Linjanveto: Uusi porilaiskirppis kielsi heti ultrapikamuodin systemaattisen myymisen
Ultrapikamuotiin keskittyneet kirppismyyjät ovat jo ilmiö pääkaupunkiseudulla. Heidi Airaksisen mielestä nykykirppisten parasta antia ovat päinvastoin laadukkaat löydöt.
Pauliina Vilpakka
Sadesää työskenteli vasta avatun Porin Kellarin hyväksi ja toi ensimmäisellä viikolla runsaasti väkeä tutustumaan uuteen kirpputoriin. Forssalainen yrittäjäpariskunta Heidi ja Tero Airaksinen ovat olleet alkuun päivittäin henkilökuntansa tukena viidennen kirpputorinsa käynnistymishulinoissa. Tulevaisuudessa he aikovat ajella Poriin kerran tai pari viikossa. Heidi Airaksinen perusti ensimmäisen kirpputorinsa Forssaan jo 18 vuotta sitten. Muut Kantolan Kellari Oy:n kirpputorit sijaitsevat Hämeenlinnassa, Riihimäellä ja Hyvinkäällä.
Airaksinen havainnoi, että pitkän työuransa aikana kirpputorille tuotavan tavaran laatu on selvästi parantunut ja muuttunut. Enemmän kuin vintagea, tarjolla on yhä enemmän muodikasta ja ajanmukaista vaatetta. Airaksinen myöntää, että se kertonee myös nykyajan ilmiöstä: vaatteen kierto on lyhyempi kuin ennen ja se laitetaan kirpputorille nopeammin.
Fredrika ja Emmi Börmanin ostoskoriin löytyi tällä kertaa kiva joululahja lapselle. Ultrapikamuotiin, varsinkin naisten vaatteisiin he ovat törmänneet kirppiksillä usein, mutta ei vielä tällä kirppiksellä.
Parin viime vuoden aikana myös paljon kritisoitu ultrapikamuoti, eli yleensä kännykkäsovellusten kautta tilattavat, kolmansista maista tai Kiinasta tulevat halpatuotteet ovat löytäneet tiensä kirpputoreille. Kantolan Kellari Oy:n kirpputoreilla ultrapikamuoti ei ole vielä ollut yhtä iso ilmiö, kuin mitä se näyttäisi olevan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.
– Viime kesänä kävin siellä kirpputoreilla, ja näin kokonaisia myyntipöytiä täynnä tällaisista verkkokaupoista tilattuja vaatteita. Silloin ajattelin, että nyt asiaan pitää puuttua meilläkin, ennen kuin siitä muodostuu ongelma, Airaksinen sanoo.
Niinpä uusinta kirpputoria Poriin avatessa tehtiin selkeä linjanveto ja kiellettiin ultrapikamuodin systemaattinen myyminen. Yksittäisiin tuotteisiin kirpputori ei puutu. Se olisi vaikeaakin, sillä toisinaan halpavaatteesta on leikattu laput irti. Airaksinen kertoo, että siinä missä yleensä vaatteen valmistaja käy ilmi sen lapuista, ultrapikamuodin tapauksessa niissä voi lukea myös jotain aivan muuta, kuten esimerkiksi ”fashion”. Siksi toisinaan tunnistaminen täytyy tehdä näppituntumalla. Airaksinen kuvailee tuntumaa muoviseksi ja tekokuituiseksi.
Veera Wrightin ja Risto Saarisen kirppisreissulta matkaan lähti pari t-paitaa ja toppatakki. Wright ostaa suuren osan vaatteistaan kirpputoreilta. Ultrapikamuotia hän ei ole nähnyt myynnissä kauhean usein, mutta välillä kuitenkin. Itse hän ei sellaista käytä.
Yleisesti ultrapikamuotia on kritisoitu muun muassa tuotteiden turvallisuudesta, esimerkiksi ihmisille haitallisten kemikaalien käytöstä vaatteissa. Valmistajia on kritisoitu myös muun muassa lentorahdin epäekologisuudesta ja työntekijöiden huonoista oloista. Airaksinen sanoo, että ultrapikamuodin systemaattisen myymisen kieltäminen on kirpputorilta arvovalinta.
– Aina maailmassa on tehty sitä, että ostetaan halvalla ja myydään kalliimmalla, mutta nämä eivät mielestäni ole ne oikeat artikkelit tehdä sitä, hän perustelee.
Aikana, jolloin uudet halpatuotteet pystyvät kilpailemaa kirpputorien kanssa hinnoilla, laadukkaat löydöt ovat Airaksisen mukaan niitä, joita ihmiset etsivät kirpputoreilta. Niillä hän tarkoittaa esimerkiksi merkkivaatteita ja luonnonkuituja, joita saa kirpputoreilta merkittävästi edullisemmin kuin kaupoista. Hän lisää, että myös nuoret miehet ovat löytäneet tiensä kirpputoreille, ja miesten merkkivaatteille on nyt paljon kysyntää.
Porin Kellarissa avajaisviikon tuotetarjonta on ollut Airaksisen mielestä positiivinen kokemus ja myös ohjeistus ultrapikamuodin suhteen on mennyt perille.
– Hirvittävän hyvää ja laadukasta tavaraa. Kauniisti esille pantua ja hyvin hinnoiteltua. Näyttää siltä, että ihmiset ovat oikeasti miettineet mitä tuovat myyntiin. Joulunalusaikaan tuodaan muutenkin parempaa tavaraa, sillä ihmiset ostavat paljon joululahjojakin kirpputoreilta.
Kirpputorien vetovoiman Airaksinen kokee alati lisääntyvän huolimatta siitä, että second hand-tuotteiden kauppa käy kuumana myös sähköisissä kanavissa.
– Kyllä sanoisin, että se on vielä valttikortti tässä hommassa, että ostaja pääsee hypistelemään tuotetta ja näkemään, mitä on ostamassa.
Heidi ja Tero Airaksinen ovat olleet alkuun päivittäin henkilökuntansa tukena viidennen kirpputorinsa käynnistymishulinoissa.
Heidi Airaksisen vinkit hyvään kirppismyyntiin:
– Tarkastele tuotetta objektiivisesti ja yritä unohtaa sen tunnearvo itsellesi. Mieti, mitä olisit itse valmis tuotteesta maksamaan. Käytetystä kannattaa pyytää alle puolet uuden hinnasta.
– Sopiva aika kirppispöydän pitämiseen on keskimäärin 2-4 viikkoa. Yhdessä viikossa se juuri samantyylinen ja samankokoinen asiakas ei ole vielä välttämättä ehtinyt osua kohdalle.
– Muista siisti esillepano, älä täytä esimerkiksi rekkiä liian täyteen. Tuo kaudenmukaista tavaraa, kuten talvella talvivaatetta. Hyvä tavara myy, vaikka kirpputorin perimmäisestä nurkkapöydästä.

