Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Täy­del­li­set häät. Nii­tä ta­voit­te­le­vat useim­mat avi­o­lii­ton sa­ta­maan pur­jeh­ti­vat. Fars­sia ei sii­hen suu­reen het­keen kai­paa ku­kaan. Sii­hen suun­taan asi­at kui­ten­kin kul­keu­tu­vat Kir­ju­rin­luo­don tä­män ker­tai­ses­sa ke­sä­te­at­te­ri­näy­tel­mäs­sä. Ro­bin Haw­do­nin ra­kas­tet­tu me­nes­tys­fars­si pa­laa Po­riin 10 vuo­den tau­on jäl­keen. Tuo­reen esi­tyk­sen oh­jaa Mii­ka Mu­ra­nen. Näyt­tä­möl­le nou­see hui­kea täh­ti­kaar­ti. Mu­ka­na on lu­ke­mat­to­mien roo­li­hah­mo­jen suo­sik­ki­näyt­te­li­jä Ei­ja Vil­pas.

– Ke­sä­hän on ai­na ol­lut häi­den kul­ta-ai­kaa. Nii­den suo­sio ei hel­li­tä, mut­ta vih­ki­juh­lan muo­to on muut­tu­nut. 2000-lu­vul­la hää­juh­la­pe­rin­ne on mo­ni­nais­tu­nut. Häät voi­vat ol­la vuo­sien ajan suun­ni­tel­tu suu­ri juh­la, jon­ka kus­tan­nuk­set nou­se­vat kym­me­niin tu­han­siin eu­roi­hin. Häi­den jär­jes­tä­mi­nen on ny­kyi­sin vä­hän jopa sel­lais­ta ”kil­pa­va­rus­te­lua”.

Ai­em­min häät oli­vat ai­em­min pal­jon va­ka­vam­pi, juh­lal­li­sem­pi ja ar­vok­kaam­pi ti­lai­suus.

– Mo­nes­ti niis­tä muo­dos­tui jon­kin­lai­sia ta­lo­jen ja ti­lo­jen vaih­to­ta­pah­tu­mia. Var­sin­kin maa­seu­dul­la häi­tä saa­tet­tiin ta­ka­vuo­si­na juh­lia sau­no­tel­len ja tans­sah­del­len päi­vä­kau­sia, ja kyl­lä­hän sil­loin­kin sat­tui kom­mel­luk­sia. Niin, ja saat­toi­han hää­juh­lis­ta jos­kus muo­dos­tua fars­si­kin, nau­rah­taa Vil­pas.

Rei­lu vuo­si sit­ten Hel­sin­gin Kau­pun­gin­te­at­te­ris­ta 36 vuo­den työ­u­ran jäl­keen elä­köi­ty­nyt Vil­pas on vuo­sien saa­tos­sa näh­ty myös ke­sä­te­at­te­rei­den est­ra­deil­la eri puo­lel­la Suo­mea.

Moni miel­tää ke­sä­te­at­te­rin ke­vy­ek­si ke­sä­te­at­te­ri ke­vy­ek­si su­vi­viih­teek­si. Vil­pas muis­tut­taa, et­tä ke­sä­te­at­te­rei­den oh­jel­mis­toon on kuu­lu­nut pal­jon muu­ta­kin.

– Ei­hän su­ves­sa kan­na­ta lii­an pal­jon syn­kis­tel­lä. Moni kau­nii­seen ke­säil­taan läh­te­vä ha­lu­aa naut­tia vä­hän ke­vy­em­pää tar­jon­taa. Kaik­kien ra­kas­ta­mil­le klas­si­koil­le on ai­na paik­kan­sa. It­se olen pääs­syt te­ke­mään toi­ve­roo­le­ja mai­neik­kai­den oh­jaa­jien lois­ta­vis­sa näy­tel­mis­sä, vie­lä­pä Pyy­ni­kin kal­tai­sis­sa hui­keis­sa mai­se­mis­sa.

Esi­mer­kik­si suo­ma­lais­ten sy­vim­piä tun­to­ja kos­ket­ta­neet, Kal­le Holm­ber­gin oh­jaa­mat Ak­se­li ja Eli­na sekä Poh­jan­täh­den al­la –pro­duk­ti­ot ovat jät­tä­neet Kel­lo­kos­kel­ta ko­toi­sin ole­val­le haus­kuut­ta­jal­le vah­van muis­ti­jäl­jen.

– Sa­man­lai­sen tun­teen olen ko­ke­nut muun mu­as­sa Ant­ti Heik­ki­sen ver­baa­lis­ta ilot­te­lua si­säl­tä­vän Anop­pi-näy­tel­män esi­tyk­sis­sä. Sii­nä ol­tiin kar­ja­lais­tun­nel­mis­sa, jot­ka ovat oman su­ku­ni kaut­ta eri­tyi­sen lä­hel­lä sy­dän­tä­ni. Myös Juk­ka Lin­ko­lan ja Il­po Tii­ho­sen Kal­li­on Ki­mal­lus -lau­lu­näy­tel­mä oli it­sel­le­ni tär­keä, sa­noo Pro Fin­lan­di­al­la vuon­na 2019 pal­kit­tu Vil­pas.

Elä­män­työs­tään Ven­lal­la 2021 pal­kit­tu Vil­pas ker­too elä­vän­sä vah­vas­ti tätä päi­vää, ei­kä hän kat­se­le, ai­na­kaan vie­lä taak­se­päin.

– Mat­kan var­rel­le on mah­tu­nut val­ta­vas­ti huip­pu­het­kiä. Vuo­det in­nos­ta­van työ­yh­tei­sön tar­jon­nees­sa Kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa oli­vat kii­rei­siä, mut­ta sa­mal­la hy­vin an­toi­sia. Noi­na vuo­si­na syn­tyi usei­ta eli­ni­käi­siä ys­tä­vyys­suh­tei­ta. On­han elä­mä nyt rau­hal­li­sem­paa ja hyvä niin. Töi­tä riit­tää tä­hän ti­lan­tee­seen so­pi­vas­ti. Se läm­mit­tää miel­tä, et­tä mi­nut ha­lu­taan edel­leen mu­kaan eri­lai­siin mie­len­kiin­toi­siin jut­tui­hin.

11. ke­sä­kuu­ta en­si-il­tan­sa saa­va Täy­del­li­set häät loh­kai­see te­ki­jöi­den­sä ke­säs­tä rei­lun kuu­kau­den.

Va­paa­het­ki­ä­kin vi­re­än elä­ke­läi­sen ar­jes­sa siis riit­tää.

– Ai­kaa on enem­män myös pian ne­li­vuo­ti­aal­le tyt­tä­ren­po­jal­le­ni. Hä­nen kans­saan olen puu­hail­lut ai­na kai­ken­lais­ta. Kek­sim­me ke­säk­si taas ki­vaa te­ke­mis­tä. Ai­na­kin leik­kiä ja ui­mis­ta on lu­vas­sa.

Eri­tyi­sen tär­ke­ää Vilp­paal­le on myös Kar­ja­lan Lii­tos­sa toi­mi­mi­nen.

– Van­ho­jen tut­tu­jen har­ras­tus­ten rin­nal­le olen suun­ni­tel­lut kan­san­tans­sia ja suun­nis­tus­ta. Sitä var­ten han­kin jo kom­pas­sin. Sen kans­sa olen aja­tel­lut suun­nis­taa met­sään, jos­sa viih­dyn kyl­lä mai­ni­os­ti muu­ten­kin, ku­ten puu­tar­ha­hom­mis­sa­kin.