Anu-Eli­na Er­vas­ti / STT

Ym­pä­ris­tö­jär­jes­tö WWF on tiu­ken­ta­nut suo­si­tus­taan Itä­me­ren si­la­koi­den käy­tös­tä. Syy­nä on Itä­me­ren tär­keim­pien si­lak­ka­kan­to­jen taan­tu­mi­nen.

WWF on päi­vit­tä­nyt ka­la­o­pas­taan, jos­sa an­ne­taan oh­jei­ta ka­lan vas­tuul­li­seen ku­lut­ta­mi­seen. Op­paas­sa lin­ja­taan nyt, et­tä Poh­jan­lah­del­ta pyy­det­tyä si­lak­kaa tu­li­si käyt­tää har­ki­ten ja Itä­me­ren pää­al­taal­ta troo­lat­tua si­lak­kaa vält­tää ko­ko­naan.

WWF käyt­tää ka­la­op­paas­saan niin sa­not­tu­ja lii­ken­ne­va­lo­mer­kin­tö­jä. Poh­jan­lah­den si­la­kan mer­kin­tä on muut­tu­nut vih­re­äs­tä kel­tai­sek­si ja pää­al­taal­ta troo­la­tun si­la­kan mer­kis­tä kel­tai­ses­ta pu­nai­sek­si. Itä­me­ren si­la­kois­ta Rii­an­lah­del­ta pyy­det­ty si­lak­ka on edel­leen mer­kit­ty vih­re­äl­lä.

Ka­la­op­paas­sa vih­re­äl­lä mer­kit­ty­jen ka­lo­jen kan­nat ovat elin­voi­mai­sia ei­kä nii­den pyyn­ti ai­heu­ta ym­pä­ris­tö­hait­to­ja. Kel­tai­sel­la mer­kit­ty­jen la­jien kes­tä­vyy­teen voi WWF:n mu­kaan liit­tyä ris­ke­jä ja epä­var­muuk­sia. Pu­nai­sel­la mer­kit­ty­jä la­je­ja suo­si­tel­laan vält­tä­mään.

Uu­sim­pien kan­ta-ar­vi­oi­den mu­kaan Itä­me­ren tär­keim­mät si­lak­ka­kan­nat ovat pu­don­neet ta­voi­te­ta­so­jen al­le, mikä on hä­lyt­tä­vä merk­ki muu­tok­sis­ta Itä­me­ren eko­sys­tee­mis­sä ja ra­vin­to­ver­kois­sa, WWF ker­too tie­dot­tees­sa.

Jär­jes­tön mu­kaan Poh­jan­lah­den si­lak­ka­kan­ta on alit­ta­nut ta­voi­te­ta­son­sa en­sim­mäis­tä ker­taa. Itä­me­ren pää­al­taan ja Suo­men­lah­den si­lak­ka­kan­nat ovat taan­tu­neet kriit­ti­sen ta­son ala­puo­lel­le.

Eu­roo­pan ko­mis­sio esit­ti elo­kuus­sa Itä­me­ren si­la­kan koh­den­ne­tun ka­las­tuk­sen kes­keyt­tä­mis­tä en­si vuo­den ajak­si. Ko­mis­si­on mu­kaan Poh­jan­lah­den si­la­kan mää­rä on pu­don­nut al­le kes­tä­vän kan­nan ja il­man ra­joi­tuk­sia mää­rä to­den­nä­köi­ses­ti vä­hen­tyi­si en­ti­ses­tään.

WWF:n suo­je­lu­a­si­an­tun­ti­ja Mat­ti Ovas­ka sa­noo tie­dot­tees­sa, et­tä ka­las­tus on vain yk­si si­la­kan taan­tu­mis­ta se­lit­tä­vis­tä te­ki­jöis­tä. Sil­ti eri­tyi­ses­ti troo­li­ka­las­tuk­sen mer­kit­tä­vä leik­kaa­mi­nen oli­si hä­nen mu­kaan­sa tär­ke­ää.

– Il­mas­ton­muu­tok­sen ja re­he­vöi­ty­mi­sen myö­tä ka­lo­jen eli­nym­pä­ris­tö on muut­tu­nut, ja ra­vin­to­ket­jun al­ku­pään la­jit re­a­goi­vat sii­hen no­pe­as­ti. Si­lak­ka on esi­merk­ki la­jis­ta, jo­hon ym­pä­ris­tön muu­tok­set vai­kut­ta­vat voi­mak­kaas­ti. Ka­las­tuk­sen sää­te­lys­sä tu­lee ot­taa her­kem­min huo­mi­oon Itä­me­res­sä ta­pah­tu­vat no­pe­at muu­tok­set, Ovas­ka sa­noo.

Suu­rin osa suo­ma­lais­ka­las­ta­jien si­lak­ka­saa­liis­ta käy­te­tään ka­lan­kas­va­tuk­sen re­hu­na. WWF:n mie­les­tä hu­pe­ne­vat saa­lis­kiin­ti­öt tu­li­si oh­ja­ta re­hu­ka­las­tuk­sen si­jaan en­si­si­jai­ses­ti elin­tar­vi­ke­käyt­töön.