Hyvän sadon takaavat sopivasti lämmin ja sateinen kesä – Pohjolan tummat mehiläiset ja Buckfastit tuottavat Laitilassa luomuhunajaa
Ari Anteroinen
Laitilan Suontaan kylässä Johanna ja Sampsa Haijanen pyörittävät sivutoimenaan Villilän Mehiläistarhat -yritystään. Tilalla on pitkä historia.
– Olemme täällä 12. sukupolvi. Haijasen tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1655, kertoo Johanna Haijanen.
Mehiläishoitajia ei kuitenkaan ennen heitä ole tilalla nähty.
– Meille tulivat ensimmäiset mehiläiset vuonna 2015. Alkuun ne olivat vähän kiukkuisia. Sitten näimme Mehiläinen-lehdessä rymättyläläisen Aimo Nurmisen kuvia, joissa hän oli ilman suojapäähinettä. Hän kasvatti tummia mehiläisiä. Sanoin miehelleni, että minäkin haluaisin tuollaisia ja saimmekin sitten ostettua niitä. Nykyään meillä on Pohjolan tummia mehiläisiä ja myös Buckfast-mehiläisiä.
Siellä niitä tummia söpöläisiä on, näyttää suojavarusteisiin sonnustautunut Johanna Haijanen.
Johanna Haijanen kokee hienona ajatuksen, että tummat mehiläiset ovat alkuperäistä rotua.
– Ne ovat jotenkin niin söpöjä ja käyttäytyvät eri tavalla. Jos ottaa kakun pois pesästä, niin Buckfastit pysyvät siinä kakulla, eivätkä ole moksiskaan. Tummat taas kulkeutuvat sinne alakulmaan ja tippuvat pesään takaisin.
– Hyvin pienen tutkimuksen perusteella on todettu, että tummien mehiläisten hunaja olisi monipuolisempaa. Ne käyttävät pieniä mesilähteitä hyväkseen. Tummemmat mehiläiset voivat myös lentää muutaman asteen viileämmässä kuin muut, Johanna Haijanen toteaa.
”Hunajatehtaassa” riittää vipinää.
Laitilassa tuotetaan luomuhunajaa. Mitä se tässä asiassa tarkoittaa?
– Kesäksi 2021 siirryimme luomuun. Vuosittain tulevat tarkastajat katsomaan, että tarhapaikat ovat tietynlaisissa paikoissa, eli ne eivät voi olla esimerkiksi kaatopaikkojen tai ampumaratojen lähellä, Johanna Haijanen toteaa.
– Mehiläisiä hoidetaan puuosastoissa, eli luonnonmateriaalia olevissa pesäkaluistoissa. Talviravinnoksi annettavan sokerin pitää olla myös luomulaatua.
Minne kaikkialle Villilän Mehiläistarhojen tuotteita menee?
– Verkkokaupan kautta niitä menee ympäri Suomea. Tilan pihan laidalla on vanha maitolaituri, joka toimii kesäisenä itsepalvelumyymälänä. Lisäksi tuotteita löytyy muutamassa laitilalaisessa kaupassa sekä erikoisliikkeissä, kuten Vehmaan Vemo's Lähituotepuoti.
– Lisäksi käymme jonkin verran markkinoilla ja messuilla. Myös muutamissa REKO-piireissä, muun muassa Raumalla ja Porissa, käymme, Johanna Haijanen jatkaa.
Pienen maitolaiturista rakennetun tilapuodin suosituimmat artikkelit ovat Tumman mehiläisen hunaja sekä Hunaja-tyrnikastike. Luomua molemmat.
Haijasilla on edessään nyt kymmenes kesä mehiläistarhaajina.
– Viime kesä oli tosi huono. Jos keskimäärin tulee satoa 40 kiloa per pesä, niin viime kesänä jäätiin 14 kiloon pesää kohden, Johanna Haijanen kertoo.
Satoon vaikuttaa tietenkin sää.
– Viime kesänä oli ensin tosi kuivaa ja kukkaset eivät mesineet. Sitten tuli sateista, eivätkä mehiläiset sateella lennä. Liika sade, tuuli sekä viileys eivät ole hyväksi. Kesän pitäisi olla sopivan lämmin, ehkä siinä 20-24 astetta. Sateitakin saa olla sopivasti, jotta ei ole liian kuivaa.
Mehiläistarhaus on periaatteessa ympärivuotista työtä.
– Kesäisin pesillä käydään yleensä seitsemän päivän välein. Talvisin taas myydään hunajaa ja kunnostetaan kalustoa, sekä rakennetaan uusia kehiä ja vahoitetaan. Pääpaino töissä on kuitenkin kesällä, Johanna Haijanen määrittelee.
Onko mehiläistenhoita taloudellisesti kannattavaa?
– Toivottavasti se olisi kannattava sivuelinkeino, Johanna Haijanen naurahtaa.
– Olemme molemmat päivätöissä ja viime vuonna vuokrasimme tilan pellot muualle. Vapaa-aika menee oikeastaan mehiläisten kanssa, mutta se on hyvää vastapainoa toimistohommille. Se on kuin terapiaan menisi, kun pesän avaa.