Tui­ja Saa­ri­nen

Moni tar­kas­taa näin syk­syl­lä kat­ton­sa kun­non, jot­ta se kes­tää tal­ven ra­si­tuk­set sää­o­lo­suh­tei­den vaih­te­lui­neen ja lu­mi­kuor­mi­neen. Yhä leu­dom­mik­si ja sa­tei­sem­mik­si muut­tu­neet tal­vet tuo­vat omal­ta osal­taan ison haas­teen.

– Kun läm­pö­ti­lat sei­laa­vat plus­san ja mii­nuk­sen vä­lil­lä, ja ka­tol­la on mah­dol­li­ses­ti vie­lä lu­mi­kuor­maa, ker­tyy kos­teut­ta väis­tä­mät­tä jon­ne­kin. Esi­mer­kik­si pel­ti­ka­ton ala­pin­ta hi­koi­lee täl­lai­sel­la kon­dens­si­ke­lil­lä pal­jon, to­te­aa Ve­si­ve­kin Po­rin yk­si­kön asi­an­tun­ti­ja Jani Ten­ho­nen.

Ten­ho­nen pai­not­taa, et­tä ei pidä tui­jot­taa vain sii­hen, mil­tä kat­to näyt­tää pääl­tä päin.

– Ylei­ses­ti aja­tel­laan, et­tä jos kat­to näyt­tää pääl­li­sin puo­lin hy­väl­tä, niin se on kun­nos­sa. To­si­a­si­as­sa ve­den men­tä­vää rei­kää ei vält­tä­mät­tä sil­mäl­lä ylä­puo­lel­ta ha­vait­se. Sik­si on tär­ke­ää tar­kas­taa ylä­poh­jan kun­to.

Ylä­poh­jas­sa hä­lyt­tä­viä merk­ke­jä ovat muun mu­as­sa re­pe­ä­mät alus­kat­teis­sa, epä­tii­viit lä­pi­vien­nit, tum­mu­neet alus­kat­teet, tunk­kai­nen haju tai esi­mer­kik­si ha­vun­neu­la­set tai muut ros­kat eris­te­pin­nan pääl­lä.

Peltikatto saattaa katemateriaalinsa puolesta kestää jopa 50 vuotta. Ratkaisevaa on kuitenkin aluskatteen kunto ja yläpohjan riittävä ilmanvaihtuvuus.

Kuvat: Vesivek

Pel­ti­ka­tos­ta sa­no­taan, et­tä sen käyt­töi­kä on jopa 50 vuot­ta. Ten­ho­nen muis­tut­taa, et­tä kyse on it­se ka­te­ma­te­ri­aa­lin kes­tos­ta.

– Ka­ton lo­pul­li­sen kun­non rat­kai­se­vat kui­ten­kin alus­kat­teen kun­to ja ylä­poh­jan riit­tä­vä il­man­vaih­tu­vuus.

Alus­kat­teet ovat vii­me vuo­si­na ke­hit­ty­neet pal­jon. Ko­va­le­vys­tä, pans­sa­ri­pah­vis­ta ja muo­vis­ta on siir­ryt­ty pää­a­si­as­sa hen­git­tä­viin kan­gas­mai­siin alus­kat­tei­siin.

Kos­teu­den li­säk­si on­gel­ma­na ovat usein lii­an tii­viit ylä­poh­ja­ti­lat, jol­loin kat­to ei pää­se oi­ke­aop­pi­ses­ti tuu­let­tu­maan. Täl­löin kat­to­ra­ken­tei­siin tu­lee niin kut­sut­tua kui­va­la­hoa.

Tällä hetkellä remontoidaan pääsääntöisesti 1980- ja 1990 -luvuilla rakennettujen talojen kattoja, kerrotaan Vesivekiltä.

Kat­to­tur­va­tuot­tei­den kun­to kan­nat­taa var­mis­taa, en­nen kuin ka­tol­le läh­tee.

– Sei­nä­tik­kai­den, kat­to­tik­kai­den ja kat­to­sil­to­jen kun­to ja kiin­ni­tyk­set on syy­tä tar­kas­taa. Vi­al­li­sia kat­to­tur­va­tuot­tei­ta on suo­ma­lai­sis­sa kiin­teis­töis­sä nuo­hoo­jien mu­kaan to­del­la pal­jon. Ne ai­heut­ta­vat suu­ren tur­val­li­suus­ris­kin. Ta­lon al­ku­pe­räi­set puu­tik­kaat ei­vät vält­tä­mät­tä ole par­haat.

Täl­lä het­kel­lä Ve­si­ve­kin asi­a­kas­koh­teet ovat pää­sään­töi­ses­ti 1980- ja 1990 -lu­vuil­la ra­ken­net­tu­ja ta­lo­ja.

– Näi­den kiin­teis­tö­jen ka­tot al­ka­vat ol­la 30-40 vuot­ta van­ho­ja. Tä­män ikäi­sis­sä ka­tois­sa on usein juu­ri muo­vi­nen alus­ka­te, joka on vuo­sien var­rel­la elä­nyt ja on esi­mer­kik­si lii­an ki­re­äl­lä tai re­pey­ty­nyt ja hau­ras­tu­nut.

Monessa tapauksessa katon kuntotarkastus kannattaa antaa ammattilaisen tehtäväksi.

Ka­ton kun­to pi­tää tar­kas­taa ai­na en­nen mitä ta­han­sa huol­to­toi­men­pi­tei­tä, ja esi­mer­kik­si en­nen au­rin­ko­pa­nee­lien asen­nus­ta.

Am­mat­ti­lai­sen puo­leen kan­nat­taa kään­tyä vii­meis­tään sil­loin, kun ka­tol­la on esi­mer­kik­si run­saas­ti sam­mal­kas­vus­toa tai ka­te­ma­te­ri­aa­lin kiin­ni­tyk­ses­sä on puut­tei­ta, ku­ten et­tä ruu­vit ovat ko­hoil­leet tai nii­tä on ir­ron­nut.

Yleen­sä kun­to­tar­kas­tus on ve­loi­tuk­se­ton, ja mo­nes­sa ta­pauk­ses­sa se on hyvä an­taa am­mat­ti­lai­sen teh­tä­väk­si jo tur­val­li­suus­syis­tä­kin.