Pau­li Uu­si-KIl­po­nen

Äs­sil­lä ei ole enää pe­lil­lis­tä pa­nos­ta run­ko­ra­jas­sa. Kah­dek­sas tila on ja py­syy, jos ei nyt ihan ih­mei­tä satu. Mo­lem­piin suun­tiin on mat­kaa seit­se­mi­sen pis­tet­tä. Pu­do­tus­pe­lei­hin pää­syn var­mis­tu­mi­sel­la ei pi­täi­si ol­la esi­tyk­seen ai­na­kaan hei­ken­tä­vää vai­kus­ta. Nyt Äs­sät voi­si pe­la­ta va­pau­tu­nees­ti, et­siä oi­ke­aa pe­li­vi­ret­tä ja koos­tu­muk­sia pu­do­tus­pe­le­jä var­ten. Vai­su esi­tys yli vii­den­tu­han­nen ko­ti­kat­so­jan edes­sä HIFK:ta vas­taan (1-4) oli kaik­kea muu­ta.

Äs­sät esit­ti pit­kään kau­den ai­ka­na ta­sa­pai­nois­ta pe­liä ja esi­tys heit­te­li ot­te­lus­ta toi­seen har­vi­nai­sen vä­hän. Hyvä ky­sy­mys on se, mi­hin Äs­sät ka­dot­ti tu­lok­sen­te­on ja tais­te­le­van il­meen. Nä­en­näi­ses­ti peli oli jo­ten­kin ka­sas­sa, mut­ta voit­toa tuo­va puo­lus­tus­pe­li ja hyök­käys­ten päät­tä­mi­nen jää­vät va­jaik­si. Toki lu­kui­sat louk­kaan­tu­mi­set se­koit­ti­vat pak­kaa. Nyt kun Jon­ne Tam­me­la ja Dy­lan Fab­re saa­tiin ta­kai­sin ri­viin, ei peli ole odo­te­tus­ti au­en­nut. Jan-Mi­ka­el Jär­vi­nen­kään ei saa pa­ras­taan ir­ti.

Äs­sien mah­dol­li­nen me­nes­tys ei pe­rus­tu ma­te­ri­aa­liin, vaan yh­tei­seen te­ke­mi­seen, jon­ka läh­tö­koh­ta­na on pe­laa­jien si­säis­tä­mä pe­li­ta­pa. Se kan­taa, ku­ten Sai­Pa ja Ko­Koo esi­mer­kil­lään näyt­tä­vät.

Lu­kon esi­tys­kään ei täl­lä het­kel­lä kan­nat­ta­jia tyy­dy­tä. Syy­kin on sel­vä. Esi­mer­kik­si vii­me kau­del­la run­ko­sar­jan kään­nyt­tyä lop­pu­suo­ral­le, Lu­kon peli-il­me kir­kas­tui, kamp­pai­lu­ha­lu kas­voi ja puo­lus­tus­pe­li tii­vis­tyi. Nyt moni asia näyt­tää päin­vas­tai­sel­ta. Kyse ei ole niin sa­no­tuis­ta vä­li­pe­leis­tä, kun Luk­ko kom­pas­te­lee niin Pe­li­can­sia kuin Ju­ku­rei­ta­kin vas­taan ko­tiy­lei­sön edes­sä. Mik­ke­li­läi­sis­tä sen­tään tuli maa­lin voit­to. Lah­te­lai­sia vas­taan Luk­ko pe­la­si en­sim­mäi­sen erän hy­vin, mut­ta sit­ten hyvä te­ke­mi­nen jäi piip­puun. Jouk­kue vai­kut­ti ha­lut­to­mal­ta ja oman maa­lin edes­sä lep­suil­tiin kuin har­joi­tus­pe­leis­sä.

Lu­kol­ta vaa­di­taan pal­jon. Ma­te­ri­aa­lin vah­vuus edel­lyt­tää sitä. Ei­vät­kä vaa­ti­muk­set ole koh­tuut­to­mia, kos­ka vii­me kau­des­ta pi­täi­si pa­ran­taa. Nyt nel­jän par­haan jouk­ku­een yl­tä­mi­nen run­ko­sar­jas­sa ot­taa ko­vil­le. Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä Lu­kon ta­soi­nen jouk­kue ei ky­ke­ne ta­sai­seen suo­rit­ta­mi­seen täy­det 60 mi­nuut­tia saa­ti, et­tä pe­lai­si ta­sai­sen var­mas­ti ot­te­lus­ta toi­seen? To­tuus on se, et­tä Luk­koa kan­nat­te­le­vat täl­lä kau­del­la Mi­ka­el Ruo­ho­maan, Alex Be­au­ca­gen ja Ant­ti Saa­re­lan kal­tai­set pe­li­mie­het. Esi­tys on lii­kaa yk­si­löi­den va­ras­sa. Pe­rus­pe­laa­mi­ses­sa eli tois­tai­ses­sa pe­li­ta­vas­sa on puut­tei­ta ja vä­lil­lä tun­tuu, et­tei­vät pe­laa­jien ke­mi­at­kaan toi­mi ihan par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la.

Pal­jon po­rua ai­heut­ti oman kas­va­tin Art­tu Vä­li­län U20-jo­ku­ee­seen siir­to, kun pak­ki­ka­lus­toa vah­vis­tet­tiin ka­na­da­lai­sel­la De­rek Dasch­kel­la. Vä­li­lä on pe­lan­nut hy­vän kau­den ja nous­sut kär­ki­pak­kien rin­nal­le. Esi­tys oli vah­vaa myös nuor­ten MM-ki­sois­sa. Mitä sel­lais­ta vah­vuut­ta jouk­ku­ee­seen tuo uu­si tu­lo­kas, mitä Vä­li­lä ei ky­en­nyt an­ta­maan? Tätä ap­ri­koi­vat kan­nat­ta­jat ja alan asi­an­tun­ti­jat. En­tä si­tou­tu­mi­nen? Vä­li­län kal­tai­nen oman ky­län pe­lu­ri an­taa taa­tus­ti kaik­ken­sa lo­gon puo­les­ta. Tie­tää­kö Dasc­he­ke mil­lai­nen se Lu­kon logo on?

Run­ko­sar­jaa on vie­lä kuu­si pe­liä Lu­kon osal­ta jäl­jel­lä, ei­kä mi­tään ole tu­lok­sel­li­ses­ti me­ne­tet­ty. Ko­tie­tu ja hui­li oli­si hyvä saa­da. Mut­ta se ei ole mi­kään au­tu­aak­si te­ke­vä asia. Huo­li on sii­tä, pys­tyy­kö Luk­ko pe­laa­maan tii­viim­min koko vii­si­ko­jen voi­mal­la kah­den suun­nan jää­kiek­koa kuin, mitä tä­hän as­ti on näh­ty. Eten­kin fa­nit odot­ta­vat sitä kär­si­mät­tö­mä­nä. Sii­tä ker­too jo ken­kien hei­lut­te­lu Pe­li­cans-tap­pi­on jäl­keen. Pää­val­men­ta­ja jouk­ku­ei­neen kai­paa nyt enem­män kan­nus­tus­ta kuin ylik­riit­tis­tä re­a­goin­tia.