Stina Ala­pirt­ti / STT

Lau­la­ja Kat­ri He­le­nas­ta on 60-vuo­ti­sen uran ai­ka­na il­mes­ty­nyt noin 85 ki­loa haas­tat­te­lu­ja. Ai­na­kin sen ver­ran hä­nel­lä on nii­tä ar­kis­toi­tu­na.

Uu­des­sa elä­mä­ker­ras­sa ää­neen pää­see ni­me­no­maan Kat­ri He­le­na it­se. Mi­nä­muo­toon kir­joi­te­tus­sa kir­jas­sa ei kuul­la tai­tei­li­jan per­heen­jä­se­niä, kol­le­goi­ta tai en­ti­siä puo­li­soi­ta. Tors­tai­na il­mes­ty­vän Kat­ri He­le­na – Lau­la­ja -te­ok­sen on kir­joit­ta­nut Eli­na Hir­vo­nen ja sen on kus­tan­ta­nut John­ny Kniga.

Kir­jap­ro­ses­si läh­ti liik­keel­le kol­mi­sen vuot­ta sit­ten, kun ko­ro­na­pan­de­mia pa­kot­ti lau­la­jan py­säh­ty­mään. Pit­kään elä­mä­ker­taa vas­tus­ta­nut Kat­ri He­le­na myön­tyi lo­pul­ta, kos­ka ym­mär­si, et­tä ai­kaa ei ole enää pal­jon.

– Ta­ju­sin, et­tä nyt se on teh­tä­vä, et­tei ku­kaan muu ala ker­toa ni­mis­sä­ni sitä, hän sa­noo.

Apu­na oli­vat juu­ri ne ar­kis­tot, jois­sa ole­via haas­tat­te­lui­ta ja jut­tu­ja Kat­ri He­le­na ei ol­lut edes kaik­kia näh­nyt. Oman uran ja elä­män se­laa­mi­nen ei ol­lut pel­käs­tään help­poa.

– Se oli ai­ka jär­kyt­tä­vää. Mi­nul­la oli 25 isoa ar­kis­to­kan­si­o­ta ja kun se­la­sin nii­tä, tuli tun­ne, et­tä nyt tu­lee yh­tä ih­mis­tä lii­kaa.

Ar­kis­tois­ta ja omis­ta muis­tois­ta syn­tyi Hir­vo­sen haas­tat­te­lu­jen avul­la kol­men vuo­den ai­ka­na vä­hi­tel­len kir­ja, jo­hon lau­la­ja ei li­säi­si mi­tään tai ot­tai­si sii­tä mi­tään pois. Ilo­jen ja su­ru­jen käy­mi­nen uu­del­leen läpi pro­jek­tia var­ten toi vä­lil­lä tun­teet pin­taan.

– Kyl­lä­hän se sy­dä­mes­sä tun­tuu, mut­ta kir­ja on mi­nul­le yk­si työ. Sii­hen täy­tyi ot­taa ki­rur­gin ote, eli asia asi­a­na ei­kä lii­an sy­väl­le tun­tei­siin. Ei­hän sitä voi teh­dä, jos läh­tee elä­mään pel­käs­tään tun­teel­la, Kat­ri He­le­na ker­too.

Kat­ri He­le­na Ka­la­o­ja (os. Kois­ti­nen) syn­tyi vuon­na 1945 Poh­jois-Kar­ja­laan, Toh­ma­jär­ven Uu­den-Värt­si­län ky­lään. Hän kir­joit­ti jo kan­sa­kou­lun toi­sel­la luo­kal­la vih­koon­sa "minä olen Kat­ri ja olen lau­la­ja". Hän kas­voi van­hem­pien­sa ai­no­a­na lap­se­na. Vuon­na 1963 hän le­vyt­ti en­sim­mäi­sen sing­len­sä, Poi­kien ku­vat. Seu­raa­va­na vuon­na il­mes­tyi Pu­he­lin­lan­gat lau­laa, joka oli jo me­nes­tys.

Kat­ri He­le­na ker­too, et­tei oi­ke­as­taan tie­dä, mik­si lau­la­mi­nen näyt­täy­tyi ai­no­a­na mah­dol­li­se­na ura­na jo lap­se­na.

– Olen miet­ti­nyt sitä it­se­kin, ai­ka mon­ta ker­taa.

Syy­nä on lau­la­jan mu­kaan to­den­nä­köi­ses­ti se, et­tä so­dan jäl­keen ei ol­lut muu­ta viih­det­tä kuin ra­dio ja is­kel­mät. Van­hem­pien rak­kaus an­toi us­kon te­ke­mi­seen ja omaan it­seen.

Ura on kes­tä­nyt nyt 60 vuot­ta, ja al­kaa ol­la Kat­ri He­le­nan mu­kaan lop­pu­vai­heil­laan. Vuon­na 2018 lau­la­ja ro­mah­ti kes­ken esiin­ty­mi­sen ja sai pian di­ag­noo­sin kil­pi­rau­ha­sen va­jaa­toi­min­nas­ta. Ter­veys on sit­tem­min pa­ran­tu­nut, mut­ta ää­ni ja voi­mat ei­vät ole enää en­ti­sel­lään.

Kat­ri He­le­na ker­too, et­tä hä­nel­lä ei ole uran 60-vuo­tis­juh­la­vuo­den jäl­keen mi­tään suun­ni­tel­maa. Hän ker­too, et­tä elä­mä­ker­ta tun­tuu vii­mei­sel­tä eta­pil­ta ural­la ja tä­män jäl­keen hän voi va­paas­ti päät­tää, mitä te­kee.

– Mi­nul­la ei ole mi­tään pai­nei­ta tu­le­vai­suu­des­ta. Tä­män jäl­keen saan ol­la tai ol­la ole­mat­ta täs­sä am­ma­tis­sa.

Oman uran täh­ti­het­ki­nä Kat­ri He­le­na pi­tää esi­mer­kik­si osal­lis­tu­mis­ta Eu­ro­vii­sui­hin Suo­men edus­ta­ja­na vuo­si­na 1979 ja 1993.

Kat­ri He­le­na on elä­nyt elä­män­sä al­le 20-vuo­ti­aas­ta as­ti jul­ki­suu­des­sa. Hä­nen jul­ki­suus­ku­van­sa on muo­dos­tu­nut si­ni­val­koi­sen puh­toi­sek­si, ja elä­mä­ker­ras­saan Kat­ri He­le­na ku­vaa it­se sitä jopa to­sik­ko­mai­sek­si. Vä­lil­lä it­se luo­dut sään­nöt ovat tun­tu­neet van­ki­lal­ta. Syy tiuk­kaan jul­ki­suu­den hal­lin­taan on lap­suu­des­sa.

– Äi­ti sa­noi, et­tä kat­so, et­tei tule juo­ru­ja ja pa­haa sa­no­mis­ta. Si­tä­hän sitä on yrit­tä­nyt vält­tää! hän nau­raa.

Elä­mä­ker­ras­saan hän myös miet­tii, mik­si hä­nel­tä ei ole haas­tat­te­luis­sa edes ky­syt­ty yh­teis­kun­nal­li­sis­ta ai­heis­ta. Esi­mer­kik­si tasa-ar­vo on ol­lut hä­nel­le ai­na tär­ke­ää, ja vii­me vuo­si­na Uk­rai­nan sota on huo­les­tut­ta­nut itä­ra­jal­la so­dan jäl­keen kas­va­nut­ta.

– On­nek­si Suo­mi liit­tyi nyt Na­toon, hän sa­noo.

Toi­saal­ta omien me­ne­tys­ten­sä myö­tä Kat­ri He­le­na on voi­nut ker­toa sy­väl­li­sis­tä­kin asi­ois­ta. Hä­nen puo­li­son­sa Timo Ka­la­o­ja kuo­li sai­ras­koh­tauk­seen vuon­na 1988 ja puo­li­soi­den yh­tei­nen poi­ka sa­mas­ta syys­tä 33-vuo­ti­aa­na vuon­na 2009. Sit­tem­min lau­la­ja on pu­hu­nut jul­ki­suu­des­sa pal­jon esi­mer­kik­si hen­ki­syy­den ko­ke­muk­sis­taan ja ko­ke­muk­sis­taan kuol­leil­ta lä­hei­sil­tä saa­mis­taan vies­teis­tä.

Kat­ri He­le­nan ih­mis­suh­teet ja kol­me avi­o­liit­toa on vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na pu­res­kel­tu löö­peis­sä ja haas­tat­te­luis­sa huo­lel­li­ses­ti. Sil­ti esi­mer­kik­si hä­nen aja­tuk­sen­sa men­nees­tä avi­o­lii­tos­ta kir­jai­li­ja Panu Ra­ja­laan sekä suh­tees­ta ny­kyi­seen kump­pa­niin ja ma­na­ge­riin Tom­mi Lii­ma­tai­seen ovat tois­tai­sek­si jää­neet osit­tain hä­mä­rän peit­toon.

Elä­mä­ker­ras­sa Kat­ri He­le­na ker­too suo­raan, et­tä hä­pe­ää sitä, mil­lä ta­voin hän läh­ti suh­tee­seen Ra­ja­lan kans­sa noin nel­jä vuot­ta Timo-puo­li­son­sa kuo­le­man jäl­keen.

– Et­tä en näh­nyt, et­tä tie­tyt asi­at oli­vat nä­ky­vil­lä. To­teu­tim­me mo­lem­mat so­ke­a­na unel­maa. Mi­nä­hän hain sitä, niin kuin Pa­nu­kin var­mas­ti, mitä meil­lä oli ol­lut edel­li­sis­sä lii­tois­sa. Mut­ta ei­hän elä­mä niin mene.

Kir­jas­sa ker­ro­taan, et­tä vuon­na 1992 al­ka­nut suh­de toi­sen les­ken kans­sa oli Kat­ri He­le­nan tapa ha­kea tur­vaa ih­mi­ses­tä, joka oli ko­ke­nut sa­man ja myös tun­te­nut lau­la­jan edes­men­neen puo­li­son. Sil­ti lau­la­jal­la oli alus­ta as­ti tun­ne, et­tä hän oli läh­dös­sä jo­hon­kin, mikä ei ole hä­nel­le hy­väk­si.

Suh­det­ta seu­rat­tiin jul­ki­suu­des­sa tii­viis­ti, ja Kat­ri He­le­nas­ta ja Ra­ja­las­ta sai jopa ruu­sui­sen ku­van.

Kir­jan mu­kaan Ra­ja­la kui­ten­kin to­del­li­suu­des­sa vä­hek­syi Kat­ri He­le­nan työ­tä jat­ku­vas­ti ja vä­hin­tään vil­kui­li mui­ta nai­sia. Uu­si suh­de seu­raa­vaan vai­moon al­koi, kun Ra­ja­la ja lau­la­ja oli­vat vie­lä nai­mi­sis­sa.

Ra­ja­la kir­joit­ti suh­tees­ta omas­ta nä­kö­kul­mas­taan blo­gis­saan ja vuon­na 2013 il­mes­ty­nees­sä La­va­täh­ti ja kir­ja­mies -kir­jas­sa. Kat­ri He­le­na ker­too elä­mä­ker­ras­sa polt­ta­neen­sa te­ok­sen lu­ke­mat­ta ei­kä tuol­loin ker­to­nut suh­teen on­gel­mis­ta.

– En ha­lun­nut läh­teä sii­hen kil­paan sil­loin, vaik­ka kyl­lä­hän se siep­pa­si. Nyt en oli­si voi­nut jät­tää sitä pois, kos­ka tämä on mi­nun elä­mä­ker­ta­ni, Kat­ri He­le­na sa­noo.

Sa­mas­ta syys­tä kir­jas­sa myös ker­ro­taan en­sim­mäis­tä ker­taa tar­kas­ti, mi­ten suh­de ny­kyi­seen kump­pa­niin Tom­mi Lii­ma­tai­seen sai al­kun­sa vuon­na 2008. Sa­lai­lun syy oli alun pe­rin Kat­ri He­le­nan mu­kaan se, et­tä hän ha­lu­si an­taa suh­teel­le ja Lii­ma­tai­sil­le oman rau­han.

Suh­teen al­ka­es­sa Lii­ma­tai­nen oli 31-vuo­ti­as, Kat­ri He­le­na pääl­le kuu­si­kymp­pi­nen.

Kir­jas­ta käy il­mi, et­tä Kat­ri He­le­nan lä­heis­ten oli aluk­si vai­kea hy­väk­syä suh­det­ta. Hä­nen poi­kan­sa sa­noi heti, et­tä hä­nel­le pää­a­sia on, et­tä äi­ti on on­nel­li­nen. Kah­del­la ai­kui­sel­la tyt­tä­rel­lä meni asi­an kans­sa pi­dem­pään, ja vuon­na 2020 kuol­lut äi­ti ei hy­väk­sy­nyt suh­det­ta mis­sään vai­hees­sa, mikä oli Kat­ri He­le­nal­le pit­kään ki­peä paik­ka.

– Ei­hän se mi­kään ih­me ol­lut, lä­hes sa­ta­vuo­ti­as ih­mi­nen. Kyl­lä minä ym­mär­sin hän­tä.

Sen si­jaan jul­ki­suu­des­sa ih­mi­set ovat ol­leet häm­men­tä­vän ym­mär­tä­väi­siä.

Kir­jas­sa ker­ro­taan myös lau­la­jan it­sen­sä epä­röi­neen, tu­lee­ko suh­tees­ta mi­tään. Suh­de on pa­kot­ta­nut hä­net koh­taa­maan oman ikän­sä ja myös hy­väk­sy­mään sen.

– Näil­lä men­nään, se (lau­se) on käy­tös­sä koko ajan.