Juk­ka Sil­vast

Son­ja Lum­me on teh­nyt esi­mer­kik­si to­maat­te­ja kä­sit­te­le­vän kir­jan, ai­em­min myös muun mu­as­sa kas­vi­huo­nei­ta ja yrt­te­jä kä­sit­te­le­vät kir­jat. Hän ker­too pa­neu­tu­neen­sa esi­mer­kik­si to­maat­tien kas­va­tuk­seen jo vuo­si­kym­me­nien ajan. To­maa­tit ovat hä­nen in­to­hi­mon­sa.

Kun Lum­me saa­puu mes­suil­le tu­le­vas­sa vii­kon­vaih­tees­sa, hän jopa toi­voo, et­tä hä­nel­tä ky­sy­tään puu­tar­hois­ta ja tai­mi­kas­va­tuk­ses­ta. Poh­jaa hän tar­jo­aa lu­en­noi­mal­la pa­riin ot­tee­seen mo­lem­pi­na mes­su­päi­vi­nä ja va­raa ai­kaa myös kes­kus­te­lul­le.

– An­nan mie­lel­lä­ni neu­vo­ja, jos on il­men­nyt esi­mer­kik­si kas­va­tuk­ses­sa on­gel­mia tai ha­lu­aa saa­da vink­ke­jä. Ai­na voi ot­taa hi­has­ta kiin­ni.

Jos tu­le­vaa ke­sää aja­tel­laan, tren­dik­si en­na­koi­daan puu­tar­han luon­nol­li­suut­ta.

– Tänä vuon­na py­ri­tään sii­hen, et­tä luon­to saa teh­dä omia va­lin­to­jaan. Eli ns. kas­va­te­taan mah­dol­li­sim­man vä­hän. Se mer­kit­see sitä, et­tä oh­ja­taan kas­vi oi­ke­aan paik­kaan. Sil­loin puu­tar­ha viih­tyy hy­vin. Aja­tuk­se­na se, et­tä an­ne­taan puu­tar­han it­se toi­mia mi­ten se par­hai­ten toi­mii.

Chilit ja yrtit kuuluvat suomalaisen puutarhan suosikkeihin vuodesta toiseen.

Chilit ja yrtit kuuluvat suomalaisen puutarhan suosikkeihin vuodesta toiseen.

Kuva: Arne Nylander

Hän it­se ko­ros­taa maa­pe­rän hy­vin­voin­tia.

– Olen ai­na ol­lut sitä miel­tä, et­tä se tär­kein liit­tyy maa­pe­rään – maan ja pie­ne­li­ös­tön hy­vin­voin­tiin. Ih­mi­set ei­vät näin tule ai­na aja­tel­leek­si. To­si­a­si­as­sa maan pin­nan al­la on huo­mat­ta­vas­ti tär­ke­äm­piä asi­oi­ta kuin pin­nal­la nä­ky­vä kas­vus­to.

Lum­me top­puut­te­lee näin ke­vääl­lä puu­tar­ho­jen sii­vou­sin­toi­li­joi­ta.

– Nyt mo­nil­la jo polt­te­lee kau­he­as­ti. Pi­täi­si pääs­tä sii­vo­a­maan puu­tar­haa. Yri­tän it­se sa­noa, et­tä äl­kää sii­vot­ko vaan jät­tä­kää ne edel­lis­vuo­den kas­vi­no­san sin­ne maa­han, niin sii­tä riit­tää pie­ne­li­ös­töl­le syö­tä­vää.

Sonja Lumme kertoo, että välillä hän jopa kyselee tomaateilta, miksi kasvu ei suju suunnitelmien mukaan.

Sonja Lumme kertoo, että välillä hän jopa kyselee tomaateilta, miksi kasvu ei suju suunnitelmien mukaan.

Kuva: Arne Nylander

Lum­me sa­noo, ke­sän vi­han­nes- ja yrt­ti­kau­teen eh­tii vie­lä hy­vin. To­maa­tit, chi­lit, pap­ri­kat ja mo­net yr­tit tar­vit­se­vat pit­kän esi­kas­va­tu­sa­jan en­nen lo­pul­li­sel­le kas­vu­pai­kal­le is­tu­tus­ta, jo­ten nii­den suh­teen kan­nat­taa täs­sä vai­hees­sa hank­kia val­miit tai­met, jot­ta sa­toa saa ke­sän ai­ka­na. Sen si­jaan esi­mer­kik­si kurk­kua ja ke­sä­kur­pit­saa eh­tii hy­vin kyl­vää vie­lä tou­ko­kuun alus­sa esi­kas­va­tus­ta var­ten. Mo­net vi­han­nek­set ja juu­rek­set, sa­laa­tit, leh­ti­vi­han­nek­set ja yr­tit voi kyl­vää suo­raan kas­vu­pai­kal­leen­kin tou­ko­kuun ai­ka­na maan läm­met­tyä. Pa­vut ja her­neet här­kä­pa­pua lu­kuun ot­ta­mat­ta vaa­ti­vat kun­nol­la läm­pi­män maan itääk­seen, jo­ten nii­den kyl­vös­sä kan­nat­taa mal­taa ke­sän kyn­nyk­sel­le.

Yh­den pä­te­vän vin­kin hän an­taa jo täs­sä vai­hees­sa. Jo­kai­sen hyö­ty­puu­tar­hu­rin pi­täi­si omis­taa pak­kas­har­soa. Toi­nen on se, et­tä puu­tar­haa ra­ken­ne­taan omak­si ilok­si, ei naa­pu­ria tai anop­pia var­ten.

Li­säk­si hän va­roit­taa työn mää­räs­tä.

– Toi­von, et­tei tar­haa tar­vit­se ko­vin kau­he­as­ti kit­keä. Puu­tar­han tar­koi­tus ei ole ol­la työ­lei­ri, vaan tila jos­ta nau­ti­taan. Täy­sin huol­to­va­paa­ta ei ole­kaan.

Sitä help­pout­ta voi ha­kea vaik­ka luon­nol­li­suu­des­ta ja kas­vi­va­lin­noi­den kaut­ta.

Son­ja Lum­me tun­ne­taan hy­vin viih­de­tai­tei­li­ja­na, eten­kin lau­la­ja­na. Mut­ta, pi­tää­kö kas­veil­le lau­laa, jot­ta ne voi­si­vat pa­rem­min?

– En ole ko­vin ko­keil­lut, mut­ta jut­te­len niil­le. Vä­lil­lä ky­se­len to­maa­teil­ta, mikä si­nul­la on hä­tä­nä kun kas­vu ei suju suun­ni­tel­lus­ti.

– Tie­tys­ti, voi­han niil­le lau­laa­kin, mut­ta tois­tai­sek­si olen pyr­ki­nyt pi­tä­mään lau­lun ja puu­tar­han­hoi­don eril­lään.

Hän sil­ti us­koo, et­tä kas­veil­la on oma kes­ki­näi­nen kes­kus­te­lu­maa­il­man­sa, jota vain ei tun­ne­ta ko­vin hy­vin.

– Kun­han si­tä­kin tut­ki­taan, niin to­den­nä­köi­ses­ti tu­lem­me häm­mäs­te­le­mään.