Maalaisonni löytyi Kuivalahden kylästä
“Kyllä täällä ihminen viihtyy” – Iina Nurro muutti perheineen Eurajoelle ja löysi sieltä rauhaa sekä lämpimän kyläyhteisön.
Maarit Anttila
Kun idyllinen punainen tupa vehreässä maalaismiljöössä tuli netissä vastaan, Iina Nurro perheineen ei kauaa aikaillut. Turusta muuttokuormassa Eurajoen Kuivalahdelle matkasivat Nurron lisäksi puoliso, alle kouluikäiset lapset, koira, parikymppinen seniorikissa sekä kaksi ratsuhevosta.
– Katselimme aluksi ympäri ämpäri erilaisia maalaispaikkoja, mutta kun tämä löytyi, tänne jäimme, alun perin Oulusta kotoisin oleva Nurro kertoo.
Hän on ammatiltaan ratsastuksenohjaaja ja tekee myös Satakunnassa töitä hevosten parissa.
– Aiemmin pidin ratsastustunteja, ratsutin hevosia ja hoidin niitä. Tällä hetkellä työskentelen pääsääntöisesti ravihevosten kanssa.
Nurron omat hevoset, puoliveriset ratsut Aura ja Viki lompsivat uteliaasti veräjälle vastaan. Aura on Nurron oma kasvatti ja se on ollut hänellä varsasta saakka.
– Aura rakastaa olla esillä. Se oikein aina patsastelee, jos ohikulkevat ihmiset jäävät juttelemaan.
Nurrolla ei ole mitään sitä vastaan, että kyläläiset tulevat moikkaamaan hevosia ja tuovat niille porkkanoita naposteltavaksi.
– Kiva se vain on, että niillä on kavereita.
Aura on vielä nuori ja vetreä, sen seurana oleva Viki sen sijaan lähentelee jo kahtakymmentä vuotta. Kesäksi hevoset pääsevät aitauksestaan lähellä rantaa olevalle laitumelle.
Hevoset ovat Nurrolle enemmän kuin ammatti. Hän puhuu elämäntavasta ja hevosista parhaina kavereina.
– Minut on kolmen vanhana viety alkeistunnille ratsastamaan, ja siitä se sitten lähti. Hevoset veivät mukanaan, vaikka tykkään toki kaikista eläimistä.
Harrastus vaihtui myöhemmin ammattiuraksi, omiakin hevosia Nurrolla on ollut jo useiden vuosien ajan.
Kuivalahden kylä soveltuu hänen mukaansa hevosharrastukseen hyvin. Luvialla on ratsastuskenttä ja maneesi mutta hevosten kanssa voi liikkua myös Kuivalahden lähimaastossa.
– Olemme ratsastaneet tästä jopa Eurajoen Lahdenperään meren rantaan koirien uittopaikalle.
Perheen vuokraama talo sijaitsee kylätien varrella. Kivenheiton päässä on Kuivalahden kesäteatteri, jossa jo valmistellaan tiiviisti kesän esityskautta.
– Se tuo vähän vähän häppeningiä tänne kylille.
Kuluva kesä on perheen kolmas Kuivalahdella. Kesä on maalla parasta aikaa, mutta Nurro sanoo, että talvellakin he ovat viihtyneet hyvin.
– Viime talvi oli hieno, kun pääsi liikkumaan meren jäällä.
– Minua maaseutu on aina vetänyt puoleensa, eikä kaupunki ole koskaan ollut juttuni.
Nurrolla on kaksi hevosta, joista Auran hän on kasvattanut varsasta saakka. Kuva: Maarit Anttila
Parasta maalla asumisessa on hänen mukaansa oma rauha. Pihassa saa olla missä vaatteissa lystää, eikä kukaan katso pitkään.
– Kun tulee töistä kotiin, ei ole enää kiire minnekään.
Parhaita kesäpuuhia ovat pihapelien pelaaminen ja uiminen ja saunominen Lahdenperän rantasaunalla.
Nurron Uudestakaupungista kotoisin oleva puoliso käy töissä Porissa ja lapset ovat Luvialla päiväkodissa. Etäisyydet eivät tunnu pitkiltä. Poriin ja Raumalle on suurin piirtein sama matka.
Haastatteluhetkellä lapset ovat leikkimässä Kuivalahden koulun pihassa. Omaa koulua kylässä ei tämän lukuvuoden jälkeen enää ole.
Satakuntalaisista Nurrolla on pelkkää hyvää sanottavanaan. Kuivalahtelaiset tulevat mieluusti “porisemaan”.
– Maalla ei kuljeta laput silmillä kuten kaupungissa.
Omaa verkostoa samanhenkisistä ihmisistä on ehtinyt kertyä ja sattumoisin lähistöllä asuu myös puolison entinen työkaveri perheineen.
Oululaiselle kulttuurishokki oli kuitenkin säksättävä lounaismurre, joka Nurron korvaan aluksi kuulosti äkäiseltä.
– Kaikki puhuvat sillä lailla lyhyesti eikä sanoja venytetä. Ensimmäisen vuoden ajattelin, että ollaanpa mulle tylyjä. Mutta ihan hauskaa porukkaa täällä asuu, Nurro hymyilee.

