Pau­lii­na Vil­pak­ka

Frii­ta­lan kes­kus­tan läpi vir­taa­van Mur­ju­no­jan pen­ke­reil­lä on käy­nyt yö­työ­läi­nen ura­koi­mas­sa. Puu toi­sen­sa jäl­keen on jär­sit­ty siis­tis­ti poik­ki, ja vie­reen on il­mes­ty­nyt kasa las­tu­ja. Suo­men riis­ta­kes­kuk­sen riis­ta­suun­nit­te­li­jan Rei­ma Laa­jan mu­kaan tun­to­mer­kit ovat sel­vät: ma­ja­va se on, ja Sa­ta­kun­nas­sa kun ol­laan, ky­sees­sä on Eu­roo­pan­ma­ja­va.

Ojan­pen­ke­reel­tä löy­tyy van­hem­pia jäl­kiä, sekä ai­van tuo­rei­ta­kin. Mut­ta mik­si ma­ja­va on tul­lut kau­pun­gin kes­kus­taan?

– Mik­si ei? Tääl­lä on kau­pat lä­hel­lä, Laa­ja veis­te­lee.

Hän jat­kaa, et­tä eläin tot­tuu mo­nen­lai­siin eli­nym­pä­ris­töi­hin. Ma­ja­va var­sin­kin on sel­lai­nen, et­tä jos ym­pä­ris­tö ei miel­ly­tä, se muok­kaa sii­tä mie­lei­sen­sä. Kun­han on tar­jol­la vet­tä ja leh­ti­pui­ta, ma­ja­va pär­jää jo pit­käl­le.

Leh­ti­pui­den kuo­ri on ma­ja­van pe­rus­ra­vin­toa. Koi­vut, pa­jut ja var­sin­kin haa­vat mais­tu­vat ma­ja­val­le.

Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Reima Laaja arvelee, että Ulvilan citymajava on yksittäinen yksilö, jonka pesä on lähempänä jokea. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Pa­toa Mur­ju­no­jas­sa ei nyt ole, ei­kä sel­lais­ta to­den­nä­köi­ses­ti tu­le­kaan ku­lu­van tal­ven ai­ka­na. Ma­ja­vat ra­ken­ta­vat pa­to­ja syk­syi­sin. Jos ci­ty­ma­ja­val­la oli­si ol­lut suun­ni­tel­mis­sa sel­lai­nen Mur­ju­no­jaan teh­dä, se oli­si teh­nyt sen jo.

Mur­ju­no­jan pa­to­a­mi­nen oli­si­kin on­gel­mal­lis­ta. Ky­sei­nen oja toi­mii tär­ke­ä­nä kui­va­tu­so­ja­na suu­rel­le Lat­to­me­ren pel­to­a­lu­eel­le.

Ma­ja­van ra­ken­ta­mat pa­dot ovat tii­vii­tä. Ne ky­ke­ne­vät py­säyt­tä­mään ve­den vir­taa­mi­sen ja ai­heut­ta­vat tul­via. Ma­ja­vien pa­dot ai­heut­ta­vat toi­si­naan mer­kit­tä­vi­ä­kin va­hin­ko­ja maa- ja met­sä­ta­lou­del­le.

Pato on oleel­li­nen osa ma­ja­van tal­vi­va­rus­tau­tu­mis­ta. Ma­ja­va ra­ken­taa pa­don sään­nös­tel­läk­seen ve­den­pin­nan kor­keut­ta niin, et­tä pe­sän ja ruo­ka­va­ras­ton suu­au­kot jää­vät ve­den pin­nan al­le. Näin ne ovat suo­jas­sa pe­doil­ta. Ma­ja­va liik­kuu pe­sän ja ruo­ka­va­ras­ton vä­liä su­kel­ta­mal­la.

Majavan hurjat hampaat tekevät puusta lastuja, jollaisten tekemiseen ihminen tarvitsisi aika ison puukon, ellei aivan kirveen. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Lain mu­kaan maa­no­mis­ta­jal­la on oi­keus pur­kaa ma­ja­van ra­ken­ta­ma pato 15. ke­sä­kuu­ta – 31. lo­ka­kuu­ta vä­li­se­nä ai­ka­na. Mää­rä­tyn ajan ul­ko­puo­lel­la pa­don pur­ka­mi­seen voi ha­kea riis­ta­kes­kuk­sen eri­kois­lu­paa, mi­kä­li pato ai­heut­taa va­hin­ko­ja.

– Ti­lan­tei­ta har­ki­taan ta­paus­koh­tai­ses­ti ja usein käy­dään pai­kan pääl­lä kat­so­mas­sa pa­toa. Sii­nä aja­tel­laan ma­ja­van sel­viy­ty­mis­tä ja myös sitä, kuin­ka iso­ja va­hin­ko­ja pato ai­heut­taa ih­mi­sel­le, Laa­ja ker­too.

Pa­don pur­ka­mi­nen voi kui­ten­kin koi­tua ma­ja­van koh­ta­lok­si. Jos ma­ja­va sel­vi­ää, se voi ra­ken­taa en­tis­tä isom­man ja kes­tä­väm­män pa­don, kos­ka edel­li­nen ha­jo­si.

– Ma­ja­vas­ta voi ol­la mon­taa miel­tä, mut­ta tyh­mä tai lais­ka se ei ole, Laa­ja sa­noo.

Vielä ei ole varsinaista patoa ilmestynyt Murjunojaan, vaikka muutaman puun majava oli jokin aika sitten kaatanut ojan yli. KUVA: SANNA JÄÄSKELÄINEN

Eu­roo­pan­ma­ja­va on riis­ta­e­läin, ja sitä saa met­säs­tää elo­kuus­ta huh­ti­kuu­hun riis­ta­kes­kuk­sen myön­tä­mäl­lä pyyn­ti­lu­val­la. Vuo­si­na 2021-2022 Suo­mes­sa met­säs­tet­tiin 370 eu­roo­pan­ma­ja­vaa. Laa­ja muis­taa, et­tä Mur­ju­no­jas­ta, Lat­to­me­ren suun­nas­ta on vuo­sien var­rel­la ma­ja­via met­säs­tet­ty­kin.

Ul­vi­lan ci­ty­ma­ja­van var­si­nai­nen pesä voi ol­la lä­hem­pä­nä Ko­ke­mä­en­jo­kea, jos­sa ma­ja­via on pal­jon. Voi ol­la, et­tä eläin käy Frii­ta­lan kes­kus­tas­sa vain ruo­kai­le­mas­sa.

Ma­ja­va on yö­e­läin, ja nou­see maal­le pui­ta rous­kut­te­le­maan aa­mu­yön tun­tei­na. Niin­pä ci­ty­ma­ja­van bon­gaa­mi­nen voi ol­la tur­ha toi­vo, el­lei ole val­mis odot­ta­maan hii­ren­hil­jaa koko yö­tä. Ja sil­ti­kin ma­ja­va voi py­sy­tel­lä ih­mi­sel­tä pii­los­sa, sil­lä sen ha­ju­ais­ti on eri­no­mai­nen.

Jo­es­sa ui­des­saan ma­ja­vas­ta nä­kyy yleen­sä vain pää. Ma­ja­vat ky­ke­ne­vät su­kel­ta­maan jopa 15 mi­nuu­tin mit­tai­sia jak­so­ja.

Eu­roo­pan­ma­ja­va on Sa­ta­kun­nan maa­kun­nan ni­mik­ko­e­läin. 1800-lu­vul­la se hä­vi­si Suo­mes­ta met­säs­tyk­sen seu­rauk­se­na. 1930-lu­vul­la eu­roo­pan­ma­ja­vaa is­tu­tet­tiin Suo­meen uu­del­leen. Is­tu­tus­koh­de oli Noor­mark­ku. Niin­pä Sa­ta­kun­nas­sa on edel­leen vah­va eu­roo­pan­ma­ja­va­kan­ta.

Ul­vi­las­sa­kin ma­ja­via on pal­jon, eri­tyi­ses­ti Kul­laan ja Kaas­mar­kun ym­pä­ris­tös­sä.

Murjunojan penkereiltä löyty sekä vanhempia että uudempia majavan jälkiä. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Pauliina Vilpakka