Kat­ri Mä­en­pää

Jo­kai­nen häi­tä viet­tä­vä pari ha­lu­aa juh­las­ta oman­nä­köi­sen ja hää­päi­väs­tä iki­muis­toi­sen. Sik­si häi­den val­mis­te­luun kan­nat­taa va­ra­ta riit­tä­väs­ti ai­kaa. Ju­lia ja Niko Alan­ko me­ni­vät nai­mi­siin Kes­ki-Po­rin kir­kos­sa syys­kuun 10. päi­vä vii­me vuon­na ja hää­juh­la vie­tet­tiin juh­la­ta­lo Me­ka­nis­sa, mut­ta juh­la­val­mis­te­lut al­koi­vat jo yli kak­si vuot­ta en­nen tätä.

Ju­lia Alan­ko ker­too, et­tä hän ja Niko al­koi­vat seu­rus­tel­la vuon­na 2015 ja kih­loi­hin he me­ni­vät hei­nä­kuus­sa 2019.

– Nai­mi­siin meno oli pa­ri­suh­tees­sa meil­le luon­nol­li­nen seu­raa­va as­kel. Meil­le oli ai­na ol­lut sel­vää, et­tä me­nem­me kih­loi­hin vain sii­nä ta­pauk­ses­sa, et­tä me­nem­me myös nai­mi­siin. Kun häät tu­li­vat en­sim­mäis­tä ker­taa pu­heek­si, tun­tui sil­tä, et­tä näin sen kuu­luu­kin ta­pah­tua.

Häi­den suun­nit­te­lu al­koi vuo­den 2020 al­ku­puo­lel­la. Ju­lia ha­lu­si, et­tä hää­juh­la vie­tet­tään Me­ka­nis­sa.

– Teim­me va­rauk­sen tou­ko­kuus­sa 2020 eli yli kak­si vuot­ta ai­kai­sem­min. Jo sii­nä vai­hees­sa lä­hes kaik­ki vuo­den 2022 ke­sä­vii­kon­lo­put oli­vat va­rat­tu­ja. Hää­päi­vä va­li­koi­tui sen mu­kaan, mil­loin Me­ka­ni oli va­paa. Tä­män jäl­keen va­ra­sim­me kir­kon.

Julia ja Niko Alanko halusivat, että hääpotretissa kuvaaja on ikään kuin piilossa. Pariskunta on ollut Via Ramsténin ottamiin kuviin todella tyytyväinen.

Via Ramstén/Foto-Friitala Ky

Tär­kein vink­ki, jon­ka Ju­lia Alan­ko ha­lu­aa­kin tu­le­vil­le mor­si­a­mil­le an­taa, liit­tyy tä­hän.

– Hää­juh­laa kan­nat­taa läh­teä miet­ti­mään mie­luum­min lii­an ajois­sa kuin lii­an myö­hään. Se on pa­ras tapa vält­tyä yl­lä­tyk­sil­tä.

Täs­tä huo­li­mat­ta myös yl­lä­tyk­siä sat­tuu. Ju­lia ke­hot­taa ole­maan ajois­sa myös hää­pu­vun kans­sa. Hän al­koi it­se et­siä pu­kua syk­syl­lä 2021 ja mie­lui­nen puku löy­tyi­kin jo heti en­sim­mäi­sel­lä os­tos­reis­sul­la.

– Vaik­ka puku löy­tyi heti, sain sen ko­tiin vas­ta tou­ko-ke­sä­kuus­sa 2022. Ai­kaa kan­nat­taa siis va­ra­ta riit­tä­väs­ti. Eri­tyi­ses­ti sil­loin, jos ai­koo teet­tää pu­vun om­pe­li­jal­la, hän vink­kaa.

Va­lo­ku­vaa­ja kuu­luu myös va­rat­ta­vien asi­oi­den lis­tal­le. Täs­sä­kin kan­nat­taa ol­la liik­keel­lä ajois­sa, var­sin­kin, jos ha­lu­aa tie­tyn va­lo­ku­vaa­jan. Ju­lia ja Niko kä­vi­vät en­sim­mäis­tä ker­taa Foto-Frii­ta­las­sa kak­si vuot­ta en­nen h-het­keä.

– Em­me ha­lun­neet va­ra­ta vain pelk­kää hää­pot­ret­tia, vaan va­lo­ku­vaa­ja Via Ramstén oli mu­ka­na hää­juh­las­sa. Meil­le oli tär­ke­ää, et­tä hää­juh­las­ta jää pal­jon va­lo­ku­via muis­tok­si, ei­kä ke­nen­kään vie­rais­ta tar­vit­se huo­leh­tia ku­vaa­mi­ses­ta.

Myös hää­pot­ret­tiin Ju­lia oli to­del­la tyy­ty­väi­nen. Ku­vat otet­tiin hää­päi­vä­nä en­nen kirk­koa.

– Ku­vat otet­tiin ul­ko­na Kir­ju­rin­luo­don lä­hel­lä. En ha­lun­nut stu­di­o­ku­via, kos­ka en osaa ol­la niis­sä luon­nol­li­nen. Toi­vee­na oli, et­tä ku­vaa­ja oli­si ikään kuin pii­los­sa ja ku­vat on­nis­tui­vat to­del­la hy­vin. Kä­vim­me Vian kans­sa kat­so­mas­sa jopa ta­paa­mis­pai­kan en­nak­koon, jo­ten ku­vauk­set su­jui­vat to­del­la hie­nos­ti.

Hää­päi­vän aa­mun Ju­lia viet­ti ko­to­na. Hän sai kam­paa­jan ja meik­kaa­jan ti­lat­tua ko­tiin.

– Mi­nul­le oli tär­ke­ää, et­tä mi­nun ei it­se tar­vit­se liik­kua kuin eh­kä kor­kein­taan yh­teen paik­kaan en­nen va­lo­ku­vaa. Kos­ka en saa­nut kam­paus­ta ja meik­kaus­ta sa­mas­ta pai­kas­ta, pyy­sin hei­dät ko­tiin. Se oli to­del­la hyvä rat­kai­su. Myös mo­lem­pien kaa­so­jen kam­pauk­set ja mei­kit teh­tiin sa­mal­la ker­ral­la.

Hää­juh­la su­jui suun­ni­tel­mien mu­kaan. Ju­lia ker­too, et­tä ne oli­vat pe­rin­tei­set suo­ma­lai­set häät.

– Vie­rai­ta oli noin 80. Vie­tim­me lap­set­to­mat häät, kos­ka mei­dän mie­les­täm­me se oli pa­ras rat­kai­su ra­ja­ta vie­ras­mää­rää.

Hää­juh­lan jäl­keen tuo­re pa­ris­kun­ta viet­ti yön Yy­te­rin kyl­py­lä­ho­tel­lis­sa. Hää­mat­kal­le he päät­ti­vät läh­teä vas­ta myö­hem­min.

– Meil­lä ar­ki jat­kui häi­den jäl­keen ta­val­li­seen ta­paan. Oma ke­sä­lo­ma­kin päät­tyi juu­ri häi­hin, jo­ten pa­la­sin heti maa­nan­tai­na töi­hin.

Nai­mi­siin meno ei muu­ten vai­kut­ta­nut juu­ri­kaan Alan­ko­jen pa­ri­suh­tee­seen, vaan yh­des­sä­o­lo on jat­ku­nut yh­tä luon­nol­li­ses­ti edel­leen.

– To­sin uu­den ni­men kir­joit­ta­mi­seen on saa­nut to­tu­tel­la. Vaik­ka nimi oli jo en­tuu­des­taan tut­tu, jou­tuu al­le­kir­joi­tus­ta yh­tä vä­lil­lä tar­kem­min poh­ti­maan.