Kuusi minuuttia ydinsotaan
Yhdysvaltain ja Venäjän ydinaseiden määrää rajoittanut sopimus umpeutui kaksi viikkoa sitten. Jatkosta ei ole vielä neuvoteltu. Olen varttunut aikana, jolloin suurvaltojen kylmän sodan pelättiin muuttuvan kuumaksi sodaksi. Rauhanpuolustajat kritisoivat USA:n asevarustelua Neuvostoliittoa vastaan. Ydinsodan uhka tunkeutui pihaleikkeihin asti 1970–1980-luvun Suomessa.
Kylmän sodan jälkeen ydinaseista on puhuttu vähemmän, vaikka niihin liittyvät riskit eivät ole hävinneet. Yhdysvaltalainen toimittaja Annie Jacobsen kuvaa riskejä tietokirjassaan Ydinsota – näin maailma tuhoutuisi (2025). Kirja on kauhuskenaario siitä, miten ydinsota voisi alkaa. Jacobsenin skenaariossa Pohjois-Korea laukaisisi ydinkärjellä varustettuja ohjuksia kohti Yhdysvaltoja. Ensimmäinen ohjus osuisi maaliinsa 34 minuuttia laukaisusta. Yhdysvaltain ilmapuolustusjärjestelmä havaitsisi ohjuksen jo ilmatilassa. Sen jälkeen USA:n presidentillä olisi kuusi minuuttia aikaa päättää vastaiskusta.
Miksi aikaa ei ole enempää? USA:n ydinasepelote perustuu ”laukaisu varoituksesta -oppiin. Sen mukaan USA ei jää odottamaan ohjusten iskeytymistä omaan maahan. Se hyökkää heti, kun ennakkovaroitusjärjestelmä havaitsee vihollisen ohjusten lähestyvän. USA:n presidentin mukana kulkee aina sotilas, joka kantaa ”jalkapalloksi” kutsuttua salkkua. Se sisältää ydinaseiden laukaisukoodit. Presidentti saa eteensä ”ruokalistan”, johon on merkitty vihollisen tuhottavat kohteet. Niistä hän valitsee sopivimmat ja lähettää ydinkärjillä varustetut ohjukset matkaan.
Laukaisu varoituksesta -oppi on peruja kylmän sodan ajalta. Barack Obama kritisoi sitä vaalikampanjassaan. Presidenttinä hänkään ei lähtenyt käytäntöä muuttamaan.
Ronald Reagan on viimeinen presidentti, jonka aikana ydinsotahälytyksen päätöksentekoa on harjoiteltu. Sen jälkeen presidenttejä on vain tiedotettu asiasta. Toivoa sopii, ettei tositilannetta koskaan tule.
FT Kimmo Ahonen
Porin yliopistokeskus

