Mil­lai se ny sa­nos...ke­sä­kuu 29.2025

Taas o kuu­kau­si mel­kei men­ny ja kesä hu­pe­nee ko­val faart­til, vaik­kei mone mi­ä­lest se oi­kee ol viä eres al­ka­nuk­ka. Ol­laa ny ty­ty­väi­sii vaa ja nau­ti­taa lu­an­no kau­neu­rest. Oi­kees­tas voi­raa san­noo nin­ko siin Ala­ta­lo Miko lau­lus, et” au­rin­ko pais­taa ja vet­tä sat­taa tai­taa tul­la kesä”. Sem­most soo ai­na­ki tääl­läp­päi ol­luk­ki. No kum­min­ki klaa­rat­tii nua Su­a­mi­A­re­na til­fäl­lit siin ja siin il­ma suu­rem­pii klum­mei. Kyl sil­ti jos­tai kuu­lu, et kyl po­ri­lai­set o suk­ke­lii ja ol­laa­ki, ko us­kal­let­taa ain san­noo as­jat sil­lai ko ne o, ei­kä ki­är­rel ja kaar­rel nin­ko mo­net muut. Kyl sil­ti ai­ka­lai suk­ke­last­ki suk­ke­lam­pii mi­ä­li­pit­teit saa­tii kuu­lus­tel niilt esim. Raa­ti­hu­a­nee­puis­to la­val it­tees tykö teh­neilt po­li­ti­koilt ja my­ä­tä­häp­peet­ki kuu­lem­ma siäl plas­sil kö­köt­tän­neet oli ko­ke­nu hupi li­säks. No meit o joka paat­tii pruu­ka­taa san­noo, muk­ko kum­min­ki o iha pak­ko fun­tee­rat, et noo just ne, ko mee kaik­kei as­joist Su­a­mes täl het­kel päät­tää. Ei sil­ti kyl tual suu­res mail­mas iha sa­mal­lai­sii too­pei o, kon­nei ny mil­lää ym­mär et rau­ha olis mail­maa saa­ta­va ja pia.

Ny o Po­ril, joka klaa­ras kuu­lem­ma are­na­os­suu­tes kai­kel kun­ni­al tryki ai­kaa vet­tää hen­kee ja sit o eres taas mel­ko­ne säh­lin­ki, ko jat­zit val­taa Pori ja kaik­ki sil­mää­te­ke­vät trumf­faa tän. Ja mi­käs siin, Ter­ve­tul­loo vaa!! Pori an­taa ain vi­a­rail­les pa­rast mitä os­saa. Soo kyl hi­a­noo ai­kaa, ko soit­to soi ja kuu­luu jok­kee pit­ki ain tän meil as­tik­ka. Ei sil­ti, jo erel­li­seh­toos­tik­ki saa­tii tääl as­tik­ka kuu­lus­tel mu­sik­kii si­ält kau­pun­kist is­kel­mäl­li­sist mei­nin­keist.

Täm­mö­set van­hem­mat ih­mi­set täält hiuk­ka pi­rem­mält ei ol nii naa­lei en­nää läh­tee nii­hi kau­pun­ki ri­an­toi­hi, mut on­neks tel­kus saa­tii ol fö­lis mone sor­ti hö­pi­nöis ja to­rel fik­suis proh­taa­mi­sis­ki. Kyl meki sil­ti yh­ten päi­vän siäl tori tun­tu­mas poi­ket­tii, niät näh­tii ja kuul­tii milt se kaik­ki kuu­los­ti ja näyt­ti. Kal­laa, pe­ru­noit ja man­si­koit os­tet­tii, nin­ko sää­ke­ris­ti moni muu­ki tähä ai­kaa vu­a­rest. Om­maa ka­tis­kaa o ai­ka hep­po­ses­ti al­ku­su­vest kala ui­nu, mut var­ro­taa, ko ve­si­ki jo­jes o ny kor­keel ja tua ploo­saus­ki vis­sii stää erel­lee nos­taa, niät kal­laa­ki tu­lis. Ru­a­ho kas­soo, ko o sa­ta­nu, mut o kyl moni muu sort­ti­ment­ti nin­ko kurk­ku ja nun­nut kon­nei oi­kee en­nää lis­sää sa­ret tähä hät­tää kes­täs. Ei­kä vil­jak­ka oi­kee tyk­käis näi mär­rääst maast.

No ai­ka näyt­tää mitä jat­kos? Nau­ti­taa ny kum­min­ki su­vest ja ote­taa vi­a­raat ilol vas­taa…

Ul­la Lei­no, po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos