Pet­ra Sö­der

Vel­jek­set Luka ja Nooa Mart­ti­la tie­tä­vät, mil­tä tun­tuu ve­tää Suo­mi-pai­ta pääl­le ja pe­la­ta yh­des­sä Suo­men mies­ten len­to­pal­lo­maa­jouk­ku­ees­sa.

– Se on kyl­lä siis­tiä. Pe­laam­me sa­mal­la pe­li­pai­kal­la, jo­ten mei­dän on help­po kom­mu­ni­koi­da kes­ke­näm­me ja us­kom­me, et­tä koko jouk­kue hyö­tyy sii­tä, he ker­to­vat.

23-vuo­ti­as Luka on pe­lan­nut maa­jouk­ku­ees­sa vii­si vuot­ta ja 21-vuo­ti­as Nooa seu­ra­si iso­vel­jen­sä ja­lan­jäl­kiä ja pe­la­si en­sim­mäi­set maa­jouk­ku­e­pe­lin­sä kak­si vuot­ta myö­hem­min vuon­na 2023. Nyt hä­nel­lä on me­nos­sa toi­nen kesä maa­jouk­ku­een ri­veis­sä.

– Olem­me pe­lan­neet koko ikäm­me yh­des­sä ja tie­däm­me tois­tem­me pe­li­tak­tii­kan. On hie­noa pe­la­ta yh­des­sä Suo­mi-pai­ta pääl­lä, Nooa ker­too.

Vel­jek­set ovat pe­lan­neet len­to­pal­loa pie­nes­tä pi­tä­en, Luka 5-vuo­ti­aas­ta ja Nooa 3-vuo­ti­aas­ta saak­ka. Len­to­pal­lon pa­riin vel­jek­set sai ai­ka­naan hou­ku­tel­tua hei­dän isän­sä Ant­ti-Jus­si Mart­ti­la, joka al­koi val­men­taa ju­ni­o­ri­jouk­ku­et­ta Mas­kus­sa.

– Olem­me ko­keil­leet pal­jon mui­ta­kin la­je­ja, ku­ten säh­lyä ja ylei­sur­hei­lua, mut­ta len­to­pal­lo tun­tui heti yk­kös­la­jil­ta, he ker­to­vat.

Vel­jes­ten isä on ylei­sur­heil­lut ai­koi­naan Noor­mar­kun Nop­sas­sa ja len­to­pal­lon pa­riin hän löy­si yli­o­pis­to­vuo­si­naan. Lu­kan ja Noo­an van­hem­mat ovat ko­toi­sin Noor­mar­kus­ta ja iso­van­hem­mat asu­vat siel­lä edel­leen.

– Noor­mark­ku on meil­le tär­keä paik­ka ja koi­tam­me käy­dä vie­rai­le­mas­sa iso­van­hem­pien luo­na ai­na, kun mah­dol­lis­ta, he ker­to­vat.

Noo­an ja Lu­kan pik­ku­ve­li 17-vuo­ti­as Ee­mi kul­kee iso­vel­jien ja­lan­jäl­jis­sä ja pe­laa myös len­to­pal­loa. Jo­kai­nen heis­tä on siir­ty­nyt yh­dek­sän­nel­lä luo­kal­la Kuor­ta­neen ur­hei­lu­kou­luun.

– Se on pa­ras ym­pä­ris­tö ke­hit­tyä len­to­pal­los­sa, Luka ker­too.

Vel­jek­sil­lä on pi­tä­nyt kii­ret­tä koko ke­sän. Kun lii­ga­kau­si jäi mo­lem­mil­la ke­vääl­lä ke­sä­tau­ol­le, al­koi maa­jouk­ku­e­lei­rit tu­le­via EM-ki­so­ja var­ten. Ki­so­jen al­ku­loh­kot pe­la­taan Tam­pe­reel­la No­kia Aree­nal­la.

– Tänä ke­sä­nä meil­lä on kak­si viik­koa va­paa­ta, min­kä ai­ka­na pi­täi­si eh­tiä te­ke­mään kaik­kea, nä­ke­mään ka­ve­rei­ta ja su­ku­lai­sia sekä tree­na­ta, he ker­to­vat.

Lii­ga­kau­si start­taa mo­lem­mil­la vel­jek­sil­lä lo­ka­kuus­sa EM-ki­so­jen jäl­keen. Lu­kaa odot­taa kau­si Tur­kis­sa ja Nooa jat­kaa tois­ta kaut­taan Rans­kan Ara­go de Sèten ri­veis­sä. Pit­kän vä­li­mat­kan vuok­si vel­jek­set ei­vät tule nä­ke­mään yh­tä pal­jon kuin ai­kai­sem­mil­la kau­sil­la.

– Sil­loin kun pe­la­sin Mon­zas­sa ja Nooa Niz­zas­sa, oli vä­li­mat­ka ly­hy­em­pi ja pys­tyim­me va­paa­päi­vi­nä läh­teä moik­kaa­maan toi­si­am­me, Luka ker­too.

– Kau­si on niin in­ten­sii­vi­nen, et­tei sen ai­ka­na eh­di käy­mään Suo­mes­sa. Jou­luk­si ko­koon­num­me koko per­heen kans­sa Rans­kaan, Nooa ker­too.

Lu­kal­la start­taa nyt vii­des vuo­si ul­ko­mail­la. Hän on pe­lan­nut ai­kai­sem­mat kau­det Ita­li­as­sa ja Rans­kas­sa, ja vii­me kau­del­la hän siir­tyi pe­laa­maan Tur­kin lii­gaan.

– So­pi­muk­set pe­li­kau­sis­ta ovat ly­hyi­tä, yleen­sä ne ei­vät ole pi­dem­piä kuin yh­den vuo­den, Luka ker­too.

Tu­le­val­ta kau­del­ta vel­jek­set odot­ta­vat me­nes­tys­tä ja sitä, et­tä he py­syi­si­vät mah­dol­li­sim­man hy­väs­sä kun­nos­sa. Noo­an ta­voit­tee­na on pääs­tä tu­le­vai­suu­des­sa ko­vem­piin lii­goi­hin. Luka ei mie­lel­lään mie­ti asi­oi­ta yh­tä kaut­ta pi­dem­mäl­le, vaan kes­kit­tyy het­keen.

– Teen töi­tä sen eteen, et­tä py­syi­sin mah­dol­li­sim­man hy­väs­sä kun­nos­sa ja pys­tyi­sin te­ke­mään tätä pit­kään, Luka ker­too.

Vaik­ka vel­jek­set ei­vät en­si kau­del­la pää­se nä­ke­mään toi­si­aan ko­vin usein, kat­so­vat he kaik­ki tois­ten­sa pe­lit ja soit­te­le­vat sekä spar­rai­le­vat toi­nen tois­taan ai­na, kun mah­dol­lis­ta.

– On hie­noa, kun tä­män voi ja­kaa toi­sen kans­sa. Luka pe­laa ko­vas­sa sar­jas­sa ja pi­dän peu­kut ai­na pys­tys­sä hä­nel­le. Pus­kem­me toi­si­am­me po­si­tii­vi­ses­ti eteen­päin, Nooa ker­too.