San­na Jääs­ke­läi­nen

Kir­jai­li­ja Suo­men Po­ris­ta is­tah­taa Rans­kan po­lii­sin si­vii­li­au­ton pen­kil­le. Au­ton tum­men­net­tu­jen la­sien ta­kaa hän pää­see seu­raa­maan, mi­ten Pa­rii­sin lä­hi­ön huu­me­kaup­pa toi­mii. Ku­via saa ot­taa la­sien läpi, mut­ta au­tos­ta nou­se­mi­nen ei ole sal­lit­tua. Paik­ka on Tours Ail­laud, jon­ka pil­ven­piir­tä­jien asuk­kais­ta suu­rin osa on mu­ka­na huu­me­kau­pas­sa, mu­kaan lu­kien lap­set, jot­ka toi­mi­vat ns. vis­laa­ji­na eli va­roit­ta­vat myy­jiä. Kir­jai­li­jan op­paa­na ole­vat po­lii­sit ovat ko­vik­sia he­kin. Kus­kin pai­kal­la ole­va Vin­cent on en­ti­nen muu­ka­lais­le­gi­oo­na­lai­nen, jon­ka pis­too­li on vyön al­la Ber­ge­ra­cin tyy­liin.

Art­tu Tuo­mi­sen seu­raa­van kir­jan nimi on Hyd­ra. Hyd­ra on myös Pa­rii­sin huu­me­po­lii­sip­ri­kaa­tin logo. Se on my­to­lo­gi­nen olen­to, jol­la oli käär­meen var­ta­lo ja yh­dek­sän pää­tä. Hyd­ra-ter­mi vi­lah­ti jo pari ker­taa Tuo­mi­sen Kide-tri­lo­gi­an avan­nees­sa Alec-kir­jas­sa. Kir­ja­sar­ja su­kel­taa maa­il­maan, jon­ka yti­mes­sä ovat raha, val­ta ja ad­dik­ti­ot.

Elo­kuus­sa il­mes­ty­vä Hyd­ra si­joit­tuu osit­tain Rans­kaan. Tuo­mi­nen oli ta­van­nut muu­ta­ma vuo­si sit­ten Ly­o­nin kir­ja­mes­suil­la po­lii­si, dek­ka­ris­ti Chris­top­he Mol­myn, joka joh­taa ny­ky­ään nuo­ri­so­ri­kol­li­suu­den ryh­mää (Bri­ga­de de pro­tec­ti­on des mi­neurs), mut­ta oli ai­em­min BRI:n eli Rans­kan Kar­hu­ryh­män joh­ta­ja. Mol­my jut­te­li po­lii­sin työs­tä ja sii­tä, mi­ten Pa­rii­sis­sa liik­kuu huu­mei­ta.

– Hän sa­noi, et­tä jo­kai­ses­sa eu­ron se­te­lis­sä on jää­miä ko­kai­i­nis­ta, sil­lä huu­me­kaup­pa pyö­rii kä­tei­sel­lä. Olin an­ten­nit ul­ko­na, kos­ka poh­din juu­ri uut­ta ai­het­ta. Sii­tä sain kir­ja­sar­jaa­ni ide­an seu­ra­ta ra­haa – mi­ten se­te­li kul­kee huu­mei­den mu­ka­na ja ker­too ih­mis­ten ta­ri­nan ja traa­gi­set koh­ta­lot, ker­too Tuo­mi­nen.

Hiil­ty­neet se­te­lit vi­lah­te­li­vat Lap­piin si­joit­tu­nees­sa Alec-kir­jas­sa hen­ki­löi­den hal­lus­sa. Seu­raa­vas­sa kir­jas­sa ne il­mes­ty­vät Pa­rii­siin.

– Näin Mol­myn taas tänä vuon­na Ly­o­nin kir­ja­mes­suil­la. Kii­tin hän­tä ai­hees­ta ja ker­roin aja­tuk­ses­ta­ni läh­teä tu­tus­tu­maan Pa­rii­sin lä­hi­öi­hin. Len­täi­sin Pa­rii­siin, vuok­rai­sin au­ton ja me­ni­sin ka­me­ran kans­sa ku­vai­le­maan paik­ko­ja. Mol­my sa­noi: "Art­tu, sä et voi men­nä sin­ne. Tu­let pois il­man vaat­tei­ta, ken­kiä ja ra­haa. Ota yh­teyt­tä mi­nuun."

Niin­pä vii­me hei­nä­kuus­sa Tuo­mi­nen viet­ti kak­si päi­vää Pa­rii­sis­sa huu­meyk­si­kön mat­kas­sa. Lä­hi­ö­ret­ken li­säk­si hän tu­tus­tui po­lii­si­lai­tok­sel­la muun mu­as­sa am­pu­ma­ra­toi­hin ja ta­ka­va­ri­koi­tu­jen huu­me­pus­sien va­ras­toon. Am­mat­ti­mai­set pak­kauk­set, dii­le­rei­den käyn­ti­kor­tit ja jopa ar­vat, jois­sa on pal­kin­to­na huu­mei­ta, ker­to­vat ka­rua kiel­tään huu­me­kau­pan laa­juu­des­ta.

– Huu­me­kaup­pi­as voi tie­na­ta 20 000 eu­roa päi­väs­sä. Ra­haa on lah­joa vi­ra­no­mai­sia, mut­ta po­lii­si ei kui­ten­kaan koe te­ke­vän­sä tur­haa työ­tä, vaik­ka tais­te­lu käy­dään hyd­raa vas­taan, Tuo­mi­nen ker­too.

Rans­ka on muu­ten­kin tul­lut tu­tuk­si Tuo­mi­sel­le, sil­lä hä­nen kir­jan­sa ovat siel­lä suo­sit­tu­ja.

– Esi­mer­kik­si vuon­na 2025 olin nel­jä ker­taa Rans­kas­sa kir­ja­mat­koil­la ja vii­des reis­su oli lo­ma­mat­ka. Olen ra­kas­tu­nut rans­ka­lai­seen kult­tuu­riin, sik­si ha­lu­sin vie­dä vai­mo­ni Su­san­nan syn­ty­mä­päi­vä­mat­kal­le Pa­rii­siin. Teim­me kaik­ki ro­mant­ti­set ju­tut siel­lä, hän ker­too.

Rans­ka­lai­ses­sa elä­män­ta­vas­sa Tuo­mis­ta miel­lyt­tää in­to­hi­mo kaik­keen te­ke­mi­seen.

– Ruo­ka, mu­se­ot, kir­jat ja kaik­ki se puhe, joka syn­tyy vaik­ka­pa vii­neis­tä tai juus­tois­ta. Ha­lu­an op­pia ja he kyl­lä opet­ta­vat kär­si­väl­li­ses­ti. Ai­na Rans­kas­sa mais­te­len pai­kal­li­sia jut­tu­ja, sam­ma­kon­rei­det­kin on mais­tet­tu.

Suo­ma­lai­seen luon­tee­seen ver­rat­tu­na rans­ka­lai­nen on tu­li­sem­pi ja ker­too mie­li­pi­teen­sä. Pos­ki­suu­del­mat­kin voi­vat häm­men­tää.

– On­nek­si mi­nul­la on hyvä kus­tan­ta­ja, joka osaa suo­jel­la kir­jai­li­jaan­sa, Tuo­mi­nen hy­myi­lee.

Tu­le­van Hyd­ra-kir­jan vas­taa­not­to Rans­kas­sa vä­hän jän­nit­tää hän­tä.

– Mut­ta pi­tää muis­taa, et­tä se on fik­ti­o­ta. Ei saa ol­la lii­kaa tyl­siä fak­to­ja.

Suo­mes­sa kir­jo­jen ku­lu­tuk­ses­ta noin 70 pro­sent­tia on ää­ni­kir­jo­ja, Rans­kas­sa vas­taa­va luku on vain seit­se­män pro­sent­tia. Rans­ka­lai­set lu­ke­vat ja myös val­ti­on puo­lel­ta kir­ja on ar­vos­tet­tu. Kir­joil­la on kiin­teä hin­ta, mikä pi­tää pys­tys­sä myös kir­ja­kaup­po­ja, kun iso toi­mi­ja ei voi pol­kea hin­to­ja.

Vii­me huh­ti­kuus­sa Art­tu Tuo­mi­nen oli kir­ja­mes­su­jen pa­nee­li­kes­kus­te­lus­sa, jos­sa oli mu­ka­na myös Suo­men tal­vi­so­das­ta ker­to­van kir­jan kir­joit­ta­nut Oli­vier No­rek. Hä­nes­tä on Rans­kas­sa tul­lut oi­kea Suo­mi-lä­het­ti­läs.

– No­rek ker­toi ylei­söl­le, et­tä suo­ma­lai­set ei­vät kos­kaan hy­myi­le. Yri­tin hy­myil­lä, ker­too Art­tu pil­ke sil­mä­kul­mas­sa.

No­re­kin Suo­mi-ylis­tyk­sen jäl­keen Art­tu to­te­si ylei­söl­le: "Ha­lu­ai­sin läh­teä Suo­meen nyt."

Lu­kee­ko kir­jai­li­ja it­se kir­jo­ja?

– Pa­la­sin lo­ka­kuus­sa kah­den vuo­den vir­ka­va­paal­ta töi­hin Po­rin kau­pun­gin ym­pä­ris­töin­si­nöö­rik­si. Nyt työ ja kir­joit­ta­mi­nen vie­vät ai­ka­ni, jo­ten en oi­ke­as­taan eh­di lu­kea tai kuun­nel­la ää­ni­kir­jo­ja. Ta­val­li­ses­ti tyk­kään kyl­lä lu­kea, kun me­nen nuk­ku­maan.

Tuo­mi­nen naut­tii kir­joit­ta­mi­ses­ta. Vir­ka­va­paan jäl­keen hän on ot­ta­nut ta­vak­seen kir­joit­taa al­kuil­las­ta.

– En­nen saa­toin aloit­taa kir­joit­ta­mi­sen puo­li yh­dek­säl­tä il­lal­la, mut­ta enää en sii­hen pys­ty. Nyt täy­tyy ol­la te­ho­kas. Kir­joit­ta­mi­nen su­juu niin­kin, var­sin­kin jos ta­ri­na ve­tää.