Raskauspahoinvoinnista kärsivät vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset, mutta syy on edelleen arvoitus
Stina Alapirtti / STT
Lähes jokainen odottaja kärsii jonkinasteisesta raskauspahoinvoinnista. Synnytys- ja naistentautiopin tohtorin Miina Nurmen mukaan jopa 90 prosenttia naisista kärsii joistain pahoinvoinnin oireista raskautensa aikana ja vuosittain raskauspahoinvointi koskee kymmeniä tuhansia odottajia.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, professori Päivi Polo kertoo asiaa käsittelevässä tiedotustilaisuudessa, että pahoinvointia vähätellään terveydenhuollossa edelleen erittäin voimakkaasti.
– Potilaat saattavat kokea syyllistämistä, hän sanoo.
Nurmi ja Polo ovat osa Turun yliopiston tutkimusryhmää, joka tutkii raskauspahoinvointia. Nurmi kertoo, että ennen kuin hän aloitti oman aihetta käsittelevän tutkimuksensa, aihetta oli Suomessa tutkittu viimeksi 1970-luvulla.
Ryhmä on tutkinut raskauspahoinvoinnista kärsiviä odottajia neuvoloissa, sairaaloissa ja keräämällä tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rekistereistä.
Syytä raskauspahoinvoinnille tai hyperemeesille eli poikkeuksellisen voimakkaalle raskaudenaikaiselle pahoinvoinnille ei tiedetä. Todennäköisesti kyse on monen asian yhdistelmästä.
Nurmen mukaan aiemmin syynä pidettiin istukkahormonia, mutta nykytiedon mukaan hormoni ei kuitenkaan ole ainakaan koko syy.
Muita tekijöitä, joilla on tutkijoiden mukaan yhteys voimakkaampaan pahoinvointiin, ovat esimerkiksi tyttösikiöt, monikkoraskaudet, hedelmöityshoidolla alkunsa saaneet raskaudet tai odottajan aiempi pahoinvointitausta esimerkiksi matkapahoinvoinnin tai pahoinvointia aiheuttavan migreenin muodossa.
Nurmen mukaan myös geenit ilmeisesti vaikuttavat jonkin verran, koska jos suvussa on ollut hyperemeesiä, riski pahoinvointiin on suurempi. Lisäksi kerran hyperemeesiraskauden kokeneella riski siihen on huomattavasti suurempi kuin muilla – hyperemeesi uusiutuu noin 24 prosentilla.
Nurmi kertoo, että muutama mahdollisesti asiaan vaikuttava geeni on tunnistettu, mutta niistäkään tuskin löytyy koko totuus.
– Samalla odottajalla seuraavassa raskaudessa voi olla uudelleen pahoinvointia tai sitten ei. Eli joitain muita tekijöitä tarvitaan sen oman geenipaketin lisäksi, Nurmi sanoo.
Päivi Polo kertoo, että ryhmän vielä julkaisemattomissa tutkimuksissa on huomattu, että merkitystä on mahdollisesti myös vuodenaikojen vaihtelulla. Yhteyksiä myös diabeteksen, kilpirauhassairauksien ja psyykkisten sairauksien kanssa on havaittu. Polo myös huomauttaa, että hyperemeesi vaikeuttaa kaikkien näiden hoitotasapainoa.
Raskauspahoinvointi voi olla mitä tahansa kuvotuksen tunteesta jatkuvaan oksentamiseen saakka. Useimmilla pahoinvointi on voimakkainta raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, mutta pahimmillaan se voi kestää synnytykseen asti.
Hyperemeesistä kärsii Nurmen tutkimuksen mukaan noin 1,3 prosenttia odottajista. Nurmi on tehnyt hyperemeesistä vuosi sitten julkaistun väitöstutkimuksen.
Hyperemeesin erottaa muusta raskauspahoinvoinnista juuri oireiden voimakkuus: oksentaminen ja pahoinvointi on jatkuvaa, eikä tavanomaisista arjen toimista suoriutuminen onnistu. Jatkuva oksentaminen voi johtaa painon laskuun ja kuivumiseen. Oksentaminen myös aiheuttaa ongelmia hampaille, ja jatkuva pahoinvointi heikentää elämänlaatua sekä aiheuttaa sairauspoissaoloja töistä.
Useimpien raskauspahoinvointi helpottuu kotikonstein, kuten syömällä pieniä annoksia tai välttämällä voimakkaita hajuja. Hyperemeesissä nämä keinot eivät auta, vaan hoitona on lääkitys ja tarvittaessa nestehoito tiputuksella.
Tähän mennessä raskauspahoinvoinnin mittaamiseen ei Suomessa ole käytetty mitään yhtenäistä mittaristoa.
Maailmalla on käytetty kanadalaista PUQE-mittaristoa (Pregnancy-Unique Quantification of Emesis). Turun yliopiston tutkimusryhmään kuuluva lääketieteen lisensiaatti Linda Laitinen tutki kesäkuussa tarkistetussa väitöskirjassaan suomennetun PUQE-mittarin käyttöä sekä raskauspahoinvoinnin yleisyyttä ja hoidon vaikuttavuutta.
Polo kertoo, että tutkimuksen perusteella PUQE on varsin käyttökelpoinen mittari, vaikka tällä hetkellä se ei vielä olekaan yleisessä käytössä terveydenhuollossa.
Hän kertoo, että tällä hetkellä tutkimusryhmässä suunnitellaan kaavakkeen laajentamista parilla kysymyksellä, jotta sillä voitaisiin paremmin mitata esimerkiksi sitä, kannattaako pahoinvoiva potilas ottaa osastolle tai kotiuttaa sieltä. Polo myös sanoo, että mittaria voitaisiin tulevaisuudessa käyttää esimerkiksi puhelinneuvonnan tukena määrittelemään, kannattaako odottajan esimerkiksi hakeutua jatkohoitoon.
Polon mukaan raskauspahoinvointia voitaisiin hoitaa jo terveyskeskuksissa tai työterveydessä neuvonnalla ja lääkkeillä. Hänen mukaansa lääkehoitoa pitäisi käyttää jo avoterveydenhoidossa nykyistä enemmän, jotta pahoinvointi saataisiin katkeamaan.
– Kyllä se hoito viivästyy, koska sitä (pahoinvointia) ei tunnisteta terveydenhuollossa vielä hyvin, hän sanoo.
Suomessa neuvolaan mennään yleensä vasta 9. raskausviikolla, jolloin osa on kärsinyt pahoinvoinnista jo kuukauden.
Polo kertoo, että moni päätyy hoitoon vasta, kun tilanne on jo paha. Tällöin odottajat päätyvät suoraan sairaalaan valmiiksi ruuhkaisiin päivystyksiin ja osastohoitoon, mikä monelle tarkoittaa yli sadan kilometrin ajomatkaa ja useamman päivän poissaoloa kotoa. Jos pahoinvointia hoidettaisiin jo terveyskeskuksissa, odottaja voisi esimerkiksi käydä tiputuksessa tarvittaessa useampana päivänä ja mennä välissä kotiin.
Miina Nurmen mukaan olisi tärkeää, että odottajat osaisivat pyytää hoitoa ajoissa.
– Moni ei ensimmäisen raskauden kohdalla tiedä, millaisia oireita niin sanotusti kuuluisi olla. Odottaja saattaa itsekin vähätellä oireitaan, Nurmi sanoo.
Hän kertoo, että tutkimusryhmän pitkän tähtäimen tavoitteena on saada aikaan Käypä hoito -suositus raskauspahoinvoinnille.
Suositus auttaisi paitsi hoitohenkilökuntaa, myös odottajia, jotka voisivat tarkistaa, mitä hoitoa on olemassa ja mihin he voivat hakeutua.
Koostettua tietoa tällä hetkellä tarjoavat esimerkiksi Nurmen kokoama Lopu jo! -sivusto ja Hyperemeesi ry.