Puo­len vuo­den ku­lut­tua pi­det­tä­vis­sä alu­e­vaa­leis­sa on si­sään­ra­ken­net­tu pa­ra­dok­si. Vaa­leis­sa va­li­taan alu­een ylin­tä pää­tös­val­taa käyt­tä­vä alu­e­val­tuus­to, mut­ta to­si­a­si­al­li­ses­ti ylin­tä val­taa käyt­tää val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­riö. Se on jo nyt näyt­tä­nyt, ketä alu­ei­den pi­tää kuul­la ja to­tel­la.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den en­sim­mäi­nen toi­mi­kau­si on yl­lät­tä­nyt ai­van kaik­ki. Ää­nes­tä­jät ei­vät saa­neet sitä, mitä vaa­lien al­la lu­vat­tiin. Sdp ja Va­sem­mis­to­liit­to ko­ros­ti­vat jul­ki­sen sek­to­rin omaa pal­ve­lu­tuo­tan­toa, ko­koo­mus pai­not­ti yk­si­tyis­ten pal­ve­lu­tuot­ta­jien roo­lia. Kum­pi­kaan ei ole toi­mi­nut ja toi­saal­ta hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ta­lous on pit­käl­ti ku­ral­la juu­ri kal­lii­den os­to­pal­ve­lui­den vuok­si. Kes­kus­tan mer­kit­tä­vin vaa­li­lu­paus oli se, et­tä jo­kai­ses­sa kun­nas­sa pi­tää ol­la vä­hin­tään yk­si so­si­aa­li- ja ter­vey­sa­se­ma. Pal­ve­lu­verk­koa on kar­sit­tu eri­tyi­ses­ti juu­ri pie­nis­tä kun­nis­ta ja kau­pun­geis­ta.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den koko toi­mi­kaut­ta on var­jos­ta­nut ta­lous. To­si­a­si­al­li­ses­ti hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den pal­ve­lu­ja mää­rit­tää val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­riö, joka jo lait­toi Sa­ta­kun­nan yh­des­sä vii­den muun alu­een kans­sa tark­kai­lu­lis­tal­le. Sen ää­ri­pääs­sä saat­taa siin­tää jou­tu­mi­nen ar­vi­oin­ti­me­net­te­lyn, jos alue ei saa ta­lout­taan kun­toon. Se taa­sen saat­taa joh­taa jopa alu­een liit­tä­mi­seen jo­hon­kin muu­hun hy­vin­voin­ti­a­lu­ee­seen. Vah­va val­ti­on oh­jaus on teh­nyt alu­e­val­tuus­tos­ta ja -hal­li­tuk­ses­ta ram­man. Myös lau­ta­kun­tien roo­li on hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la mer­kil­li­nen. Lau­ta­kun­tia on, mut­ta niil­lä ei ole pää­tös­val­taa.

Kun kun­ta­puo­lel­la ra­ken­ne­taan vaa­lien jäl­keen kun­nal­le stra­te­gi­aa ja val­tuus­to­kau­den mit­tais­ta val­tuus­to-oh­jel­maa, niin hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la teh­dään sääs­tö­jä nyt pai­ni­ki­no­mai­ses­ti. Leik­ku­rit koh­dis­tu­vat sin­ne, mis­tä saa­daan no­peim­min sääs­töt ai­kai­sek­si, vaik­ka näis­tä sääs­töis­tä tu­li­si jat­kos­sa uu­sia kus­tan­nuk­sia. Pää­tök­siä ei teh­dä asi­a­kas- tai pal­ve­lu­lu­paus edel­lä tai edes toi­min­taa pit­kä­jän­tei­ses­ti suun­nit­te­le­mal­la.

Alu­eil­la näh­ty toi­min­ta syö ih­mis­ten luot­ta­mus­ta hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­siin, hei­ken­tää työn­te­ki­jöi­den sil­mis­sä alan hou­kut­te­le­vuut­ta ja kas­vat­taa myös ih­mis­ten eri­ar­voi­suut­ta elä­män kan­nal­ta tär­keis­sä ti­lan­teis­sa. Edes­sä saat­taa ol­la iso yh­teis­kun­nal­li­nen hin­ta­lap­pu.

Kim Huo­vin­lah­ti

Pää­toi­mit­ta­ja