Ei mar pruu­kaa tä­kä­läi­set us­sei san­noo tai mel­kei hih­kast, et kyl mu ny tart­tee men tai ru­vet vaik hom­mii ja nii mää­ki ny, ko taas o viik­ko vi­ä­räh­tä­ny. Niist o kans vis­sii so­peu­tet­tu, ko tun­tuu et vii­kot o ny­ky­si nii lyh­kä­sii. Oi­kee jou­rui fun­tee­raa, kon­nei juur­ka mit­tää tul­lu suk­ke­lam­paa ku­lu­neelt vii­kolt mi­ä­lee, ko se vii­me py­hä­ne uu­re pre­si­ten­ti vaa­li ja sit ti­ät­ty nua koko aj­jaa pu­hut­ta­vat la­kot. Ans kat­too mitä siit­tä­ki sit lop­pui lo­puks tul­lee? Kyl se sil­ti sil­lai o, et en­ne­ki ain o sen­tää kes­ke­näs sop­pii pruu­kat­tu ja yh­tei­see pöy­tää o kaik­ki eri sor­ti ih­mi­set mah­tu­nu. Nyte o kuu­lem­ma mei­nin­ki muut­tu­nu ja hal­li­tus sa­ne­lee mil­lai jat­kos hu­see­rat­taa tai jo­kus­te muk­kaa se kuu­lem­ma on­ki toi­sip­päi. Ot siit ny sit sel­vää, mut klaa­rii o, et se joka hom­mat hoi­taa o palk­kas an­sain­nu, sa­no­taa mitä sa­no­taa. On­nee muu­te sil uu­rel pre­si­ten­tiks va­li­tul ja koko häne pop­pool­les! Pu­hu­taa siit sit tar­kem­mi, ko se tul­lee aj­jaa­koh­ta­sem­maks kuu vaih­tees. Ti­ät­ty se Na­val­ni äk­ki­ku­a­le­ma­ki tun­tu kar­meelt lop­pu­vii­ko uu­ti­sen.

Ei mar, ko piti ot­taa taas yks mur­re­as­ja­ki fra­mil, ko luji jos­tai rek­laa­mist et fii­ne­ri­kaf­feet. F-puuks­taa­vi o kyl mee po­ri­mur­teis­te oma ja stää vil­jel­lää tau­koo­mat ja hy­väl syyl, mut koh­tuus kai­kes ja jot­tai mei­nin­kii sen­tää. Kyl vii­ne­ri o vii­ne­ri ja sil siis­ti. Öör­fii­las sit taas o vah­va äf­fä, kor­va­puus­tii täs mei­naa, jos jol­lek­ki oli muka ou­to sana. Mual kut­su­taa kah­vil, mut tääl meil sit taas pu­a­les­tas käs­ke­tää kaf­feel. Et jot­tai ro­tii toho mur­tee käyt­töö­ki et saa­raa säi­ly­tet­tyy eres hiuk­ka noil nu­a­rem­mil su­ku­pol­vil mee ai­nut­laa­tu­sest mur­teest. Vai mitä mi­ält?

Lau­lus sa­no­taa et ”py­hä­aa­mun rau­ha hil­jaa hen­käi­lee”ja kyl hen­käi­li­ki, ko vis­sii kaik­ki tal­vi­lo­ma­lai­set nuk­ku, vaik au­rin­ko jo näyt­ti par­haat pu­a­les ja han­ki puh­taa val­ko­sen kim­mel­si, niät iha au­rin­kok­la­sit oli tar­pee. Kyl oli nau­tin­nol­list kä­vel sat­teis­te ja flos­kas­te päi­väi jäl­kee noi kom­mees ke­lis ja tai­si siit jo vi­ta­mii­nii­ki it­tees hiuk­ka sen­tää saar. Puh­taas han­kes oli hyvä taas ar­vuu­tel jäl­kei pe­rus­teel mim­most po­ruk­kaa oli ol­lu liik­keel? No jää­köö se lu­jet­te­lo ny täs, mut pi­ä­nist hii­rist ket­tui­hi ja peu­roi­hi ny kum­min­ki.

Täs tai­si ny tul lu­ki­jal sem­mo­ne tun­tu et ai­ka­ni olis tul­lu pit­käks, mut ei ol tul­lu, ne vaa vii­kot o nii eril­lai­sii. Tu­le­val vii­kol pii­saa mel­kei jo pääl­lek­käist men­noo nii juh­laa, ko kult­tuu­rii­ki eril­laist. Äi­ti­ni ai­ka­nas li­kel sat­taa to­tes ”et­tei häne ai­kas viä kos­kaa ol tul­lu pit­käks” ja tai­ra se pe­ri­nee hält. Hu­a­mi­sest ei on­neks meist kuk­kaa tiär se enem­pää ja hyvä nii. Ny ele­tää tätä päi­vää ja ote­taa siit mah­rol­li­sim­ma pal­jo ir­ti.

Ei mar,, ny sit vaa hyv­vää tal­vi­lom­maa kai­kil…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos