy myös kak­si SM-ho­pe­aa ja kol­me prons­sia.

– Mes­ta­ruus täh­täi­mes­sä suun­na­taan koh­ti rat­kai­su­pe­le­jä. Olem­me ai­ka­tau­lus­sa, mut­ta vas­tus on kova. Var­sin­kin fyy­si­sel­lä puo­lel­la sar­jas­sa on men­ty eteen­päin. Ta­so­e­rot ovat kui­ten­kin tur­han suu­ret. Kär­ki on yhä te­rä­vä, eri­tyi­sen tiuk­kaa vas­tus­ta tar­jo­a­vat Man­se ja ai­na vaa­ral­li­nen Ki­rit­tä­ret.

Tä­hän kau­teen pe­lin­joh­ta­jan teh­tä­vät Po­ris­sa jät­tä­vä Po­ke­la on siir­ty­mäs­sä Tah­kon mies­jouk­ku­een seu­raa­vak­si viuh­ka­mie­hek­si. Nyt fo­kus on sekä Po­ke­lal­la et­tä Tuo­mi­sel­la kui­ten­kin on­nis­tu­nees­sa lop­pu­kau­des­sa.

Kas­vat­ta­ja­seu­ran­sa li­säk­si Pesä-Yse­jä Su­pe­ris­sa edus­ta­nut Tuo­mi­nen har­ras­ti nuo­re­na te­li­ne­voi­mis­te­lua. Ol­ka­pää­vam­ma pa­kot­ti kui­ten­kin po­ri­lai­sen vaih­ta­maan la­jia. Va­lin­ta osui pe­sä­pal­loon.

– Veri veti yhä ur­hei­lun pa­riin. La­jik­si tuli mo­ni­puo­li­nen pe­sis. Nyt ta­ka­na on jo vuo­si­kym­men kan­sal­lis­pe­lin hui­pul­la.

Ke­sän mit­taan ai­em­paa use­am­min jo­ke­ri­pai­taa kan­ta­nut ”Eve”on tyy­ty­väi­nen kau­teen­sa.

– Olen pääs­syt käyt­tä­mään vah­vo­ja lyön­te­jä­ni, ei­kä mi­nun ole tar­vin­nut ope­tel­la eri­tyis­kik­ko­ja.

Pe­liu­ran jat­kon suh­teen 25-vuo­ti­as Tuo­mi­nen te­kee pää­tök­siä kau­den jäl­keen.

– Pe­liu­ran rin­nal­la on pit­kään kul­ke­nut opis­ke­lu. Lää­kä­rin opin­nois­ta Tu­rus­sa on ta­ka­na vii­si vuot­ta ja edes­sä vie­lä kak­si. Ur­hei­lu on lä­hel­lä sy­dän­tä ja pe­laa­mi­nen lois­ta­vien seu­ra­ka­ve­rei­den kans­sa erit­täin an­toi­saa. Vä­hi­tel­len kat­sei­ta pi­tää sil­ti kään­tää jo si­vii­lie­lä­män haas­tei­siin. Us­kon, et­tä töi­tä lää­kä­ri­sek­to­ril­la riit­tää tu­le­vai­suu­des­sa­kin. En­nen sitä pi­täi­si sil­ti taas pääs­tä mu­kaan kul­ta­hu­muun.