Ari An­te­roi­nen

Lai­ti­lan Suon­taan ky­läs­sä Jo­han­na ja Samp­sa Hai­ja­nen pyö­rit­tä­vät si­vu­toi­me­naan Vil­li­län Me­hi­läis­tar­hat -yri­tys­tään. Ti­lal­la on pit­kä his­to­ria.

– Olem­me tääl­lä 12. su­ku­pol­vi. Hai­ja­sen tila on ol­lut sa­man su­vun hal­lus­sa vuo­des­ta 1655, ker­too Jo­han­na Hai­ja­nen.

Me­hi­läis­hoi­ta­jia ei kui­ten­kaan en­nen hei­tä ole ti­lal­la näh­ty.

– Meil­le tu­li­vat en­sim­mäi­set me­hi­läi­set vuon­na 2015. Al­kuun ne oli­vat vä­hän kiuk­kui­sia. Sit­ten näim­me Me­hi­läi­nen-leh­des­sä ry­mät­ty­lä­läi­sen Ai­mo Nur­mi­sen ku­via, jois­sa hän oli il­man suo­ja­pää­hi­net­tä. Hän kas­vat­ti tum­mia me­hi­läi­siä. Sa­noin mie­hel­le­ni, et­tä mi­nä­kin ha­lu­ai­sin tuol­lai­sia ja saim­me­kin sit­ten os­tet­tua nii­tä. Ny­ky­ään meil­lä on Poh­jo­lan tum­mia me­hi­läi­siä ja myös Buck­fast-me­hi­läi­siä.

Siellä niitä tummia söpöläisiä on, näyttää suojavarusteisiin sonnustautunut Johanna Haijanen.

Jo­han­na Hai­ja­nen ko­kee hie­no­na aja­tuk­sen, et­tä tum­mat me­hi­läi­set ovat al­ku­pe­räis­tä ro­tua.

– Ne ovat jo­ten­kin niin sö­pö­jä ja käyt­täy­ty­vät eri ta­val­la. Jos ot­taa ka­kun pois pe­säs­tä, niin Buck­fas­tit py­sy­vät sii­nä ka­kul­la, ei­vät­kä ole mok­sis­kaan. Tum­mat taas kul­keu­tu­vat sin­ne ala­kul­maan ja tip­pu­vat pe­sään ta­kai­sin.

– Hy­vin pie­nen tut­ki­muk­sen pe­rus­teel­la on to­det­tu, et­tä tum­mien me­hi­läis­ten hu­na­ja oli­si mo­ni­puo­li­sem­paa. Ne käyt­tä­vät pie­niä me­si­läh­tei­tä hy­väk­seen. Tum­mem­mat me­hi­läi­set voi­vat myös len­tää muu­ta­man as­teen vii­le­äm­mäs­sä kuin muut, Jo­han­na Hai­ja­nen to­te­aa.

”Hunajatehtaassa” riittää vipinää.

Lai­ti­las­sa tuo­te­taan luo­mu­hu­na­jaa. Mitä se täs­sä asi­as­sa tar­koit­taa?

– Ke­säk­si 2021 siir­ryim­me luo­muun. Vuo­sit­tain tu­le­vat tar­kas­ta­jat kat­so­maan, et­tä tar­ha­pai­kat ovat tie­tyn­lai­sis­sa pai­kois­sa, eli ne ei­vät voi ol­la esi­mer­kik­si kaa­to­paik­ko­jen tai am­pu­ma­ra­to­jen lä­hel­lä, Jo­han­na Hai­ja­nen to­te­aa.

– Me­hi­läi­siä hoi­de­taan puu­o­sas­tois­sa, eli luon­non­ma­te­ri­aa­lia ole­vis­sa pe­sä­ka­luis­tois­sa. Tal­vi­ra­vin­nok­si an­net­ta­van so­ke­rin pi­tää ol­la myös luo­mu­laa­tua.

Min­ne kaik­ki­al­le Vil­li­län Me­hi­läis­tar­ho­jen tuot­tei­ta me­nee?

– Verk­ko­kau­pan kaut­ta nii­tä me­nee ym­pä­ri Suo­mea. Ti­lan pi­han lai­dal­la on van­ha mai­to­lai­tu­ri, joka toi­mii ke­säi­se­nä it­se­pal­ve­lu­myy­mä­lä­nä. Li­säk­si tuot­tei­ta löy­tyy muu­ta­mas­sa lai­ti­la­lai­ses­sa kau­pas­sa sekä eri­kois­liik­keis­sä, ku­ten Veh­maan Vemo's Lä­hi­tuo­te­puo­ti.

– Li­säk­si käym­me jon­kin ver­ran mark­ki­noil­la ja mes­suil­la. Myös muu­ta­mis­sa REKO-pii­reis­sä, muun mu­as­sa Rau­mal­la ja Po­ris­sa, käym­me, Jo­han­na Hai­ja­nen jat­kaa.

Pienen maitolaiturista rakennetun tilapuodin suosituimmat artikkelit ovat Tumman mehiläisen hunaja sekä Hunaja-tyrnikastike. Luomua molemmat.

Hai­ja­sil­la on edes­sään nyt kym­me­nes kesä me­hi­läis­tar­haa­ji­na.

– Vii­me kesä oli tosi huo­no. Jos kes­ki­mää­rin tu­lee sa­toa 40 ki­loa per pesä, niin vii­me ke­sä­nä jää­tiin 14 ki­loon pe­sää koh­den, Jo­han­na Hai­ja­nen ker­too.

Sa­toon vai­kut­taa tie­ten­kin sää.

– Vii­me ke­sä­nä oli en­sin tosi kui­vaa ja kuk­ka­set ei­vät me­si­neet. Sit­ten tuli sa­teis­ta, ei­vät­kä me­hi­läi­set sa­teel­la len­nä. Lii­ka sade, tuu­li sekä vii­leys ei­vät ole hy­väk­si. Ke­sän pi­täi­si ol­la so­pi­van läm­min, eh­kä sii­nä 20-24 as­tet­ta. Sa­tei­ta­kin saa ol­la so­pi­vas­ti, jot­ta ei ole lii­an kui­vaa.

Me­hi­läis­tar­haus on pe­ri­aat­tees­sa ym­pä­ri­vuo­tis­ta työ­tä.

– Ke­säi­sin pe­sil­lä käy­dään yleen­sä seit­se­män päi­vän vä­lein. Tal­vi­sin taas myy­dään hu­na­jaa ja kun­nos­te­taan ka­lus­toa, sekä ra­ken­ne­taan uu­sia ke­hiä ja va­hoi­te­taan. Pää­pai­no töis­sä on kui­ten­kin ke­säl­lä, Jo­han­na Hai­ja­nen mää­rit­te­lee.

On­ko me­hi­läis­ten­hoi­ta ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa?

– Toi­vot­ta­vas­ti se oli­si kan­nat­ta­va si­vu­e­lin­kei­no, Jo­han­na Hai­ja­nen nau­rah­taa.

– Olem­me mo­lem­mat päi­vä­töis­sä ja vii­me vuon­na vuok­ra­sim­me ti­lan pel­lot muu­al­le. Va­paa-ai­ka me­nee oi­ke­as­taan me­hi­läis­ten kans­sa, mut­ta se on hy­vää vas­ta­pai­noa toi­mis­to­hom­mil­le. Se on kuin te­ra­pi­aan me­ni­si, kun pe­sän avaa.