Simu Pe­rä­lä / STT

Vii­ti­sen­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti Ric­hard Ni­xon ju­lis­ti so­dan. Sota le­vi­si maa­il­man­laa­jui­sek­si, ja pian val­ti­oil­la ym­pä­ri maa­il­man oli yh­tei­nen vi­hol­li­nen: huu­meet.

Huu­mei­den käy­tön ja myyn­nin kit­ke­mi­sek­si käy­tet­tiin ko­via kei­no­ja, ja huu­mei­den tuo­tan­nos­ta, myyn­nis­tä ja ku­lu­tuk­ses­ta teh­tiin ran­gais­ta­vaa.

Suo­mes­sa huu­mau­sai­nei­den käyt­tö sää­det­tiin en­si ker­taa ran­gais­ta­vak­si vuon­na 1966, ja lin­ja vah­vis­tet­tiin vuo­den 1972 huu­mau­sai­ne­lais­sa, kir­joit­taa Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen (THL) tut­ki­musp­ro­fes­so­ri eme­ri­tus Pek­ka Hak­ka­rai­nen ar­tik­ke­lis­saan, joka jul­kais­tiin täl­lä vii­kol­la te­ok­ses­sa Pa­rem­paa päih­de­po­li­tiik­kaa – Ran­gais­tuk­sis­ta hoi­don po­luil­le (Gau­de­a­mus).

– Ni­xo­nin huu­mei­den­vas­tai­nen sota on kan­sain­vä­li­ses­ti to­det­tu to­taa­li­sen epä­on­nis­tu­neek­si. Suo­mes­sa ran­gais­ta­vuu­des­ta sää­det­tiin alun pe­rin sik­si, et­tä ai­nei­den käy­tön aloit­ta­mis­ta ha­lut­tiin hil­li­tä, Hak­ka­rai­nen sa­noo STT:lle.

Toi­sin kui­ten­kin kävi: 30 vuo­des­sa jo­ta­kin lai­ton­ta huu­met­ta käyt­tä­nei­den suo­ma­lais­ten mää­rä on vii­sin­ker­tais­tu­nut. Hak­ka­rai­sen mie­les­tä tar­vit­sem­me huu­me­po­li­tii­kas­sa jon­kin muun vaih­to­eh­don kuin ran­gais­tuk­set. Sel­lai­nen voi­si hä­nes­tä ol­la huu­mei­den käy­tön dek­ri­mi­na­li­soin­ti eli se, et­tä käy­tön ran­gais­ta­vuu­des­ta luo­vu­taan.

Hak­ka­rai­sen mu­kaan ai­hees­ta käy­tä­vää kes­kus­te­lua han­ka­loit­taa se, et­tä huu­mei­den käy­tön dek­ri­mi­na­li­soin­ti se­koi­te­taan hel­pos­ti huu­mei­den lail­lis­ta­mi­seen. Ky­sees­sä on kui­ten­kin kak­si täy­sin eri asi­aa.

Dek­ri­mi­na­li­soin­ti tar­koit­taa sitä, et­tä huu­mei­den käyt­tö ja hal­lus­sa­pi­to ote­taan pois ri­kos­lais­ta, jol­loin ne ei­vät enää ole ri­kok­sia, ei­kä niis­tä si­ten myös­kään ran­kais­ta, Hak­ka­rai­nen sa­noo. Huu­mei­den lail­lis­ta­mi­nen taas si­säl­tää myös tuo­tan­non ja myyn­nin va­paut­ta­mi­sen. Lail­lis­ta­mi­nen on dek­ri­mi­na­li­soin­tia ra­di­kaa­lim­pi rat­kai­su.

– Se, et­tä käy­tön ran­gais­ta­vuu­des­ta luo­vut­tai­siin, ei tee yh­teis­kun­taa asi­as­sa kä­det­tö­mäk­si. Käyt­tö voi­tai­siin ot­taa vaik­ka jär­jes­tys­la­kiin, jos­sa voi­daan sää­del­lä, et­tä ai­nei­den käyt­tö esi­mer­kik­si jul­ki­sil­la pai­koil­la ei ole sal­lit­tua.

Näin on Hak­ka­rai­sen mu­kaan teh­ty esi­mer­kik­si Yh­dys­val­lois­sa Co­lo­ra­don osa­val­ti­os­sa, jos­sa kan­na­bis on lail­lis­tet­tu, mut­ta sen jul­ki­nen ja avoin käyt­tö on kiel­let­ty. Käy­tän­nös­sä kan­na­bis­ta voi siel­lä käyt­tää vain yk­si­tyi­sa­sun­nois­sa.

Ran­gais­ta­vuu­den pois­ton pi­täi­si Hak­ka­rai­sen mie­les­tä kos­kea kaik­kia huu­mau­sai­nei­ta. Pel­käs­tään kan­na­bik­sen dek­ri­mi­na­li­soin­ti puut­tui­si vain osaan on­gel­maa.

– Isoim­mat on­gel­mat huu­meis­ta tu­le­vat on­gel­ma­käy­tös­tä, jos­sa käy­te­tään mo­nia ai­nei­ta. Sii­hen mei­dän pi­täi­si pääs­tä puut­tu­maan.

Mi­ten huu­mei­den käy­tön ran­gais­ta­vuu­des­ta luo­pu­mi­nen sit­ten vä­hen­täi­si huu­mei­den käyt­töä ja sii­tä koi­tu­via on­gel­mia?

En­sin­nä­kin se hel­pot­tai­si huu­mei­ta käyt­tä­vien hoi­toon­pää­syä ja ma­dal­tai­si kyn­nys­tä ot­taa käyt­tö pu­heek­si, Hak­ka­rai­nen se­lit­tää.

– Ja mitä var­hai­sem­mas­sa vai­hees­sa huu­mei­ta käyt­tä­vät ih­mi­set saa­daan hoi­don pii­riin, sitä pa­rem­pi.

Ran­gais­ta­vuu­des­ta luo­pu­mi­nen myös siir­täi­si huu­mei­ta käyt­tä­vät ih­mi­set "sa­mal­le puo­lel­le" po­lii­sin kans­sa.

– Nyt­hän he ovat siel­lä ri­kol­lis­ten puo­lel­la.

Siir­ty­mä voi­si Hak­ka­rai­sen mu­kaan li­sä­tä tie­don­kul­kua po­lii­sin suun­taan ja huu­mei­ta käyt­tä­vät ih­mi­set voi­si­vat il­moit­taa po­lii­sil­le ma­ta­lam­mal­la kyn­nyk­sel­lä esi­mer­kik­si huu­mei­den myyn­nis­tä alai­käi­sil­le tai eri­tyi­sen vaa­ral­lis­ten ai­nei­den kaup­paa­mi­ses­ta.

Toi­nen, vai­ku­tuk­sil­taan mer­kit­tä­väm­pi muu­tos liit­tyy huu­mei­den ky­syn­tään. Hak­ka­rai­sen mu­kaan ak­tii­vi­sin seit­se­män pro­sent­tia kan­na­bik­sen käyt­tä­jis­tä ku­lut­taa lä­hes 70 pro­sent­tia Suo­men mark­ki­noil­la liik­ku­vas­ta kan­na­bik­ses­ta. Jos päi­vit­täin iso­ja an­nok­sia käyt­tä­viä ih­mi­siä saa­daan lo­pet­ta­maan huu­mei­den käyt­tö tai edes vä­hen­tä­mään sitä, se vä­hen­täi­si myös huu­mei­den ky­syn­tää.

– Tar­jon­nan ra­joit­ta­mi­nen on haas­teel­lis­ta. Kun pal­jas­te­taan iso huu­me­lii­ga, oven ta­ka­na on jo seu­raa­va odot­ta­mas­sa mark­ki­noil­le tu­loa. Jos saam­me ky­syn­tää vä­he­ne­mään, sil­lä oli­si vai­ku­tuk­sia mark­ki­noil­le tu­lon kiin­nos­ta­vuu­teen.

Huu­mei­den pa­ris­ta pois pää­se­mi­nen kui­ten­kin vaa­ti­si hoi­toon­pää­syn hel­pot­ta­mis­ta, jota osal­taan edis­täi­si käy­tön ran­gais­ta­vuu­des­ta luo­pu­mi­nen.

– Tär­ke­ää oli­si, et­tä käyt­tä­jiä ei koh­del­tai­si ri­kol­li­si­na vaan ih­mi­si­nä, jot­ka mah­dol­li­ses­ti tar­vit­se­vat tu­kea ja apua.

Uh­ka­ku­va­na on myös esi­tet­ty huu­mei­den käy­tön li­sään­ty­mi­nen, jos käy­tön ran­gais­ta­vuu­des­ta luo­vu­taan. Hak­ka­rai­nen sa­noo, et­tä käy­tön dek­ri­mi­na­li­soi­neis­sa mais­sa on teh­ty tut­ki­muk­sia, jois­sa ei ran­gais­ta­vuu­des­ta luo­pu­mi­sen myö­tä näy ta­pah­tu­neen mer­kit­tä­vää käy­tön li­sään­ty­mis­tä.

– Mi­tään hir­ve­än vah­vaa ja yk­si­se­lit­teis­tä näyt­töä täs­tä ei ole. Mit­kään mer­kit ei­vät kui­ten­kaan näy­tä viit­taa­van sii­hen, et­tä käyt­tö dek­ri­mi­na­li­saa­ti­on myö­tä laa­je­ni­si.

Suo­mes­sa huu­me­lain­sää­dän­tö on suu­ril­ta lin­joil­taan py­sy­nyt vuo­si­kym­me­niä sa­man­suun­tai­se­na. Suo­ma­lais­ten asen­teet huu­mei­den käyt­töä koh­taan ovat kui­ten­kin ol­leet vah­vas­ti muu­tok­ses­sa, Hak­ka­rai­nen sa­noo. Sii­hen on luul­ta­vas­ti vai­kut­ta­nut se, et­tä yhä use­am­mal­la on jo­kin kon­tak­ti huu­mei­siin tai nii­den käyt­tä­jiin.

– Asen­teet oli­vat var­mas­ti tiu­kem­pia 1980- ja 1990-lu­vuil­la. Nyt hait­to­ja vä­hen­tä­vän ajat­te­lun suo­sio on kas­vus­sa.

Tänä ja vii­me vuon­na huu­me­po­li­tiik­ka on ol­lut Suo­mes­sa isos­ti esil­lä. Vii­me vuo­den hei­nä­kuus­sa huu­mei­den käyt­tö­ti­la­ko­kei­lua kos­ke­va kan­sa­lai­sa­loi­te ylit­ti edus­kun­ta­kä­sit­te­lyyn vaa­di­tun 50 000 al­le­kir­joit­ta­jan ra­jan. Kan­na­bik­sen lail­lis­ta­mis­ta aja­va kan­sa­lai­sa­loi­te taas ylit­ti sa­man ra­jan tä­män vuo­den huh­ti­kuus­sa.

Lo­pul­ta ran­gais­ta­vuu­des­ta luo­pu­mi­ses­ta päät­tä­vät­kin po­lii­ti­kot.

– On ky­sy­mys sii­tä, mi­ten po­liit­ti­set päät­tä­jät ha­lu­a­vat näi­tä ih­mi­siä koh­del­la, Hak­ka­rai­nen sa­noo.

Kuin­ka to­den­nä­köi­se­nä Hak­ka­rai­nen nä­kee sen, et­tä Suo­mi luo­puu huu­mei­den käy­tön ran­gais­ta­vuu­des­ta seu­raa­vien 5–10 vuo­den ai­ka­na?

– Kyl­lä me sii­tä luo­vum­me. Pi­dem­män pääl­le tämä ei ole kes­tä­vää po­li­tiik­kaa. Täl­lä me­nol­la on­gel­mat vain kas­va­vat, ja jos­sain vai­hees­sa se muu­tos täy­tyy teh­dä. Mitä ai­kai­sem­min, sen pa­rem­pi.