"Neljä ja nolla, näin on hyvä olla", toteaa raumalainen Minttu Niemi – Ikäkriisi uhkasi kuitenkin muutama vuosi ennen nelikymppisiä
Raumalainen Minttu Niemi, 40, antaa nyt harmaiden näkyä.
Tuija Saarinen
”Neljä ja nolla, näin on hyvä olla!”. Näin lukee syyskuun alussa 40 vuotta täyttäneen Minttu Niemen blogissa. Rauman Lapissa asuva Niemi ei vielä muutama vuosi sitten ollut ihan niin sinut lähestyvien nelikymppistensä kanssa.
– Pienoinen ikäkriisi tuli pari vuotta ennen kuin täytin pyöreitä. Hirvitti jotenkin se, että ikä alkaa nelosella. Päätin, että olen elämäni kunnossa nelikymppisenä, mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään. Vaikka kuinka kuntoilisi, niin on hyväksyttävä, että kroppa muuttuu iän myötä. Ja näkyyhän siinä sekin, että olen synnyttänyt neljä lasta, toteaa Minnikin elämää -blogia pitävä Niemi.
Hyvässä kunnossa Niemi aikoo kuitenkin olla. Nyt syksyllä hän ilmoittautui peräti kolmeen kansalaisopiston jumpparyhmään, ja lisäksi hän käy kerran viikossa treenaamassa Walimolla TRX-nauhoilla.
Minttu Niemi oli päättänyt, ettei juhli nelikymppisiä. Läheiset päättivät kuitenkin toisin, ja synttäreitä vietettiin isolla joukolla Narvijärven mökillä. Kuva: Minttu Niemen kotialbumi
Hiusten värjäämisen hän lopetti kaksi vuotta sitten.
– Rupesin jo kolmikymppisenä harmaantumaan, ja värjäytin hiuksiani useita vuosia viiden viikon välein. Sitten päätin, että nyt en jatka värjäystä, vaan annan oman värin tulla. Sekin oli ehkä pienen kriisin paikka, mutta olen ollut tyytyväinen päätökseeni.
Ikäkriisiä tai ei, mutta työpaikkakin vaihtui vuosi sitten. Yksityinen perhepäivähoitaja siirtyi Rauman kaupungin työntekijäksi.
– Vuosi sitten aloitin varhaiskasvatuksen lastenhoitajana Rauman kaupungilla. Oli helpotus luopua yrittäjyydestä, vaikka siitäkin tykkäsin.
Niemi on saanut todeta, että elämä jatkuu, vaikka ikä alkaa nelosella.
– Nyt olen pystynyt kääntämään ikäkriiseilyn kiitollisuudeksi. Lähipiirissä on ikätovereita, jotka ovat jo lähteneet, joten täytyy olla kiitollinen siitä, että olen saanut elää tähän asti. Olen ajatellut, että kannan kroppani ylpeydellä. Tärkeintä on ulkonäön sijaan se, että tuntee itsensä terveeksi, summaa Niemi.
Neljä ja nolla, näin on hyvä olla! Minttu Niemi selätti pienoisen ikäkriisin, joka vaivasi nelikymppisten lähestyessä. Kuva: Minttu Niemen kotialbumi
Tutkimusjohtaja, psykologian dosentti Katja Kokko Gerontologian tutkimuskeskuksesta Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta tunnistaa tutkimuksista tietynlaisia elämänpohdintavaiheita. Ikäkriiseiksi hän ei niitä kutsuisi.
– Kriisin käsitteen säästäisin kuvaamaan sellaisia tilanteita, joissa joku traumaattinen tai mieltä järkyttävä tapahtuma laukaisee ahdistavan kokemuksen. Puhuisinkin ikäkriisin sijaan elämänpohdintavaiheesta. Elämäntapahtumat ovat niitä, jotka pistävät meidät pohtimaan valintojamme, ei niinkään ikäkriisi, toteaa Kokko.
Tutkimusjohtaja Katja Kokko Gerontologian tutkimuskeskuksesta puhuisi ikäkriisien sijasta elämänpohdintavaiheista. Pohdintavaiheet ovat mahdollisuus pysähtyä ja esimerkiksi karsia elämästä epätyydyttäviä asioita. Kuva: Petteri Kivimäki
Kehityspsykologiassa on paljon niin kutsuttuja elämänvaiheteorioita, jotka kuvailevat kehitystä vaiheittain etenevänä. Osa teorioista on peräisin 1950-luvulta, jolloin ihmisten elämänkaaret muistuttivat enemmän toisiaan kuin nykypäivänä.
– Nykyäänhän on enemmän heterogeenisyyttä siinä, mihin vaiheeseen eri asiat sijoittuvat kronologisessa iässä. Toki jotkut asiat on tyypillisempää kokea esimerkiksi nuorena aikuisena kuten perheen ja parisuhteen perustaminen, mutta niitä uusia alkuja voi olla myöhemminkin. Voi tulla uudelleen vanhemmaksi tai kouluttautua uudelleen, vaihtaa työpaikkaa vielä hiukan ennen eläkeikää ja niin edelleen.
– Vaikka tietyllä tavalla on hyvä, että ihmisellä on mahdollisuus tehdä omannäköisiä valintoja, niin toisaalta se aiheuttaa omat pulmansakin.
Pohdintavaiheita ei kannata säikähtää. Ne ovat mahdollisuus pysähtyä ja esimerkiksi karsia elämästä epätyydyttäviä asioita, ja toisaalta lisätä omaa ja läheisten hyvinvointia kasvattavia asioita.
Jos ikään liittyy vaikeita tuntemuksia, on hyvä kysyä itseltään, mistä ne kumpuavat.
– Ehkä menneisyydessä on kenties jotakin, johon on tyytymätön. Silloin voisi pohtia sitä, miten voisi hyväksyä menneen, ja tehdä tulevaisuudessa toisenlaisia, oman arvomaailman mukaisia valintoja, toteaa Kokko.