Ari An­te­roi­nen

Eu­ra­lai­nen tru­ba­duu­ri, lau­lun­te­ki­jä ja stu­di­o­vel­ho Mika Pel­to­nen, joka ny­kyi­sin esiin­tyy ja le­vyt­tää mu­siik­kia ni­mel­lä Pel­to­ne, jul­kai­si jo­kin ai­ka sit­ten kuu­den­nen pit­kä­soit­ton­sa Il­maa sii­pien al­le. Sil­tä löy­tyy mie­hen kym­me­nen omaa lau­lua.

– Le­vyä teh­tiin pit­kään. Oli var­sin verk­kai­nen tah­ti, mikä on toi­saal­ta hy­vä­kin. Kun teh­tiin huo­lel­la, se kuu­luu lop­pu­tu­lok­ses­sa, ta­ri­noi Pel­to­ne.

En­sim­mäi­ses­tä tätä le­vyä en­na­koi­vas­ta sin­kus­ta on ai­kaa pa­ri­sen vuot­ta. Sen jäl­keen sink­ku­ja on jul­kais­tu so­pi­vin vä­lein.

– Vie­lä ois sau­maa -kap­pa­lees­ta on ai­na­kin ko­vas­ti ty­kät­ty. Se on sel­lai­sia bii­se­jä, jot­ka jen­gi löy­tää en­si­kuu­le­mal­ta. Rau­ta­vaa­rat-lau­lu oli sa­man­lai­nen ai­ka­naan ja eh­kä Ro­ad­mo­vie.

Pel­to­ne to­te­aa te­ke­vän­sä sel­lai­sia bii­se­jä, jois­ta it­se­kin pi­tää.

– Le­vyl­tä jäi yli 4–5 bii­siä. Mut­ta kyl­lä sii­nä ne kym­me­nen bii­siä nyt on, jot­ka pi­tää­kin. Se on vä­hän si­ten, et­tä täy­tyy kir­joit­taa pal­jon, jot­ta saa ku­rant­tia ta­va­raa. Ei ku­kaan lau­lun­te­ki­jä tee pel­käs­tään hy­viä bii­se­jä. Huo­not­kin bii­sit pi­tää kir­joit­taa, et­tä myl­ly pyö­rii, nä­kee Pel­to­ne.

Pel­to­ne jul­kai­si vie­lä ihan fyy­si­sen cd-le­vyn.

– Se on ta­val­laan kuun­te­li­joi­den pal­ve­lua. Ei tuol­lai­nen voit­toa tuo­ta. Mut­ta esi­mer­kik­si kei­koil­la ih­mi­set ha­lu­a­vat os­taa le­vy­jä, avaa Pel­to­ne.

Pel­to­sen lau­lui­hin on teh­ty myös mu­siik­ki­vi­de­oi­ta. Uu­sim­man le­vyn kap­pa­lei­hin Vie­lä on sau­maa ja Vii­ma is­kee löy­tyy vi­de­ot.

– Luu­len, et­tä sen enem­pää ei ole tu­los­sa. Se­kin mak­saa.

Oma työn­sä on sii­nä­kin, et­tä lau­lut saa ra­di­oi­hin soi­maan.

– Ra­di­ot ovat ny­ky­ään niin sup­pe­an pii­rin omis­tuk­ses­sa. Ei oi­kein ole enää sel­lai­sia pe­rin­tei­siä pai­kal­lis­ra­di­oi­ta.

Kauttualla Publichouse Laululintusen lavalla Peltosen kanssa oli Reissue-bändi, josta kuvassa mukana basisti Henri Murtojärvi.

Kauttualla Publichouse Laululintusen lavalla Peltosen kanssa oli Reissue-bändi, josta kuvassa mukana basisti Henri Murtojärvi.

Ari Anteroinen

Keik­kaa on­nek­si on taas tar­jol­la Pel­to­sen mu­kaan ki­vas­ti. Lä­hin­nä hän liik­kuu ym­pä­ri Suo­mea mies ja ki­ta­ra -poh­jal­ta.

– Ko­ro­na-ajan jäl­keen on ol­lut hom­mia oi­ke­as­taan niin pal­jon, kuin on jak­sa­nut teh­dä. Tosi kiva ti­lan­ne. En­si vuo­den puo­lel­le­kin on myy­ty jo tois­ta­kym­men­tä keik­kaa, Pel­to­ne iloit­see.

Li­säk­si sil­loin täl­löin la­val­la saa­te­taan näh­dä jom­pi­kum­pi Pel­to­sen ko­koon­pa­no­kin, eli Reis­sue tai Kuka mak­saa viu­lut.

– Viu­lu­jen kans­sa on tar­koi­tus teh­dä niin pal­jon keik­ko­ja, kuin vaan tu­lee, Pel­to­ne pal­jas­taa.

Kyse on Mika Pel­to­sen, kos­ke­tin­soit­ta­ja Mar­kus Ta­ka­lan ja jou­sik­var­te­tin muo­dos­ta­ma ko­koon­pa­no, joka soit­taa Pel­to­sen lau­lu­ja uu­sil­la so­vi­tuk­sil­la.

– Sii­nä on tie­tys­ti sel­lai­nen ta­lou­del­li­nen jut­tu, niin kuin Reis­sue-bän­din­kin kans­sa, et­tä en ha­lua teet­tää soit­ta­jil­la tal­koo­töi­tä. Ajat­te­len niin, et­tä jos joku läh­tee kei­kal­le, hän saa myös jon­kin­lai­sen kor­vauk­sen.

Mil­lä miet­tein eu­ra­lai­nen mu­siik­ki­mies kat­soo tu­le­vai­suu­teen?

– Kova aja­tus on kir­joit­taa li­sää bii­se­jä ja teh­dä seu­raa­va levy. Ei ole muu­ta tie­tä kuin te­ke­mi­nen, jos mei­naa elää ja men­nä eteen­päin, vas­taa Pel­to­ne.

– Toki voi­si­han sitä kier­tää baa­re­ja näil­lä bii­seil­lä lop­pui­kä­ni. Mut­ta jo­ten­kin ajat­te­len, et­tä se hen­ki­nen kii­tos tu­lee te­ke­mi­sen kaut­ta. Kun te­kee, niin se myös ruok­kii kaik­kea muu­ta. Tou­hu­at eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa, niin asi­at jo­ten­kin ete­ne­vät. Tu­lee sel­lai­nen hyvä kehä. Ei­kä tämä kos­ke pel­käs­tään mu­siik­kia, vaan se on sel­lai­nen elä­män­fi­lo­so­fia. Te­ke­mäl­lä tu­lee teh­tyä!

Lo­puk­si Pel­to­ne vie­lä to­te­aa, et­tä vuo­sien vie­ries­sä hän on al­ka­nut pik­ku­hil­jaa iden­ti­fi­oi­da it­se­ään yhä enem­män lau­lun­te­ki­jäk­si, kun jul­kai­su­ja on tul­lut.

– Täs­sä on huo­man­nut, et­tä al­kaa jo ol­la pik­ku­hil­jaa kär­ryil­lä bii­sien te­ke­mi­ses­tä. Vaik­ka rima nou­see koko ajan, jo­tain sil­ti osaan, vaik­ka en osaa yh­tään mi­tään. Lau­lun kir­joit­ta­mi­nen al­kaa ai­na alus­ta ja sii­tä tyh­jäs­tä pa­pe­ris­ta. Se on hel­ve­til­lis­tä, mut­ta sa­mal­la kieh­to­vaa!