SV Pia Rau­ha­lam­mi

Po­ri­lais­läh­töi­nen pa­rat­ri­ath­lo­nis­ti, MM-kul­ta­mi­ta­lis­ti Lii­sa Lil­ja, 25, kaar­taa äi­dil­tään lai­naa­mal­la pol­ku­pyö­räl­lä Kir­ju­rin­luo­toon. Hän on juu­ri saa­pu­nut syn­nyin­kau­pun­kiin­sa pit­käl­tä ul­ko­maan­mat­kal­ta. Päi­vä on hel­tei­nen, niin­pä Lii­sal­le so­pii eri­no­mai­ses­ti lä­hei­nen kah­vio haas­tat­te­lu­pai­kak­si ja juo­mak­si Pep­si Max. Hän ker­too ku­vai­le­van­sa it­se­ään Ins­tag­ra­mis­sa ren­nok­si per­fek­ti­o­nis­tik­si, tri­ath­lo­nis­sa täy­del­li­syyt­tä ta­voit­te­le­vak­si, Pep­si Max -ho­lis­tik­si. An­na-sis­ko, 23, on par­hail­laan töis­sä In­do­ne­si­an Ja­kar­tas­sa.

– An­ne opis­ke­lee maa- ja met­sä­ta­lout­ta. Mua ei kiin­nos­ta hä­nen alan­sa, ei­kä hän­tä ur­hei­lu. Sil­ti kun­ni­oi­tam­me ja ar­vos­tam­me tois­tem­me te­ke­mää työ­tä ja olem­me hy­vin lä­hei­set, Lii­sa ker­too läm­min sävy ää­nes­sään.

Puhe jat­kuu juo­mi­sen ym­pä­ril­lä hel­le­päi­vän an­si­os­ta. Li­mo­na­di ei ole kuu­lem­ma ham­pai­ta syö­vyt­tä­nyt, vaik­ka hän juo sitä pal­jon. Al­ko­ho­lia Lii­sa ei ole kos­kaan edes mais­ta­nut.

– En mai­nos­ta sitä, et­ten juo, en­kä myös­kään tee sii­tä nu­me­roa, ur­hei­li­ja sa­noo.

Po­ris­sa hän vii­pyi kak­si päi­vää ja eh­ti no­pe­a­na liik­ku­ja­na teh­dä vaik­ka mitä. Eri­tyi­ses­ti hän naut­tii Kir­ju­rin­luo­don at­mos­fää­ris­tä. Van­hem­mat asu­vat Ete­lä­ran­nan lä­hei­syy­des­sä, jo­ten mat­ka ko­toa on ly­hyt. Lii­sa in­nos­taa kaik­kia ul­koi­le­maan, sil­lä lii­kun­ta­mah­dol­li­suu­det esi­mer­kik­si Kar­hu­kau­pun­gis­sa ovat eri­no­mai­set.

– Ihan sama, mis­sä päin tääl­lä asuu, ko­ti­pi­has­ta voi läh­teä juok­su- tai pyö­rä­len­kil­le. Se on mah­ta­vaa, Lii­sa ke­huu.

En­nen Pori-pis­täy­ty­mis­tään hän tree­na­si kuu­kau­den päi­vät Es­pan­jas­sa. Maa on il­mas­tol­taan otol­li­nen myös tal­vi­kau­den tree­niin.

– Ryt­mi­ni on har­joi­tel­la siel­lä tal­vi­sin kol­men vii­kon jak­sois­sa, vä­lil­lä pa­la­ta Suo­meen ja len­tää ta­kai­sin. Asun siel­lä pa­ri­ta­los­sa, jon­ka omis­taa suo­ma­lai­nen, van­hem­pi her­ra. Hän vuok­raa sitä tois­ta puol­ta meil­le ur­hei­li­joil­le.

Lii­sal­la on ta­ka­na vuo­si Kuo­pi­os­sa, sil­lä hän aloit­ti vii­me syk­sy­nä opis­ke­lut Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa. Pää­ai­nei­na ovat fy­si­o­lo­gia ja ge­ne­tiik­ka, si­vu­ai­nee­na so­si­aa­li­työ. Ak­tii­vi­ses­ta ja ener­gi­ses­tä nai­ses­ta tu­lee ai­koi­naan kak­sin­ker­tai­nen mais­te­ri.

Opis­ke­lu on täl­lä het­kel­lä har­ras­tus ja ur­hei­lu yk­kös­työ. Vii­koit­tai­nen tree­ni­mää­rä on noin 30 tun­tia. Se si­säl­tää pyö­räi­lyä, juok­sua, uin­tia sekä pari ker­taa vii­kos­sa kun­to­sa­lin voi­ma­har­joit­te­lua. Le­po­päi­viä on vuot­ta koh­ti kym­men­kun­ta.

– Me­nes­tys vaa­tii ta­sa­pai­noa. Ur­hei­lu, per­he, ka­ve­rit, opis­ke­lu luo­vat ta­sa­pai­non elä­mää­ni. Mis­sään ei voi me­nes­tyä, jos ei voi hy­vin, Lii­sa an­taa meil­le kai­kil­le vii­saan neu­von.

Lii­san ol­les­sa 8-vuo­ti­as luu­syö­pä vei hä­nen oi­ke­an jal­kan­sa. Liik­ku­maan tot­tu­neen tyt­tö­sen sin­nik­kyy­den an­si­os­ta ur­hei­lu py­syi oleel­li­se­na osa­na elä­mää. Vam­mau­tu­mi­sen jäl­keen hän aloit­ti uin­nin fy­si­o­te­ra­peut­tin­sa suo­sit­te­le­ma­na. Lii­sa me­nes­tyi hy­vin ja ker­too viet­tä­neen­sä al­taas­sa seit­se­män vuot­ta. Pe­rus­kou­lun jäl­keen tie vei Tam­pe­reel­le ur­hei­lu­lu­ki­oon, kos­ka siel­lä ui­ma­hal­li si­jait­si op­pi­lai­tok­sen vie­res­sä. Vuon­na 2007 Lii­sa va­lit­tiin maa­jouk­ku­ee­seen. Sii­tä al­koi hä­nen kan­sain­vä­li­sen ur­hei­li­jau­ran­sa.

– Vuon­na 2014 sol­min spon­so­ri­so­pi­muk­sen kan­sain­vä­li­sen pro­tee­si­fir­man kans­sa. Se mah­dol­lis­ti la­jin­vaih­don uin­nis­ta tri­ath­lo­niin. Seu­raa­va­na vuon­na sain en­sim­mäi­sen ar­vo­ki­sa­mi­ta­li­ni, EM-ho­pe­an, Lii­sa ker­taa.

Rio de Ja­nei­ron Pa­ra­lym­pi­a­lai­sis­sa vuon­na 2016 hän si­joit­tui nel­jän­nek­si ja oli ki­san pa­ras eu­roop­pa­lai­nen. Kan­sain­vä­li­nen tri­ath­lon­liit­to ni­me­si si­su­pus­sin vuo­den 2017 pa­rath­ri­at­lo­nis­tik­si, kun Lii­sa teki suo­ma­lais­ta his­to­ri­aa saa­vut­ta­mal­la MM-kul­taa Hol­lan­nin Rot­ter­da­mis­sa. La­jei­na oli­vat uin­ti, pyö­räi­ly ja juok­su "yh­del­lä ja­lal­la", ku­ten hän asi­an hu­mo­ris­ti­seen tyy­liin­sä ku­vai­lee.

Ur­hei­li­jal­le jo­kai­nen päi­vä on työ­päi­vä. Mu­ka­na reis­suil­la kul­kee vä­hin­tään 50 ki­loa ta­va­raa, pyö­rä mu­kaan lu­kien. Ei ih­me, et­tä naa­pu­ri jos­kus ky­syi, oot­ko muut­ta­mas­sa, kun Lii­sa rou­da­si ta­va­roi­taan au­toon Maa­il­man cu­pin ki­saa var­ten. Hän las­kee viet­tä­neen­sä vii­me kau­del­la 200 tun­tia len­to­ko­nees­sa.

– Olen ur­hei­lun vuok­si yli puo­let vuo­des­ta ul­ko­mail­la. Olen käy­nyt yli kah­des­sa­kym­me­nes­sä maas­sa. Joka ker­ta, kun pa­laan Suo­meen huo­maan, kuin­ka hie­noa tääl­lä on.

Mikä on tä­män vuo­den ta­voit­tee­si?

– Läh­den jo­kai­seen ki­saan voit­ta­maan, mää­rä­tie­toi­nen nai­nen ki­teyt­tää ja pol­kai­see vaat­tei­den ja pyö­rän vaih­toon. Edes­sä on pit­kä il­tat­ree­ni.