Pau­lii­na Vil­pak­ka

Läm­min ke­säil­ta, ja jän­nit­ty­nyt ku­hi­na kat­so­mos­sa. Kat­so­jat odot­ta­vat saa­van­sa nau­raa sy­dä­men kyl­lyy­des­tä.

Joo­nas Nord­man nou­see tänä ke­sä­nä en­si ker­taa Kir­ju­rin Ke­sä­te­at­te­rin la­val­le. Hän näyt­te­lee Vai­mo­ni on tois­ta maa­ta -pa­ri­suh­de­ko­me­di­as­sa. Nord­man pal­jas­taa, et­tä sii­nä mis­sä kat­so­jil­la on toi­von mu­kaan fars­sia kat­so­es­saan hil­lit­tö­män haus­kaa, ko­me­di­an har­joit­te­le­mi­nen sen si­jaan voi ol­la ar­kis­ta, vä­lil­lä vä­hän tyl­sää­kin tank­kaa­mis­ta. Tämä joh­tuu sii­tä, et­tä ko­me­di­as­sa haus­kuus pe­rus­tuu teks­tiin ja ryt­miin. Nii­den on men­tä­vä tar­kas­ti koh­dil­leen, et­tä vit­sit toi­mi­vat.

Po­ri­lais­läh­töi­nen Nord­man on näy­tel­lyt, oh­jan­nut ja kä­si­kir­joit­ta­nut tv-ko­me­di­aa usei­siin viih­de­oh­jel­miin, ku­ten Pu­tous ja Pe­li­mies. Myös mo­neen ker­taan pal­kit­tu po­ri­suh­de­neu­vo­ja Luuk­ko­ne on vie­lä tuo­ree­na ih­mis­ten mie­lis­sä. Mut­ta on­ko nau­rat­ta­mi­nen niin vai­kea laji, kuin sa­no­taan?

– On ja ei. Jos läh­tö­a­se­tel­mas­sa on tar­peek­si iso ris­ti­rii­ta, sii­tä on help­po läh­teä kir­joit­ta­maan ko­miik­kaa. Mut­ta jos esi­mer­kik­si fars­sis­sa oli­si vain on­nel­li­nen pa­ris­kun­ta, ei sii­nä oli­si mi­tään haus­kaa, Nord­man sa­noo.

Joonas Nordman nousee tänä kesänä ensimmäistä kertaa Kirjurin Kesäteatterin lavalle. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Kir­ju­rin ke­sä­te­at­te­ris­sa Vai­mo­ni on tois­ta maa­ta -fars­sin muis­sa roo­leis­sa näh­dään Jen­ni Ko­kan­der, Ma­ria Kuu­si­luo­ma ja Mii­ka Mu­ra­nen, joka on myös esi­tyk­sen oh­jaa­ja. Mu­ra­sen Nord­man on ta­van­nut ker­ran ai­kai­sem­min elä­mäs­sään.

– Nuo­re­na tar­vit­sin it­sel­le­ni ke­sä­töi­den ajak­si käm­pän Hel­sin­gis­tä. Ta­pa­sin en­sim­mäis­tä ker­taa Mii­ka Mu­ra­sen, kun muu­tin Man­ner­hei­min­tiel­le hä­nen ali­vuok­ra­lai­sek­seen, ja hän läh­ti ke­säk­si pois. Olen siis nuk­ku­nut yh­den ke­sän hä­nen sän­gys­sään. Toi­sen ker­ran ta­pa­sin hä­net nyt huh­ti­kuus­sa, kun har­joi­tuk­set al­koi­vat, Nord­man ker­too haus­kas­ta sat­tu­mas­ta.

Tänä ke­sä­nä Nord­man saa viet­tää ko­ko­nai­sen kuu­kau­den tii­viis­ti Po­rin Kir­ju­rin­luo­dos­sa. Se on­kin uut­ta. Nord­ma­nin nuo­ruu­den ke­sät ku­lui­vat An­nan­ka­tu 6:ssa, ei­vät­kä niin­kään mas­san mu­ka­na Kir­vat­sin jo­ki­ran­nan nur­mi­kol­la. Nuo­ri­so­ta­lo An­nis oli te­at­te­ria har­ras­ta­neen Nord­ma­nin ja hä­nen ka­ve­ri­po­ruk­kan­sa tu­ki­koh­ta ke­sät ja tal­vet.

– Olen viet­tä­nyt ai­kaa Kir­ju­ris­sa lo­pul­ta yl­lät­tä­vän vä­hän. 16-vuo­ti­aa­na, kun ylä­as­te lop­pui oli ai­noa kesä, kun olen vä­hän mais­ta­nut kiel­let­tyä maa­il­maa Kir­ju­ris­sa. Ja muu­ta­man ker­ran olen ol­lut jaz­zeil­la.

Vaimoni on toista maata-esitykset on myyty loppuun, mutta lisäesityksiäkin harkitaan. Joonas Nordmanin vastanäyttelijänä toimii Maria Kuusiluoma. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

An­nis-ajoil­ta tut­tu­ja ys­tä­viä asuu ko­ti­seu­dul­la vie­lä­kin, ja vaik­ka Nord­man on sit­tem­min hel­sin­ki­läis­ty­nyt, hä­nen tu­lee edel­leen vie­tet­tyä Po­ris­sa ai­kaa ym­pä­ri vuo­den. Mut­ta kuin­ka ren­nos­ti kaik­kien tun­nis­ta­ma tv-kas­vo voi va­paa-ajal­laan ot­taa?

– Toi­nen eli­nym­pä­ris­tö­ni on Hel­sin­gin Kal­li­os­sa, ja toi­nen Po­ris­sa. Eli voin kyl­lä kul­kea ihan min­kä nä­köi­se­nä ha­lu­an, Nord­man nau­raa.

Lo­mai­le­maan Nord­man läh­tee mie­lel­lään myös Suo­men ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­le. Hän on it­se­a­si­as­sa var­si­nai­nen maa­il­man­mat­kaa­ja, joka on käy­nyt 43:ssa eri maas­sa, ja mais­ta­nut muun mu­as­sa sam­mak­koa sekä ja­pa­ni­lais­ta kobe-här­kää.

Seu­raa­vak­si Nord­man ha­lu­ai­si mat­kus­taa Ete­lä-Ko­re­aan, ja Is­lan­ti­kin on vie­lä ko­ke­mat­ta.

– Vie­raas­sa maas­sa jo len­to­ken­täl­lä huo­maa, et­tä il­ma­kin tuok­suu eri­lai­sel­ta. Ja on ki­vaa pääs­tä paik­koi­hin, jois­sa ei kuu­le suo­men­kiel­tä. Se on ren­tout­ta­vaa.

Lue li­sää: Kuu­si­luo­ma sai Nord­ma­nin kai­na­loon­sa – Kir­ju­rin­luo­don ke­säs­sä an­ne­taan ti­laa ilol­le

Mat­kois­taan Nord­man ei osaa ni­me­tä yh­tään epä­on­nis­tu­nut­ta. Ei edes sil­loin kun hän ma­ka­si vii­si päi­vää thai­maa­lai­ses­sa sai­raa­las­sa den­gu­e­kuu­meen kou­ris­sa, ja pie­ni kuo­le­man­pel­ko jo hii­pi sel­kä­piis­sä.

– Mat­kal­le pi­tää ai­na läh­teä sel­lai­sel­la tie­tyl­lä asen­teel­la. Pi­tää ym­mär­tää, et­tä asi­at ei­vät vält­tä­mät­tä toi­mi sa­mal­la ta­val­la kuin Suo­mes­sa, ja et­tä kaik­kea voi sat­tua. Vas­toin­käy­mis­ten edes­sä täy­tyy vain is­tah­taa jon­ne­kin, ti­la­ta lasi vii­niä ja to­de­ta, et­tä ti­lan­ne on nyt tämä, ei voi mi­tään.

Po­riin saa­pu­vil­le tu­ris­teil­le Nord­man vink­kaa, et­tä Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa ai­nut­laa­tui­nen Yy­te­ri kan­nat­taa käy­dä kat­sas­ta­mas­sa. Sa­moin lo­put ka­rus­ta, mut­ta ai­dos­ta me­rel­li­ses­tä Po­ris­ta. Nii­den li­säk­si Nord­man ha­lu­aa mai­ni­ta vie­lä yh­den tär­ke­än koh­teen.

– Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä yk­si vä­hän unoh­det­tu jut­tu Po­ris­sa on Ju­se­liuk­sen mau­so­leu­mi. Jos olen it­se tuo­nut vie­rai­ta Po­riin, niin se on kyl­lä paik­ka, jos­sa olen hei­tä käyt­tä­nyt.