Lintuyhdistysten edustajat peräänkuuluttavat tutkimustiedon huomiointia
BirdLife painottaa erityisesti metsien suojelun ja yhtenäisten suojelualuekokonaisuuksien tärkeyttä. Metsien luontokato ei pysähdy ilman merkittävää lisäsuojelua.
BirdLife Suomen vuosikokoukseen Ouluun kokoontuneet Suomen lintuyhdistysten edustajat peräänkuuluttavat luontoa koskevan tutkimustiedon huomiointia metsiä koskevassa päätöksenteossa, vanhojen metsien suojelua, hakkuumäärien vähentämistä sekä muutoksia metsien käsittelytapoihin.
Erityisen hälyttävänä vuosikokousedustajat pitävät tavallisten, monenlaisissa metsissä elävien metsälintujen viimeaikaista vähenemistä. Esimerkiksi hömötiaisen pesimäkanta on reilussa kymmenessä vuodessa pudonnut alle puoleen, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Paikkalintuna hömötiainen on riippuvainen elinalueensa metsistä ympäri vuoden.
Muun muassa Oulun yliopistossa tehdyt tutkimukset osoittavat hömötiaisen vähenemisen johtuvan pääosin metsätaloudesta. Viime vuoden lopulla julkaistun tutkimuksen mukaan hömötiaiskanta on sitä harvempi, mitä enemmän metsämaisemassa on hakkuualoja ja nuoria talousmetsiä. Hömötiainen kärsii lisäksi lahopuun vähyydestä, koska se kovertaa pesänsä lehtipuupökkelöihin. Myös lajin talviaikainen kuolleisuus on suurempaa nuorissa metsissä. Hakkuiden ja taimikoiden pirstomilla alueilla hömötiaiset tarvitsevat laajemman talvireviirin, mikä vaikeuttaa lintujen selviytymistä talvesta.
– Pitkäaikaistutkimukset ovat avainasemassa luontokadon havaitsemisessa sekä sen vaikutuksien tutkimisessa, sanoo Oulun yliopiston väitöskirjatutkija ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen sihteeri Satu Kumpula.
Metsien käsittelyn muutoksilla ja talousmetsien luonnonhoidolla voidaan auttaa monia lajeja, mutta BirdLife painottaa erityisesti metsien suojelun ja yhtenäisten suojelualuekokonaisuuksien tärkeyttä. Metsien luontokato ei pysähdy ilman merkittävää lisäsuojelua. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon ennen vuotta 2030 ja lisäämään merkittävästi suojelupinta-alaa.
BirdLife viestittää, että metsien suojelun tarve on erityisen suuri eteläisen Suomen maakunnissa, missä metsistä on heikoimmillaan suojeltu alle kaksi prosenttia.