Kun tutulta tieltä ei löydäkään kotiin: Näyttelijä Mirva Tolppanen lähestyy nöyränä rooliaan Alzheimerin tautia sairastavana
Porin Teatterin Pala palalta pois -työryhmä toivoo, että näytelmä antaisi vertaistukea ja samaistumispintaa niille, joita Alzheimerin tauti koskettaa.
Pauliina Vilpakka
Kun tehdään teatteria aiheesta, jolla on vahva sanoma, se tuntuu näyttelijä Mirva Tolppasesta aina erityisen innostavalta, ja tuo työhön syvempää merkitystä. Vahvaa sanomaa löytyy Porin Teatterin Alzheimerin tautia käsittelevästä näytelmästä, joka saa ensi-iltansa 14. marraskuuta.
Näytelmä perustuu Anneli Kannon romaaniin Pala palalta pois – Kertomuksia Alzheimerin taudista (Gummerus 2013). Porin teatterille näytelmän ohjaa Heini Tola.
Mirva Tolppanen näyttelee toista päärooleista: Alzheimerin tautiin sairastuvaa äitiä. Tolppanen kertoo roolihahmostaan:
– Hän on fiksu ja skarppi, ammatiltaan opettaja, matkustellut paljon ja lukenut kieliä. Yhtäkkiä hän ei enää osaakaan kotiin paikassa, jossa on asunut neljäkymmentä vuotta. Hän on ihminen, joka on aina pitänyt langat käsissään, joten sitä suurempi on tragedia, kun hän menettää kontrollin omasta elämästään.
Kun tehdään teatteria aiheesta, jolla on vahva sanoma, se tuntuu Mirva Tolppasesta erityisen innostavalta. Kuva: Pauliina Vilpakka
Aiheeseen tutustuessaan Tolppaselle on avautunut, kuinka paljon Alzheimerin tautia sairastavia Suomessa onkaan: noin 200 000. Ja jokaisen potilaan ympärillä on koko joukko läheisiä, jotka myös joutuvat elämään sairauden kanssa. Pala palalta pois on äidin ja tyttären tarina, jossa tyttärestä (Maria Pere) tulee äitinsä omaishoitaja. Alzheimer koskettaa vahvasti läheistä niin näytelmässä kuin todellisuudessakin.
Produktion tekeminen on herättänyt ajatuksia omaishoitajien jaksamisesta. Omaisen harteille kaatuu suuri vastuu toisen elämästä. Tolppasen mielestä siitä ei puhuta tarpeeksi.
– Harvahan meistä tietää toisen ihmisen hoitamisesta enempää kuin perusasiat, mutta muistisairauteen sairastuneen omaisen pitäisi yhtäkkiä osata sellaisia asioita, joihin toiset käyvät kouluja.
Työryhmässä on pohdittu paljon myös vanhustenhoidon tilannetta: kuinka moni vanhus joutuu asumaan yksin kotona, vaikkei tosiasiassa enää siihen pystyisi. Ja kuinka uupuneita alan työntekijät ovat siihen, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa tehdä työtään hyvin.
– Palveluista ja tukitoimista supistetaan, kaikki se byrokratian kanssa puljaaminen… Systeemi: sitä on pohdittu paljon työryhmässä, Tolppanen kertoo.
Näytelmän tekijät toivovat, että Pala palalta pois antaisi yleisölle vertaistukea ja samaistumispintaa. Tolppanen kertoo lähestyneensä roolityötä nöyränä ja kunnioituksella, koska Alzheimerin tauti on monelle tosielämän tragediaa.
– Jos yhdellä sanalla kiteyttäisin roolityön tekemistä, niin nöyrää se on, koska kyseessä on iso aihe. Sairaus on niin raadollinen ja armoton sairastuneelle ja läheisille, Tolppanen pohtii.
Porin Teatterissa vuodesta 2009 näytellyt Mirva Tolppanen työskentelee nykyään freelancerina. Kuva: Pauliina Vilpakka
Muistisairaan rooliin eläytyminen on tarjonnut näyttelijälle mielenkiintoisen haasteen ja ristiriidan: miten näytellä ihmistä, joka on poissaoleva, mutta olla samalla näyttelijänä läsnä.
– Välillä muistisairaalla on täysin kirkkaita hetkiä, ja välillä hän voi elää aivan omissa maailmoissaan tai muistoissaan. Ja se on hänelle silloin totisinta totta.
Mirva Tolppanen on kuulunut Porin Teatterin vakiohenkilökuntaan vuodesta 2009. Viime keväänä hän sanoi itsensä irti ja työskentelee nyt freelancerina. Tulevaisuudessa Tolppanen aikoo näyttelemisen lisäksi kirjoittaa sekä tehdä vaikuttamistyötä eläinsuojelun ja luonnonsuojelun parissa.